Viime vuonna tähän aikaan...

...Tottenhamin tulokset liigaotteluissa olivat kutakuinkin yhtä laihoja kuin nyt; http://spursfinland.blogspot.com/2011/04/8-pistetta-7-ottelusta-kauden-koko-kuva.html?showComment=1304598693254#c1975163955332462156
Loistava alkukausi 2011-12 tekee Spursin nykytuloskunnosta paljon turhauttavampaa kuin millaisena tappio Blackpoolissa ja tasurit Wolvesia ja West Hamia vastaan tuntuivat vuosi sitten. Tai ainakin hyvin eri tavalla turhauttavia.

Toisaalta viime kesästä asti on ollut tiedossa, että kauden 2011-12 loppusuoran luonteen määrittää se, miltä sijalta Tottenham löytyy ManU-kotiottelun jälkeen. Siihen päättyi kovaksi tiedetty ottelusuora muita kärkipäähän tarjolla olevia vastaan. Kukaan tuskin uskoi syksyllä, että vaikka Tottenham saa vain neljä pistettä otteluista Cityä, Liverpoolia, Newcastlea, Arsenalia ja Unitedia vastaan, joukkue on silti sarjassa sijalla kolme noiden ottelujen jälkeen.
Huolestuttavaa nykyhetkessä onkin joukkueen ilme ja sen muutos Loistavan Newcastle-ottelun jälkeen. Sen ottelun jälkeen Tottenham ei ole esittänyt kertaakaan sitä itseluottamusta pursuavaa hyökkäyspeliä, jolla tuli tulosta ja kavereita aiemmin tällä kaudella. Peli-ilo ja -ajatus olivat täysin kadoksissa jo Newcastle-matsia seuranneessa Katastrofissa nimeltä Arsenal vieraissa (jota puolestaan edelsi heikko Stevenage-ottelu).

Tämä on tietysti monen osatekijän summa. Mikään joukkue ei pelaa läpi kauden ilman notkahduksia ja heikompia vaiheita, ei edes Tottenham (heko heko). Peli-ilme ei vain voi pysyä koko ajan iloisena. Pelaajia on loukaantunut, niin kuin kauden mittaan aina väistämättä käy, Scott Parkerin suoritustaso on laskenut, Ledley King on 6 kuukaudessa vanhentunut  60 kuukautta, todellinen hyökkäyskombo on sittenkin vielä löytymättä ja niin edelleen.
Yksi hyvin erikoinen piirre nyky-Tottenhamissa on se, että parhaat eivät aina pelaa, eivät ainakaan omilla pelipaikoillaan. Gareth Balen purjehtiminen vasemmalta laidalta keskelle ja oikealle laidalla on toiminut parissa ottelussa muutamaan otteeseen, mutta useimmiten se ei ole toiminut. usein Tottenham on kärsinyt siitä, että Bale ei ole vasemmalla laidalla tekemässä sitä minkä tiedämme hänen parhaiten osaavan. (Kokonaan toinen kysymys on se, onko Balesta vihdoin tullut supertähti sanan negatiivisessa merkityksessä; filmaako hän liikaa, luuleko itsestään liikaa, uskooko liikaa kaikkea mitä hänestä sanotaan? Näinkin on väitetty käyneen.)
Huolimatta siitä, että Luka Modric ei ole vasen laitapelaaja ja Aaron Lennon tuo Tottenhamin peliin lähes elintärkeää vauhtia, Modric on laitettu vasemmalle laidalla vaikka Bale on ollut pelikuntoinen ja Lennonia on pidetty penkillä silloin, kun vauhtia olisi tarvittu (Arsenal-ottelu).
Eilisen Everton-tappion jälkeen Arry näytti siltä kuin olisi puolustautunut veroepäilysyyttäjiä vastaan.
Lähdin avauspuoliskon jälkeen Michael Monroen keikalle, jossa energiaa onneksi riitti noin satayksikertaisesti siihen verrattuna, mitä Tottenhamin pelissä oli ensimmäisellä puoliajalla Evertonia vastaan.

Redknapp puolustaa kiivaasti pelaajavalintojaan ja taktiikkaansa aina, kun joku uskaltaa niistä jotakin kysyä. Koska Arry on toimittajien kaveri ja mainio seuramies, harva toimittaja uskaltaa kysyä mitään merkittävää juuri eilisen kaltaisten ottelujen jälkeen.
Toimittajien kysymyksiä mielenkiintoisempi onkin Benoit Assou-Ekotton twiittaus tänään sen jälkeen, kun Swansea oli voittanut Man Cityn:

Onko tuo viittaus henkiseen ja taktiseen oppimiseen ihan viatonta kunnioitusta Swanseaa kohtaan, vai sisältyykö siihen piikki omia kohtaan? Tällainen nojatuolifanikin näkee, että Tottenhamin henkinen vireystila ei ole optimi. Tällä kaudella on nähty monessa ottelussa vauhdilla otteluun tuleva Spurs, eilen nähtiin jokin ihan muunlainen Spurs. Vaikka olemmekin Bennyn sanoin kaikki Newcastle-faneja maanantai-iltana, odotettavissa on, että Tottenhamin ero Arsenaliin on huomisiltana kutistunut yhteen pisteeseen, kun se viisitoista päivää sitten oli kymmenen pistettä. Ja Vaikka alla on pari viikkoa paskaa, Tottenham on silti sarjassa kolmantena suhteellisen helpolla loppuohjelmalla sekä cupin puolivälierissä, joissa vastaan tulee Bolton White Hart Lanella.
Tällä kaudella pelissä on vielä valtavasti ja voitettavaa on paljon. Voisiko kokeilla perusasioita, jotka toimivat hyvin aiemmin tällä kaudella? Kannattaisiko Boltonia (17.3.) ja Stokea (21.3.) vastaan lähteä ihan perusmeiningillä yrittämättä mitään taktista neronleimausta, joka räjähtääkin silmille kammmottavana aivopieruna, eli pistämällä Bale juoksemaan vasemmalla ja Lennon oikealla,  ja tunkemalla Modric masteroimaan keskelle? Ja kovasti tekisi mieli nähdä van der Vaart jossain muualla kuin laidalla lönköttelemässä, eli tässä tapauksessa Adebayorin takana ylempänä.

Tätä nimittäin uskon Assou-Ekotton twiittinsä rivien välissä toivovan.

"Liigaa johtava Tottenham Hotspur matkusti Plymouthiin...

...ja voitti kotijoukkueen peräti 5-1 selviten Jalkapalloliiton cupin 16 parhaan joukkoon", uutisoi Helsingin Sanomat reilut 50 vuotta sitten, 29. tammikuuta 1962.

Yhteenveto cupin 4. kierroksen tapahtumista kaudella 1961-62 julkaistiin Hesarin HS 50 vuotta sitten -palstalla reilut kolme viikkoa sitten, 29.1.2012.

(mahtaako tuo otsikko olla vuodelta 2012, kun tuolloin jo pitkään Englannin kentillä loistaneen Sir Stanley Matthewsin nimi on kirjoitettu väärin...)


Neljännesvälierissä Tottenham voitti West Bromwichin vieraissa 4-2 ja puolivälierissä Aston Villan White Hart Lanella 2-0.  (3. kierroksella Tottenham oli voittanut Birminghamin, joten peräti kolme birminghamilaisjoukkuetta lähti lauluun Tottenhamin toimesta tuon kauden cupissa.)

Viisikymmentä vuotta sitten Tottenham oli aivan käsittämättömässä nosteessa. Joukkue oli edellisenä keväänä voittanut tuplamestaruuden ensimmäisenä englantilaisjoukkueena 1900-luvulla.
Kesken kauden 1961-62 Tottenham oli tehnyt todellisen megaluokan kaappauksen, kun Jimmy Greaves siirtyi AC Milanista Spursiin 99 999 punnan siirtosummalla. Debyyttiottelussaan edustusjoukkueessa Blackpoolia vastaan Greaves teki hattutempun Spursin voittaessa 5-2, ja jatkoa seurasi: Greaves on edelleen Tottenhamin liigamaalintekijöiden ykkönen 220 liigaosumalla. (Kuuntele Greavesin radiohaastattelu)

Keväällä 1962 Spurs puolusti siis Englannin tuplaa ja kilpaili myös eurokentillä, jossa yksikään englantilaisseura ei vielä ollut onnistunut pokaalia voittamaan.
Kun Tottenham valmistautui FA Cupin välierään Manchester Unitedia vastaan, sillä oli paljon muutakin mietittävää. Spurs oli edennyt Euroopan Cupissa välieriin, joissa se sai vastaansa Benfican. Välierien avausosa 21.3. Lissabonissa oli päättynyt Benfican 3-1-voittoon.

FA Cupin välierä pelattiin Sheffieldissä Hillsborough'n stadionilla 31. maaliskuuta. Tottenham voitti 3-1, ja maaleista vastasivat Greaves, Cliff Jones ja Terry Medwin. Unitedin maalin teki David Herd. Tottenhamin historiikissa välierävoittoa kuvaillaan suhteellisen vaivattomaksi, ja ylipäätään koko FA Cupia tuolla kaudella tavanomaista vähemmän huomiota saaneeksi. Ennen kauden alkua putoajakandidaatiksi veikkailtu Ipswich taisteli sensaatiomaisesti I divisioonan voitosta eli liigamestaruudesta ja Tottenham taisteli Euroopan herruudesta, ja nämä seikat yhdessä vaikuttivat siihen, että cupia seurattiin normaalia laimeammalla mielenkiinnolla.

Euroopan Cupissa Tottenham voitti toisen välierän 2-1, mutta tulos merkitsi Benfican etenemistä finaaliin yhteismaalein 4-3. (Tuossa videossa näkyy Jimmy Greavesin paitsiona hylätty maali. Myös välierien avausosassa Lissabonissa Greavesin tekemä maali oli hylätty paitsiona, vaikka hän oli ennen maalintekoa kiertänyt edessään (!) olleen Benfica-pakin. Myös Bobby Smithin tekemä maali Lissabonissa oli hylätty).
Eräässä Tottenhamin historiikissa Daily Expressin toimittaja David Miller kuvaili Spurs-Benfica-ottelua 20 vuotta sen jälkeen näin: "The most electrifying ninety minutes of European football I have seen on an English ground."


Kuten tuosta EC-välierän videosta käy ilmi, Tottenham sentään voitti FA Cupin tuona hulluna keväänä 1962. Loppuottelussa meni nurin Burnley maalein 3-1. Ja niin kuin loppuotteluissa usein on tapana, Wembleyllä 100 000 katsojan edessä ei pelattu mitenkään hienosti, vaan pikemminkin tarkasti. (Tosin Tottenhamin historiikin mukaan peli oli paljon parempaa kuin edellisen kevään finaali Leicesteriä vastaan.) Nyt jo kuopattu fanzine My Eyes Have Seen The Glory kuvaili vuoden 1962 finaalia  näin : This match was dubbed "The Chessboard Final" because of the precise nature in which both teams went about their tasks.  Patience and skill were the name of the game, rather than speed and passion, but the game did prove to be intriguing as Spurs sought to take the FA Cup for the second season running.

Jimmy Greaves teki finaalin avausmaalin jo 3. minuutilla. Jimmy Robson teki Bunrleylle tasoituksen viisi minuuttia tauon jälkeen, mutta vain minuutti tästä ja Tottenham johti taas, kiitos Bobby Smithin. Loppunumerot iski pilkulta Danny Blancflower 80. minuutilla.

Burnley ei muuten ollut tuolloin mikään huono porukka. Itse asiassa kausi 1961-62 on kenties Burnelyn seurahistorian komein, eikä joukkue ei jäänyt lainkaan kauas siitä, mitä Tottenham oli tehnyt vuotta aiemmin. Tuplamestaruus oli melkein hyppysissä - mutta vain melkein. Burnley taisteli kauden viimeiselle kierroksella asti liigamestaruudesta, jonka vei lopulta Ipswich 56 pisteellä. Burnely oli toinen 53 pisteellä ja Tottenham kolmas 52 pisteellä.

Benfica oli Euroopan Cupin hallitseva mestari keväällä 1962 ja uusi mestaruutensa lyömällä finaalissa kilpailun jo tuolloin viidesti voittaneen Real Madridin maalein 5-3.

Ja vaikka Benfica oli kitkerästi ja täpärästi parempi Euroopan Cupissa ja liigassakin mestaruuus jäi parin voiton päähän, oli toisella peräkkäisellä ja THFC:n seurahistorian neljännellä cup-mestaruudella kauaskantoiset vaikutukset: Tottenham pääsi kaudeksi 1962-63 Cup-voittajien Cupiin, jonka finaalissa se voitti Atletico Madridin Rotterdamissa niin tyylikkäästi kuin vain Tottenham voi: maalein 5-1. (videot: 1. jakso ja 2. jakso). Samalla Tottenhamista tuli ensimmäinen brittijoukkue, joka voitti pokaalin eurokentillä.

Nyt, 50 vuotta tuosta Plymouth-ottelusta ja hullusta keväästä 1962, Tottenham on ennen FA Cupin puolivälierä vedonlyöjien suosikki kilpailun voittajaksi - vaikkei ole edes varmistanut paikkaansa puolivälierissä! Paddy Powerin kertoimet tällä hetkellä ovat:

Tottenham 3,5
Liverpool 3,6
Chelsea 5,0
Everton 7,5
Sunderland 9,0
Stoke 21,0
Bolton 29,0
Birmingham 41,0
Leicester 51,0

Tottenham pelaa neljännesvälierien uusinnassa Stevenagea vastaan keskiviikkona 7. maaliskuuta White Hart Lanella. Ottelu tulee suorana lähetyksenä Nelonen Pro 2:lta. Lähetys alkaa klo 21.25. FA Cupin puolivälierät pelataan maaliskuun kolmantena viikonloppuna. Stevenagen kerroin FA Cupin mestariksi on muuten 401,0!

Ennen Stevenagea on edessä kaksi liigaottelua, joista etenkin jälkimmäinen, Spurs v Man United sunnuntaina 4. maaliskuuta, näyttää pitkälti suuntaa sille, mistä sijasta Tottenham loppukaudella taistelee. Tottenham ei ole hallitseva tuplamestari eikä pelaa Mestarien liigassa, mutta kevät 2012 näyttää tällä hetkellä kuumottavimmalta pitkiin aikoihin. Ei ihan sama tilanne kuin 50 vuotta sitten, mutta jotain vähän sinne päin...

 Tässä vielä fiilispala, joka ehkä auttaa latautumaan sunnuntaihin:

Humble pie

Paljon on tälläkin palstalla Arry Redknappia morkattu ja nyt syksyllä hiljaa oltu, kun Tottenham jyrää ja jyrää.
Toisaalta niin on Arrykin ollut kohtalaisen hiljaa. Kun pelit kulkevat, ei managerin tarvitse suoltaa shaibaa. Kesä oli harvinaisen turhauttava siirtomarkkinoilla aina elokuun loppuun asti. Siihen asti fanien parissa ehti keräytyä annos jos toinenkin katkeruutta ja hämmennystä, kun mitään muuta kuin yhden vaari-ikäisen maalivahdin hankinta ei tapahtunut.
No, Brad-vaari on osoittautunut loistavaksi hankinnaksi, samoin kuin ne kaksi viime hetken etukäteen parjattua hankintaa. Jokuhan oli jo nähnyt elokuun alussa Scott Parkerin pelaavan West Hamissa Mestaruusarjaa, ja näkemänsä perusteella oli tuominnut: Parkerilla ei enää ole jalkoja. Parhaimmillaankin vain mestaruussarjatasoa. Siis pelaajien valitsema Valioliigan Vuoden pelaaja 2010-11.
Elokuun loppuun kestänyttä stressiä lisäsi Luka Modricin kohtalo. Levy vannoi kesäkuussa että Modricia ei myydä, mutta kuinka moni uskoi vilpittömästi, 100-prosenttisesti, että Levyn sana pitää ja Modric pelaa Tottenhamissa vielä syksylläkin? En ainakaan minä.
Redknapp onnistui hankinnoissaan ja Levy onnistui pitämään Modricin seurassa ainakin toistaiseksi. Kukaan ei varmaan uskonut, että Citylle kotona kärsityn murskatappion jälkeen Tottenham olisi tappioitta kärkikahinoissa mukana kolme kuukautta myöhemmin.
Monta palaa loksahti (loppu)kesän aikana  kohdilleen, ja loksahdus klikkasi Spursin pelin käyntiin. Se käynti on sellaista, jota minä en omalla faniurallani ole aiemmin nähnyt: monta ottelua on mennyt niin että joukkueessa ei ole heikkoa lenkkiä. Tottenham on päässyt eroon Huttonin ja Palciosin kaltaisista hasardeista ja Crouchista, joka joistain ikimuistoisista maaleista huolimatta ei ole pelaaja jota olisi ikävä.

Otan siis hatun kouraan ja syön nöyryyspiirakan, olkoon se vaikka ale pie, ja myönnän: Arry Redknapp on oikea mies Spursin manageriksi.





















Ja sormet selän takana ristissä lisään itsekseni kuiskaten: ainakin tämän kauden, tai jos tammikuun oikeudenkäynnissä tulee noutaja, niin ainakin sitten siihen asti. Kiitos Arry.

Arold

re: Dzeko, tammikuu 2011

"The chairman is up for is up for it and he’s pushing me more than I’m pushing him. But it’s hard to find that person who you think would take you to the next level."They are talking about £35million for the boy Dzeko [at Wolfsburg], but is he worth it? It would scare me spending that sort of money unless I was 100 per cent sure."


re: Dzeko,elokuu 2011

"That is why they paid big money for the boy. He is becoming the player we all knew he was at Wolfsburg."


NUFF SAID.

Arry tekee sen ihan itse

Mistä tietää, että manageri tajuaa jotain menneen vikaan kauden aikana? Tottenhamin ja Harry Redknappin tapauksessa siitä, että manageri käsittelee vihdoin julkisuudessa aihetta, jonka kaikki tietävät Spursin kauden suurimmaksi pulmaksi, puhuu asiasta eri tavalla kuin muutama kuukausi sitten - ja kuinka ollakaan, Arry syyttää lopputuloksesta muita.

Huhut Ajaxissa pelanneen Luis Suarezin tulosta WHL:lle vilahtelivat huhuissa ja fanien päiväunissa koko loppuvuoden 2010. Siirtoikkunassa odotettiin tapahtuvan jotain, vaikka myös LIverpool oli tullut mukaan huhuihin. Tammikuun 7. päivä Arry sanoi tilanteesta näin:
“I would doubt very much that anything will happen there. I’ve watched him loads of times; he’s not an out-and-out striker but he could play anywhere.”
Arry siis myöntää seuranneensa Suarezia tarkkaan ja toteaa, että hän ei välttämättä ole vastaus Tottenhamin hyökkääjäpulmaan.

No. Kuinka ollakaan, Liverpool otti "riskin" jota Arry tuossa epäröi ottaa, nappasi Suarezin - ja on pelannut loistavan kevään mm. Suarezin taiturimaisuuden ansiosta.
Ja, kuinka ollakaan, tänään Guardianissa Arry sanoo, että hän ei ostanut Suarezia, koska scoutit suosittelivat olemaan ostamatta. Eli Arry vihjaa, että hän ei itse ole vastuussa eikä ole nähnyt Suarezin pelaavan.
KYSYMYS 1: Eikö managerin tehtävä ole tehdä lopullinen päätös, lentää mitätön matka Lontoosta Amsterdamiin seuraamaan pelaajaa, jonka merkitys joukkueelle voisi olla ISO?
KYSYMYS 2: Miksi Arry tammikuussa sanoi nähneensä runsaasti Suarezin otteita ja nyt sanoo että päätös perustuu scouttien mielipiteeseen?
SELITYS: Wheeler dealer whiilaa ja diilaa näillä kommenteillaan, peittelee tekosiensa ja tekemättä jättämisiensä jälkiä kääntelemällä sanomisiaan - ja sysää taas lopullisen vastuun ihan muualle kuin omille hartioilleen.

Tälle bloggajalle alkaa tulla mitta täyteen Redknappin kanssa. Paljon on hienoja hetkiä nähty Arryn alaisuudessa, mutta selkärangattomuus eräissä päivänselvissä asioissa kaataa kupin ihan ylösalaisin. Mielelläni toisaalta toivon Arrylle vielä yhden kauden mittaista näyttöpaikkaa, mutta on pelottavaa ajatella, että seuraavallakin kaudella on kuunneltavaa pskanjauhantaa ja muiden syyttelyä ja toisinaan käsittämättömän heikkoja taktisisia päätöksiä, joista ainakin osa näyttää johtuvan omasta naurettavasta jääräpäisyydestä ja pelaajien pärstäkertoimista.

Niin. Ja vielä Arrya. Tämän päivän Mirrorissa Arry haukkuu idiooteiksi kaikki Spursin fanit jotka haukkuvat radio-ohjelmissa Tottenhamin otteita ja pitää ylipäätään dorkina ihmisiä jotka soittavat radioon keskustellakseen jalkapallosta.
Kiitos Arry tästäkin tiedosta. Varmasti olet tälläkin isällisellä, kaikkitietävällä neuvolla saanut paljon hyvää aikaan.
Onneksi kausi on pian ohi.

Diipa daapa vs. No nonsense

Näin puhuu diipa daapa wheeler dealer, joka ei ole kertaakaan tällä kaudella ottanut vastuuta Tottenhamin huonoista esityksistä, vaan kääntänyt puheen faneihin, huonoon onneen tms., ja kuten nyt, hyväntuulisesti siihen että pelasimme todella hyvin, meillä on ollut huono jakso - IHANKO TOTTA: 1 VOITTO 15 OTTELUSSA, HAROLD! - eikä ilmeelläkään osoita, että Mestarien liigan jääminen haaveeksi ensi kaudella olisi pettymys.


Näin puhuu samasta asiasta pokaaleja voittanut ammattilainen, joka ei ehkä hänkään rakasta edustamaansa seuraa, mutta ei myöskään piiloudu tekosyiden tai suoranaisen paskapuheen taakse, vaan sanoo niin kuin asiat on.  Gallas on ollut yksi tämän kauden sankareista - kuka olisi uskonut 8 kk sitten?! - ja toivottavasti käskee Arryn tunkemaan kevyen jutustelun ahteriinsa ja käärimään hihat tosissaan ensi kautta varten.

8 pistettä 7 ottelusta - kauden koko kuva?

22.2. Blackpool-Spurs 3-1
6.3. Wolves-Spurs 3-3
19.3. Spurs-West Ham 0-0
2.4. Wigan-Spurs 0-0
9.4. Spurs-Stoke 3-2
20.4. Spurs-Ars*nal 3-3
23.4. Spurs-WBA 2-2

Muutamana viime kautena Tottenhamin tuloskäyrä on tipahtanut ydintalvella, tammi-helmikuussa, piristyäkseen kevättä kohti selvästi. Viime kausi on tästä esimerkki. Tällä kaudella homma on mennyt toisin.
Helmikuun alun kolmen ottelun voittoputki nosti Tottenhamin kärkikahinoihin liigassa. On käsittämätöntä, että seitsemän ottelua tuon voittoputken jälkeen nuo samaisest voitot kannattelevat Tottenhamia edelleen sijalla viisi. 
Nousu arsnalia vastaan kahden maalin takaa tasoihin on sinänsä hieno juttu, ja se on noista viidestä viime seitsemän ottelun tasapelistä ns. "hyväksyttävä". Tosin siinäkin ottelussa Tottenham olisi voinut tehdä vaikka kolme maalia toisella jaksolla ja voittaa. Toisaalta vierastasuri Wolvesia vastaan oli onnekas.


Tämä on tuloskunto, joka ei ansaitse sijoitusta, joka veisi Tottenhamin ensi kaudeksi Mestarien liigaan. Samaa voidaan sanoa koko kauden mittakaavassa. Tottenham ei muistaakseni ole pelannut Valioliigassa ainuttakaan hienoa kokonaista 90-minuuttista tällä kaudella. Yksi parhaista esityksistä on kauden ensimmäinen 45-minuuttinen. Cityn olisi pitänyt mennä nurin WHL:lla elokuussa, esitys oli niin vahva. Olisiko mikään nyt toisin (paitsi että neljän pisteen sijasta Cityn etumatka Tottenhamiin olisi yksi piste), on ihan toinen kysymys.
Tottenham on toki ottanut hienoja voittoja tälläkin kaudella. Voitto Emiratesilla oli huikea suoritus. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että 45 minuuttia tuosta ottelusta oli täyttä kuraa Tottenhamilta. Marraskuun lopussa meni nurin Liverpool Lanella, mutta siinäkin ottelussa vieraat olivat melkeinpä hallitseva osapuoli.
Itselleni yksi iloisimmista voitoista oli tapaninpäivän menestys Villa Parkilla - Tottenham hallitsi tilanteen loistavasti ja voitti lopulta ansaitusti, vaikka pelasi vajaalla.


Hyväkin joukkue tarvitsee myös onnea, ja hyvällä joukkueella yleensä on onnea. Tottenham pelasi marraskuussa välillä huikeasti, välillä voitti pienen onnenkin avustuksella.
Mitä sitten kertoo se, että helmi-huhtikuussa onnea ei ole juuri ollut? Että Tottenham ei ole niin hyvä joukkue, että se "ansaitsisi" sen onnensiripaleen, jolla edes muutama tasapeli olisi kääntynyt voitoksi? Noista viidesta tasurista ainoa, jossa Tottenham rehellisesti "ansaitsi" voittaa, on - sekin pienellä varauksella - ottelu West Hamia vastaan.

Paljon kuulee puhuttavan voittamisen kulttuurista. On vaikea sanoa, kuinka vahva se on Tottenhamissa. Mestaruuksia ei ole tullut, pienetkin menestyksen hetket on otettu suurella riemulla vastaan, koska ne ovat tuntuneet harvinaisilta. Voi olla toki sattumaakin, että sen jälkeen kun Tottenham voitti Interin marraskuussa upealla esityksellä Mestarien liigassa, seuraavassa ottelussa tuli ansaitusti turpaan Boltonilta ja omissa soi neljästi (4-2). Nykyinen "putki" - yksi voitto seitsemässä liigaottelussa - alkoi sen jälkeen, kun Tottenham voitti hallitulla esityksellä ja pienellä onnella Italian tulevan mestarin AC Milanin vieraskentällä. Seuraavassa ottelussa Blackpool oli selvästi parempi ja pisti pallon kolmesti Spursin verkkoon. Jos kauempaa haetaan, kolme vuotta sitten liigacupin loistavan voiton jälkeen Tottenham antoi Miklu Forssellin paukuttaa hattutempun, kun Birmingham voitti finaalia seuranneessa ottelussa 4-0.
Nämä tulokset ja "käänteet" voivat siis olla sattumaakin, mutta tosiasia on, että Tottenham on harvoin vakuuttanut useassa ottelussa peräkkäin. Jokainen kärkiseura kompuroi välillä nmiin kotona kuin vieraissa, mutta Tottenhamin putki kielii jostain muusta. Todellisesta kärkijoukkueen meniningistä ja voittamisen kulttuurista voidaan puhua sitten, kun tasapelit sarjan häntäpään porukoita vastaan ovat poikkeus. Tällä kaudellahan ne ovat ollee poikkeuksen sijaan sääntö.

Ironista tämän kauden esityksissä on se, että samalla kun on kompuroitu hhirmuisella tavalla sarjataulukon alemman pään joukkueita vastaan, kärkijoukkueita vastaan on tapeltu mukavasti. Lauantain Chelski-matsin jälkeen edessä ovat matkat Anfieldille ja Eastlandsille. Kuinka karmeaa ironiaa olisikaan se, että Tottenham voittaisi seuraavat neljä ottelua - ja menettäisi nelsosijan kauden päätösmatsissa kotona Biringhamia vastaan. Ei kovin todennäköinen skenaario, mutta periaatteessa - Tottenhamin tuntien - tämä voisi olla ihan mahdollista.

P.S.!!!! Muotoilin vähän uusiksi tuota Spurs Show Vodcast -postausta (5.4.2011). Videoruudut eivät enää ole vammaisen kokoisia ja esillä ovat kaikki kolme vodcastin osaa. Kannattaa katsoa - vetää suupielet väkisin hymyyn!