Eilisessä Metro-lehdessä oli toimittaja Ismo Uusituvan kolumni, joka käsitteli palkkaeroja Suomen jääkiekkoliigan ja jalkapalloliigan välillä. Päiviteltiin kiekkoilijoiden korkeita tuloja ja korkeaa statusta, todettiin Veikkausliigan tähtipelaajien vaatimattomat ansiot.
Kirjoituksessa vilahteli asiantuntemattomuus siellä täällä, mutta lopuksi tuli asian ytimeen osunut helmi. Uusitupa päätti kolumnin suunnilleen näin (en muista tarkkaa sanamuotoa): "...näyttäisi siltä että jalkapallon puolella omituisuudet ovat muutenkin (kuin palkkojen suhteen) yleisempiä. Kannattaahan jotkut Tottenhamiakin."
Mitäpä tuohon voi lisätä?
tiistai 10. marraskuuta 2009
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Koskaan ei voi haukkua tarpeeksi
7.11.2009
Spurs 2 v. Sunderland 0
Keane, Huddlestone
No niin. Katsotaanpas, ketkä tekivät maalit lauantaina. Ja ketä mollasin kiihkeimmin torstaina...
Robert ja Tommy vastasivat huutoon täydellisesti. Keaneen olen ilmaissut turhautumiseni ennenkin, ja seurauksena on ollut Keanon tekemä maali tai maaleja. Sinänsä koomista, että arse-matsin jälkeen Spurs-fanien lähes yksimielisesti dumaamat Keane ja THudd ovat ainoat maalintekijät ottelussa, jonka tuomat pisteet ovat Spursille TÄRKEÄT.
Stokea vastaan kolme viikkoa sitten Spurs sai siipeensä hallinnasta huolimatta. Eilen tuli voitto kertakaikkisen onnettomalla esityksellä. Tarvittiin onnea ja tarvittin Hero Gomesin hieno rankkaritorjunta. Jos joku muistaa, milloin Tottenhamin maalivahti on viimeksi torjunut rankkarin WHL:lla pelatussa liigaottelussa, kertokoon mieluusti.
Vielä makeammaksi tilanteen teki se, että pilkun laukoi D. Bent, joka hankki rankkariin filmaamalla. Tuohon filmiin menivät kyllä viimeisetkin kaveria kohtaan tuntemani sympatiat.
Arrylla kesti eilen hälyttävän pitkään tajuta, että pelisysteemi ei toimi. Kun Keane lähti vaihtoon tuttuun tapaan noin tunnin kohdalla ja Krancjar tuli tilalle, homma muuttui täysin.
Vielä hälyttävämpää on, jos Keane pelaa vielä joskus vasemmalla laidalla. Kuinka isoja vahinkoja pitää tapahtua, ennen kuin Arry oppii? Nyt selvittiin säikähdyksellä.
Minun puolestai seuraavassa matsissa Wigania vastaan voitaisiin kernaasti kokeilla Defoen parina Keanea tai jopa Pavljutshenkoa. Ja vasemmalla laidalla sen pelipaikan hallitsevaa pelaajaa. Krancjar, Bale, toivottavasti pian Modric. Crouch kentällä on yhtä kuin pitkän pallon taktiikka, ja se on sellaista katseltavaa että silmiin sattuu. Toki on muistettava, että Keanen onnekkaasti sohittu ottelun voittomaali sai syöttönsä Crouchin päästä... Joka tapauksessa pelitapa tuntuu selkiytyvän aivan liikaa Crouchin päätä kohden, kun hujoppi on kentällä... eivätkä ne Crouchin otteet vielä ole ihan korvaamattomia olleet.
Sarja on onneksemme tasainen kärjen tuntumassa. Sijalla neljä, Lennonia ja Modricia pian takaisin odotellessa... Future is bright, future is lilywhite?
Spurs 2 v. Sunderland 0
Keane, Huddlestone
No niin. Katsotaanpas, ketkä tekivät maalit lauantaina. Ja ketä mollasin kiihkeimmin torstaina...
Robert ja Tommy vastasivat huutoon täydellisesti. Keaneen olen ilmaissut turhautumiseni ennenkin, ja seurauksena on ollut Keanon tekemä maali tai maaleja. Sinänsä koomista, että arse-matsin jälkeen Spurs-fanien lähes yksimielisesti dumaamat Keane ja THudd ovat ainoat maalintekijät ottelussa, jonka tuomat pisteet ovat Spursille TÄRKEÄT.
Stokea vastaan kolme viikkoa sitten Spurs sai siipeensä hallinnasta huolimatta. Eilen tuli voitto kertakaikkisen onnettomalla esityksellä. Tarvittiin onnea ja tarvittin Hero Gomesin hieno rankkaritorjunta. Jos joku muistaa, milloin Tottenhamin maalivahti on viimeksi torjunut rankkarin WHL:lla pelatussa liigaottelussa, kertokoon mieluusti.
Vielä makeammaksi tilanteen teki se, että pilkun laukoi D. Bent, joka hankki rankkariin filmaamalla. Tuohon filmiin menivät kyllä viimeisetkin kaveria kohtaan tuntemani sympatiat.
Arrylla kesti eilen hälyttävän pitkään tajuta, että pelisysteemi ei toimi. Kun Keane lähti vaihtoon tuttuun tapaan noin tunnin kohdalla ja Krancjar tuli tilalle, homma muuttui täysin.
Vielä hälyttävämpää on, jos Keane pelaa vielä joskus vasemmalla laidalla. Kuinka isoja vahinkoja pitää tapahtua, ennen kuin Arry oppii? Nyt selvittiin säikähdyksellä.
Minun puolestai seuraavassa matsissa Wigania vastaan voitaisiin kernaasti kokeilla Defoen parina Keanea tai jopa Pavljutshenkoa. Ja vasemmalla laidalla sen pelipaikan hallitsevaa pelaajaa. Krancjar, Bale, toivottavasti pian Modric. Crouch kentällä on yhtä kuin pitkän pallon taktiikka, ja se on sellaista katseltavaa että silmiin sattuu. Toki on muistettava, että Keanen onnekkaasti sohittu ottelun voittomaali sai syöttönsä Crouchin päästä... Joka tapauksessa pelitapa tuntuu selkiytyvän aivan liikaa Crouchin päätä kohden, kun hujoppi on kentällä... eivätkä ne Crouchin otteet vielä ole ihan korvaamattomia olleet.
Sarja on onneksemme tasainen kärjen tuntumassa. Sijalla neljä, Lennonia ja Modricia pian takaisin odotellessa... Future is bright, future is lilywhite?
lauantai 7. marraskuuta 2009
3-0?
Tänään kelpaa vain selvänumeroinen tai muuten vakuuttava voitto. Ennustus: 3-0. Maalit Defoe ja Super Sub Robert K. x 2.
keskiviikko 4. marraskuuta 2009
P***a reissu, mutta tulipahan tehtyä…
ars*nal 3 v. Spurs 0 @ emirates 31.10.2009
En ole vieläkään täysin toipunut lauantain North London Derbystä. Tottenham oli musertavan munaton. Vuodesta toiseen Spurs on yleensä osoittanut näissä matseissa, että munaa löytyy, kunhan vähän potkitaan. Tasoihin ollaan tultu pelien loppuminuuteilla. Vaikka voittoa ei ole tullut 10 vuoteen, tasapelin tappeleminen on osoitus ”ballseista”. Viime syksynä Lennon 4-4:ään, keväällä 2007 Jenas 2-2:een, keväällä 2004 Keane 2-2:een jne. Ja usein Spurs on myös johtanut ars*nalia vastaan, mutta joutunut jäämään tasapeliin. Melkein poikkeuksetta näissä otteluissa on nähty taistelua, vaikka numerollisesti olisikin tullut pataan. Tällä kertaa taistelu oli poissa, uho oli jäänyt matsia edeltäviin suuriin sanoihin Mestarien liigan tavoittelemisesta. Siitäkin huolimatta että meiltä puuttui monta avainpelaajaa, esityksen surkeudelle ei ole mitään järkevää tekosyytä. Totuus on, että joukkue lähti peliin pelokkaalla taktiikalla ja asenteella ja sai mitä ansaitsi. Turpaan.
Ensikertalaiselle North London Derbyssä vihollisen luolassa lauantai jätti sentään jotain hyvääkin: kokemus ei ainakaan tästä paljon huonone. Kuten vierasmatseissa aina, laulu raikaa hienosti ja lähes jatkuvasti. Meininki on eräässä mielessä parempi kuin kotimatseissa. Mutta kun Fabregas pujotteli Spurs-puolustuksen läpi ja teki numeroiksi 2-0, kaikki tiesivät, että peli oli ohi. Spurs ei osoittanut missään vaiheessa sellaista taistelutahtoa, jonka alla arse olisi taipunut kahden maalin johdosta tasoihin, kuten teki West Hamia vastaan viikkoa aikaisemmin. Kun Fabregas kiersi Kingin, lähdin jonottamaan virvokkeita viitsimättä edes katsoa, kuinka pallo uppoaa Gomesin selän taakse. Stadionin käytävillä oli jonkin verran vihaisen näköistä porukkaa. Moinen maali olisi katastrofaalisen nolo ketä joukkuetta vastaan tahansa, mutta tuossa tilanteessa se oli vielä monin verroin kammottavampaa katseltavaa.
Sinänsä on mielenkiintoista, että ”hyvänä motivoijana” ja ”perseellepotkijana” tunnettu Redknapp ei saanut miehistöstään minkäänlaista taistelua irti. Jenas, joka yleensä pelaa arsea vastaan hyvin, ei ollut riittävän hyvä. Jenas antoi jo ennen 1-0-maalia kaksi harhasyöttöä poikittain, molemmista arse pääsi iskemään vaarallisesti vastaan. Palacios oli pehmeä. Hän ei ole lähelläkään viime kauden kuntoaan, mutta syy voi olla siviilipuolella. Wilson oli ilmeisesti hyvin lähellä lopettaa pelaamisen kokonaan sen jälkeen, kun hänen murhatun veljensä jäänteet löytyivät Hondurasista viime keväänä. Huddlestone, Puddlestone, Cuddlestone... tervetuloa kentälle Hullia ja Evertonia vastaan, pysy kaukana kentästä kärikjengejä vastaan. Hitaus on todistettu liian usein, ”loistava kosketus palloon” on todistettu vähän turhan harvinaiseksi. Arsen ensimmäiseen maaliin johtanut tilanne käynnistyi Puddlestonen täysin järjettömästä roiskaisusta keskialueella. Se oli yksi monista kerroista, jolloin Tottenham oikein tarjosi palloa arselle, kun keinoja edetä ei ollut. Puddlestonen roiskaisu oli ehkä päivät epätoivoisin, turhauttavain, peliä kuvaavin ja raivostuttavin. Ja se oli myös Spursin NLD:n lopun alku. Prkl.
Keanesta en viitsisi sanoa enää mitään. Yksi raivostuttavimmista asioista, mitä Tottenhamista tällä hetkellä löytyy. Kapteeni, jota ei voi pudottaa aloituksesta ja joka sen vuoksi otetaan kentältä ”vasta” noin tunnin pelin jälkeen. Kapteeni, joka mukamas on tärkeä hahmo pukuhuoneessa mutta onneton kentällä. (Jos Keane on niin loistava pukuhuoneessa, eikö häntä voisi pitää siellä, tsemppaamassa tauolla ja poissa muiden peliä sotkemasta????) Entinen superhyökkääjä, jota jostain käsittämättömästä syystä peluutetaan vasemmalla laidalla, jossa hänestä on lähinnä enemmän haittaa kuin hyötyä. Hyökkääjä, jonka ”kova yrittäminen” on sitä, että pitkän pallon nähdessään hän kipittää kädet vipattaen puolustajan taakse siinä uskossa, että pallo tulee puolustajan läpi. Kapteeni, joka ei osaa asiaa nimeltä kaksinkamppailu. Tai jos osaa, ei uskalla sitä kokeilla.
Tottenhamilla olisi ollut mahdollisuus kokeilla Crouchin hyödyntämistä laidoilta lähtevien keskitysten avulla. Lennonin tilalla pelannut Bentley osaa keskittää. Vasemmalle olisi voitu laittaa Bale tai Krancjar, molemmat osaavat keskittää. Arsenalin puolustus on viime aikoina ollut joukkueen heikko kohta. MIKSEI TUOHON HEIKKOON KOHTAAN EDES YRITETTY ISKEÄ????
Nyt Spurs heitti omalta puoliskolta roikkupalloja Crouchin päähän. Tämä voitti muutaman pääpallon, mutta KUKAAN EI EDES YRITTÄNYT JUOSTA KAKKOSPALLOON. (Ottelun muisteleminen käy nyt niin pumpun päälle, että parempi keskittyä muihin asioihin.)
Marraskuussa ja joulukuussa jokainen peli on Spursille ”massive”. Lauantaina vieraaksi tulee hyvin arvaamaton Sunderland. Defoe ja Lennon ovat toivottavasti avauksessa. Jos Sunderland ja pari viikkoa myöhemmin Wigan menevät nurin, Tottenhamin kausi on vielä hyvin balanssissa ennen pahoja vierasmatseja Villaa ja Evertonia vastaan. Siis JOS.
En ole vieläkään täysin toipunut lauantain North London Derbystä. Tottenham oli musertavan munaton. Vuodesta toiseen Spurs on yleensä osoittanut näissä matseissa, että munaa löytyy, kunhan vähän potkitaan. Tasoihin ollaan tultu pelien loppuminuuteilla. Vaikka voittoa ei ole tullut 10 vuoteen, tasapelin tappeleminen on osoitus ”ballseista”. Viime syksynä Lennon 4-4:ään, keväällä 2007 Jenas 2-2:een, keväällä 2004 Keane 2-2:een jne. Ja usein Spurs on myös johtanut ars*nalia vastaan, mutta joutunut jäämään tasapeliin. Melkein poikkeuksetta näissä otteluissa on nähty taistelua, vaikka numerollisesti olisikin tullut pataan. Tällä kertaa taistelu oli poissa, uho oli jäänyt matsia edeltäviin suuriin sanoihin Mestarien liigan tavoittelemisesta. Siitäkin huolimatta että meiltä puuttui monta avainpelaajaa, esityksen surkeudelle ei ole mitään järkevää tekosyytä. Totuus on, että joukkue lähti peliin pelokkaalla taktiikalla ja asenteella ja sai mitä ansaitsi. Turpaan.
Ensikertalaiselle North London Derbyssä vihollisen luolassa lauantai jätti sentään jotain hyvääkin: kokemus ei ainakaan tästä paljon huonone. Kuten vierasmatseissa aina, laulu raikaa hienosti ja lähes jatkuvasti. Meininki on eräässä mielessä parempi kuin kotimatseissa. Mutta kun Fabregas pujotteli Spurs-puolustuksen läpi ja teki numeroiksi 2-0, kaikki tiesivät, että peli oli ohi. Spurs ei osoittanut missään vaiheessa sellaista taistelutahtoa, jonka alla arse olisi taipunut kahden maalin johdosta tasoihin, kuten teki West Hamia vastaan viikkoa aikaisemmin. Kun Fabregas kiersi Kingin, lähdin jonottamaan virvokkeita viitsimättä edes katsoa, kuinka pallo uppoaa Gomesin selän taakse. Stadionin käytävillä oli jonkin verran vihaisen näköistä porukkaa. Moinen maali olisi katastrofaalisen nolo ketä joukkuetta vastaan tahansa, mutta tuossa tilanteessa se oli vielä monin verroin kammottavampaa katseltavaa.
Sinänsä on mielenkiintoista, että ”hyvänä motivoijana” ja ”perseellepotkijana” tunnettu Redknapp ei saanut miehistöstään minkäänlaista taistelua irti. Jenas, joka yleensä pelaa arsea vastaan hyvin, ei ollut riittävän hyvä. Jenas antoi jo ennen 1-0-maalia kaksi harhasyöttöä poikittain, molemmista arse pääsi iskemään vaarallisesti vastaan. Palacios oli pehmeä. Hän ei ole lähelläkään viime kauden kuntoaan, mutta syy voi olla siviilipuolella. Wilson oli ilmeisesti hyvin lähellä lopettaa pelaamisen kokonaan sen jälkeen, kun hänen murhatun veljensä jäänteet löytyivät Hondurasista viime keväänä. Huddlestone, Puddlestone, Cuddlestone... tervetuloa kentälle Hullia ja Evertonia vastaan, pysy kaukana kentästä kärikjengejä vastaan. Hitaus on todistettu liian usein, ”loistava kosketus palloon” on todistettu vähän turhan harvinaiseksi. Arsen ensimmäiseen maaliin johtanut tilanne käynnistyi Puddlestonen täysin järjettömästä roiskaisusta keskialueella. Se oli yksi monista kerroista, jolloin Tottenham oikein tarjosi palloa arselle, kun keinoja edetä ei ollut. Puddlestonen roiskaisu oli ehkä päivät epätoivoisin, turhauttavain, peliä kuvaavin ja raivostuttavin. Ja se oli myös Spursin NLD:n lopun alku. Prkl.
Keanesta en viitsisi sanoa enää mitään. Yksi raivostuttavimmista asioista, mitä Tottenhamista tällä hetkellä löytyy. Kapteeni, jota ei voi pudottaa aloituksesta ja joka sen vuoksi otetaan kentältä ”vasta” noin tunnin pelin jälkeen. Kapteeni, joka mukamas on tärkeä hahmo pukuhuoneessa mutta onneton kentällä. (Jos Keane on niin loistava pukuhuoneessa, eikö häntä voisi pitää siellä, tsemppaamassa tauolla ja poissa muiden peliä sotkemasta????) Entinen superhyökkääjä, jota jostain käsittämättömästä syystä peluutetaan vasemmalla laidalla, jossa hänestä on lähinnä enemmän haittaa kuin hyötyä. Hyökkääjä, jonka ”kova yrittäminen” on sitä, että pitkän pallon nähdessään hän kipittää kädet vipattaen puolustajan taakse siinä uskossa, että pallo tulee puolustajan läpi. Kapteeni, joka ei osaa asiaa nimeltä kaksinkamppailu. Tai jos osaa, ei uskalla sitä kokeilla.
Tottenhamilla olisi ollut mahdollisuus kokeilla Crouchin hyödyntämistä laidoilta lähtevien keskitysten avulla. Lennonin tilalla pelannut Bentley osaa keskittää. Vasemmalle olisi voitu laittaa Bale tai Krancjar, molemmat osaavat keskittää. Arsenalin puolustus on viime aikoina ollut joukkueen heikko kohta. MIKSEI TUOHON HEIKKOON KOHTAAN EDES YRITETTY ISKEÄ????
Nyt Spurs heitti omalta puoliskolta roikkupalloja Crouchin päähän. Tämä voitti muutaman pääpallon, mutta KUKAAN EI EDES YRITTÄNYT JUOSTA KAKKOSPALLOON. (Ottelun muisteleminen käy nyt niin pumpun päälle, että parempi keskittyä muihin asioihin.)
Marraskuussa ja joulukuussa jokainen peli on Spursille ”massive”. Lauantaina vieraaksi tulee hyvin arvaamaton Sunderland. Defoe ja Lennon ovat toivottavasti avauksessa. Jos Sunderland ja pari viikkoa myöhemmin Wigan menevät nurin, Tottenhamin kausi on vielä hyvin balanssissa ennen pahoja vierasmatseja Villaa ja Evertonia vastaan. Siis JOS.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
