Ensimmäinen Spurs-tähteä MunAan vievä huhu pitkään aikaan.
Toki tältä ei voitu välttyä, sen verran mahtava kevät Balella on takanaan. Ja mikä tärkeintä, tulevaisuus näyttää niin mahtavalta, että mahdollisuuksille on vaikea löytää rajaa. Kannattaa muistaa, että Bale on vasta 20 vuotias.
Vaikka tuo Expressin juttu on pelkkää spekulaatiota (ja vihjaus siihen että sopimusta sorvattaisiin jo lauantain matsin yhteydessä on pskapuheeksikin jotenkin härskiä), jokainen Spurs-fani joutuu myöntämään, että tuon spkeuloitavan asian käyminen toteen on mahdollista. Ja vaikka Carrickin lähtö ketutti ja Berbatovin lähtö tuntui nöyryyttävältä, täytyy sanoa että Balen lähtö juuri Unitediin (tai mihin tahansa muuhun brittiseuraan) v***ttaisi aivan suunnattomasti.
Olisi mukava ajatella, että Bale on niin nuori, että hän haluaa vielä luoda todelliselle supertähteydelle pohjaa Spursissa ainakin parin kauden ajan ja katsoa, mihin seura on matkalla. Ja että jos Spurs ei 2012 ole Mestarien liigassa ja mestaruustaistelussa mukana, Bale lähtee vasta sitten. Että hän haluaa maksaa Spursille takaisin mahdollisuuden tehdä läpimurto, osoittaa uskollisuutta siis. Että kyseessä on erilainen tilanne kuin 2006 oli Carrickin kohdalla ja 2008 Berbatovin kohdalla.
Tavallaan tilanne onkin erilainen. Bale on tosiaan vielä nuori, hänellä ei ole kiirettä voittaa mestaruutta ensi keväänä, ettei se jää kokonaan tekemättä.
Toisaalta: Miksi Bale olisi yhtään erilainen kuin kuka tahansa nykypäivän supertähdistä tai sellaisiksi aikovista? Miksi hän vastaisi kieltävästi, jos ManUre tulee muhkean tarjouksen kanssa juttusille ja Old Whiskey Face lupaa mukavasti peliaikaa? (Kuten tuosta jutusta käy ilmi, ManU halusi Balen jo vuosia sitten, mm. Giggs oli houkuttelemassa, mutta GB päätti peliajan toivossa valita matalamman profiilin Tottenhamin...) Itse en keksi muita vastauksia kuin sen, että Spursissa Balella on valmiina varma asema kentällä, suuri asema fanien sydämissä, ja jos seura todella tekee jotain suurta lähivuosina, Balelle on rooli siinäkin.
Gareth Bale on yksi syy, miksi Tottenhamin pitäisi päästä Mestarien liigaan. Balen nykyinen sopimus päättyy jo parin vuoden päästä. Toivottavasti THFC saa GB:n neuvottelupöytään ja nimen pitkään jatkosopimukseen nopeasti.
* * *
Lauantaina siis matkataan Old Traffordille. Pisteiden kanssa on ollut vähän nihkua näissä otteluissa viime vuosina. Chelsea-ottelu oli joukkueelta aivan loistava suoritus. Mitä tekee Redknapp, kun Palacios on taas pelikelpoinen, ja jos Ledley on kunnossa? Ketkä pelaavat?
Ledeleyn esitys ars*nalia vastaan oli niin jäätävä, että jos hän vain pystyy juoksemaan, näkisin äijän mielelläni kentällä. Vaikka Awesome Dawson ja Seb Bassong ovat pelanneet upeasti, Ledleyn kokemus ja kylmäpäisyys voivat olla valttia Old Traffordilla.
Tulosvetoon 0/1-1.
***
Spurs Finland oli vahvasti edustettuna Elmo barisssa viime lauantaina. Ja kuten näissä kokoontumisajoissa yleensä, Tottenham voitti. ;) Laulu raikasi hienosti, pubin ainoa Chelsea-fani tunsi varmasti olonsa yksinäiseksi. Lisää tätä.
torstai 22. huhtikuuta 2010
torstai 15. huhtikuuta 2010
Spurs march on again
14.4. (St Hotspur Day) 2010 Tottenham-ars*nal 2-1
Maalit: Rose, Bale - Bendtner
Tällainen on Tottenham. Sunnuntaina lammasmainen esitys ja lähihistorian pahin rimanalitus cupin välierässä. Eilen taisteleva, kylmäpäinen esitys koko joukkueelta mestaruutta jahtaavaa paikallisvastustajaa vastaan. Tuloksena eilen voitto, joka paitsi tuhosi ars*nalin mestaruushaaveet, pitää Spursin kiinni kisassa sarjan nelostilasta. Sunnuntain romahduksen jälkeen eilisen esityksen merkitystä ei voi yliarvioida.
Ero esityksessä sunnuntain ja eilisen välillä oli häkellyttävä. Eilen koko joukkue taisteli, pelaajat menivät kovaa kaksinkamppailuihin, vastustajan painostaessa rintama pysyi yhtenäisenä. Siihen päälle Gomesin ilmiömäinen, monta maailmanluokan torjuntaa sisältänyt maalivahtipeli ja pieni ripaus onnea, niin homma oli selvä.
Eilistä esitystä katsellessa ei voinut olla miettimättä, kuinka suuri merkitys Ledley Kingin mukana ololla on Tottenhamin pelaamiseen? Voiko sitä merkitystä jotenkin määrittää? Vai onko sattumaa, että puolustus pysyi ryhdikkäänä ja jokainen pelaaja näytti antavan kaikkensa koko 90 minuuttia? Ledley ei ole mikään räyhäävä hahmo, mutta onko hiljainen vaikuttaminen voimakkaampaa? Vaikuttaminen esimerkillä, läsnäolo? Millainen pelaaja Ledley olisi, jos olisi ollut terve koko 2000-luvun? (Voidaan myös kysyä: missä hän pelaisi nyt?) Kaveri on käytännössä joutunut luopumaan pallon kanssa harjoittelusta, tulee parin kuukauden ottelutauon jälkeen näin tärkeään otteluun ja hallitsee homman täydellisesti.
Ja mikä merkitys Kingillä on Dawsonin pelaamiseen! Awesome Dawson oli puolustajana eliittiluokkaa eilen. Nyt en puutu Dawsin pelaamiseen pallollisena ylöspäin, ei ole tarvetta. Puolustuspelaaminen oli silmiähivelevää.
Voitto palauttaa Spursin kauden raiteilleen. Lauantain Chelsea-ottelu on huikean tärkeä. Täytyy muistaa, että vaikka Spursin otteluohjelma on vaikea, Citylläkin ovat vielä vastassa United, ars*nal, Villa - ja TOTTENHAM.
Eilisen highlightsit täältä.
P.S. Jotain eilisen merkityksestä faneille kertoo sekin, että sunnuntain välierän aikana puhelimeen tuli 4 tekstiviestä, eilen 38.
Maalit: Rose, Bale - Bendtner
Tällainen on Tottenham. Sunnuntaina lammasmainen esitys ja lähihistorian pahin rimanalitus cupin välierässä. Eilen taisteleva, kylmäpäinen esitys koko joukkueelta mestaruutta jahtaavaa paikallisvastustajaa vastaan. Tuloksena eilen voitto, joka paitsi tuhosi ars*nalin mestaruushaaveet, pitää Spursin kiinni kisassa sarjan nelostilasta. Sunnuntain romahduksen jälkeen eilisen esityksen merkitystä ei voi yliarvioida.
Ero esityksessä sunnuntain ja eilisen välillä oli häkellyttävä. Eilen koko joukkue taisteli, pelaajat menivät kovaa kaksinkamppailuihin, vastustajan painostaessa rintama pysyi yhtenäisenä. Siihen päälle Gomesin ilmiömäinen, monta maailmanluokan torjuntaa sisältänyt maalivahtipeli ja pieni ripaus onnea, niin homma oli selvä.
Eilistä esitystä katsellessa ei voinut olla miettimättä, kuinka suuri merkitys Ledley Kingin mukana ololla on Tottenhamin pelaamiseen? Voiko sitä merkitystä jotenkin määrittää? Vai onko sattumaa, että puolustus pysyi ryhdikkäänä ja jokainen pelaaja näytti antavan kaikkensa koko 90 minuuttia? Ledley ei ole mikään räyhäävä hahmo, mutta onko hiljainen vaikuttaminen voimakkaampaa? Vaikuttaminen esimerkillä, läsnäolo? Millainen pelaaja Ledley olisi, jos olisi ollut terve koko 2000-luvun? (Voidaan myös kysyä: missä hän pelaisi nyt?) Kaveri on käytännössä joutunut luopumaan pallon kanssa harjoittelusta, tulee parin kuukauden ottelutauon jälkeen näin tärkeään otteluun ja hallitsee homman täydellisesti.
Ja mikä merkitys Kingillä on Dawsonin pelaamiseen! Awesome Dawson oli puolustajana eliittiluokkaa eilen. Nyt en puutu Dawsin pelaamiseen pallollisena ylöspäin, ei ole tarvetta. Puolustuspelaaminen oli silmiähivelevää.
Voitto palauttaa Spursin kauden raiteilleen. Lauantain Chelsea-ottelu on huikean tärkeä. Täytyy muistaa, että vaikka Spursin otteluohjelma on vaikea, Citylläkin ovat vielä vastassa United, ars*nal, Villa - ja TOTTENHAM.
Eilisen highlightsit täältä.
P.S. Jotain eilisen merkityksestä faneille kertoo sekin, että sunnuntain välierän aikana puhelimeen tuli 4 tekstiviestä, eilen 38.
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Ilo pitkästä itkusta?
Sunnuntain pettymys painaa ainakin allekirjoittaneella käsittämättömällä tavalla takaraivossa edelleen.
Tämän illan North London Derby ei varsinaisesti sytytä.
Ei, vaikka tänään on St Hotspur's Day. 14.4.1991 tapahtui tämä.
Tai ehkä juuri siksi, että cupmuistot tuntuvat nyt hyvin katkerilta, hyvätkin muistot.
Vaikka toisaalta voitto tänään olisi melkoinen profiilinkohotus sunnuntain katastrofin jälkeen.
Kunpa Lennon, Palacios ja Krancjar olisivat pelikuntoisia ja -kelpoisia.
Kunpa Defoe olisi jossain muussa tilassa kuin puolitoipilaana. Ja King vähän paremmassa kunnossa kuin juuri vamman jälkeen palanneena.
Tekosyitä sille, että Tottenham ei vastaa sunnuntaina tyrmäykseen voitolla ars*nalista, voi keksiä vaikka kuinka.
Nyt jos koskaan tarvitaan taistelua joukkueelta. Löytyykö Spursilta sellaista?
Tämän illan North London Derby ei varsinaisesti sytytä.
Ei, vaikka tänään on St Hotspur's Day. 14.4.1991 tapahtui tämä.
Tai ehkä juuri siksi, että cupmuistot tuntuvat nyt hyvin katkerilta, hyvätkin muistot.
Vaikka toisaalta voitto tänään olisi melkoinen profiilinkohotus sunnuntain katastrofin jälkeen.
Kunpa Lennon, Palacios ja Krancjar olisivat pelikuntoisia ja -kelpoisia.
Kunpa Defoe olisi jossain muussa tilassa kuin puolitoipilaana. Ja King vähän paremmassa kunnossa kuin juuri vamman jälkeen palanneena.
Tekosyitä sille, että Tottenham ei vastaa sunnuntaina tyrmäykseen voitolla ars*nalista, voi keksiä vaikka kuinka.
Nyt jos koskaan tarvitaan taistelua joukkueelta. Löytyykö Spursilta sellaista?
sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
Tiukaksi menee
Tottenham teki sen, mitä ehkä osattiin pelätä, eikä onnistunut nappaamaan kahta voittoa vaikeiksi tiedetyistä vierasotteluista Stokea ja Sunderlandia vastaan. Stokesta kolme pistettä lähti mukaan, Sunderlandissa jäätiin ansaitusti nollaan pisteeseen 1-3-tappion myötä.
Sunderland-matsi osoitti, miten tärkeä Michael Dawsonin panos alakerrassa on ollut Ledley Kingin ja Jonathan Woodgaten loukkaantumisten aikana. Dawson loukkaantui Portsmouth-ottelussa, ja eilen Sebastien Bassongin rinnalla topparina pelasi Younes Kaboul. Bassong on pelannut erinomaisen kauden Dawsonin parina. Kaboul yllätti positiivisesti keskikentän roolissaan Stokessa. Eilen kummankaan homma ei toiminut. Sunderland-matsi oli puolustukselllisesti Spursin lähihistorian surkeimpia. Jos Sunderland olisi voittanut 6-1, tuskin kukaan olisi sanonut että numerot olivat pelitapahtumiin nähden liian suuret.
Alku oli katastrofaalinen, kun Sunderland sai nopean maalin ja hengen päälle. Tottenham ei näissä tilanteissa yleensä loista ja uhku taistelutahtoa, ja näin kävi myös eilen. Esitys oli munaton.
Edes toisella jaksolla, kun Bent oli epäonnistunut toisen kerran pilkussa ja Sunderlandilta hylättiin maali Spursin kannalta onnekkaasti, Tottenham ei näistä onnenpotkuista näyttänyt juuri piristyvän. Joillekin joukkueille juuri tällaiset hetket toimivat hurjan taistelun sytyttäjinä. Ainakaan minä en Tottenhamilta sellaista oikeastaan edes odottanut. Ehkä siihen vaikutti jo nähty apaattisuus. Kunnon taistelulla Crouchin maalin jälkeen Spurs olisi voinut horjutta Sunderlandia huomattavasti nyt nähtyä tehokkaammin, luoda painetta ja puristaa ainakin tasoitusmaalin. Juuri tätä Steve Bruce näytti kentän laidalla pelkäävän muutamina hetkinä hylätyn Sunderland-maalin jälkeen. Suotta pelkäsi.
Bent ratkaisi ottelun ja osoitti muutenkin paikkansa. Jonkinlainen maalivainu kaverilla on, sitä ei käy kieltäminen. Meikäläisen silmissä Bentin yltä rapisi viimeisetkin sympatian rippeet niillä riehakkailla tuuletuksilla, joita urpo esitti Spurs-fanien edessä. Bent takoi rintaansa Sunderland-merkin kohdalta ja osoitti mihin sydän kuuluu. Sunderlandiin. Siinä on oikea paikka Davidille. Redknapp toki alitti riman viime kaudella toteamalla vaimonsa Sandrankin paremmaksi viimeistelijäksi kuin Bent. Ja totta on myös se, että Bent sai osakseen julman vastaanoton marraskuussa Lanella. Eilinen kuitenkin osoitti, miksi Bentin perään on turha huudella. Mies on tyytyväinen Sunderlandissa, on valmis vi***ilemaan entisen seuransa faneille heti kun saa tilaisuuden - eikä ole ihan niin hyvä viimeistelijä kuin voisi luulla. Voi nimittäin olla, että Sandra Redknapp saisi viidestä rankkarista Gomesia vastaan enemmän kuin kaksi sisään. Bent mokasi eilen kolmesta pilkusta kaksi ja Lanella marraskuussa kerran. Äijän ilmeet eilen Gomesin upean toisen torjunnan jälkeen olivat näkemisen arvoisia. Koko Spurs-faneille pottuilu alkoi kääntyä pikkuisen nolosti siihen suuntaan, että tänne minä näillä taidoillani kuulunkin.
No, edes Bentille kuittailu ei poista sitä tosiasiaa, että Spurs on tappion myötä tiukan paikan edessä top4-taistossa. Liverpool osoitti taas tänään, miksi se on vielä tiukemmassa paikassa. Poolin loppuohjelma on kyllä huolestuttavan helppo, mutta jotenkin tuntuu että Pool pystyy noihin hengettömiin esityksiin vielä useammin kuin Spurs. Silti: Tottenhamin seuraavat vastustajat liigassa ovat ars*nal ja Chelski kotona sekä ManU vieraissa. Montaako pistettä näistä uskaltaa toivoa? Neljää, ehkä? Neljää moni varmasti pitää loistavana saavutuksena.
ars*nal on onneksi heikentynyt loukkaantumisten myötä, mutta ainakaan minä en lähde sen perusteella tuulettelemaan. Tuntuu että Spurs voi tehdä siitäkin ottelusta itselleen hankalan tavalla tai toisella... Ja kuten eilen nähtiin, Tottenhamia ne loukkaantumiset vasta rassaavat. Toisaalta ars*nal-matsiin on 10 päivää, ja siinä ajassa toivottavasti sairastuvalta palaa äijiä ruotuun.
Liigapähkäilyissä ei pidä unohtaa ottelua, joka on tähän asti kauden tärkein (taas yksi sellainen): FA Cupin välierä Pompeyta vastaan sunnuntaina Wembleyllä. Tottenham ei ollut kovin valovoimainen Portsmouthia vastaan viikko sitten, vaikka voittikin Lanella 2-0. Portsmouthilla ei ole enää mitään hävittävää, joukkue pelannee suhteellisen vapautuneesti. Kukaan ei odota siltä cupin voittoa. Tottenham sen sijaan on ainutlaatuisen lähellä ensimmäistä finaalia 19 vuoteen. Tottenham on megaluokan suosikki välierässä loukkaantumishuolista huolimatta. Hävittävää on todella paljon.
Voitto Pompeysta, mielellään tyylillä, ja tie olisi auki: finaali Wembleyllä ja hyvä henki päälle ars*nal-matsiin, josta voitto nostaisi joukkueen liitoon loppuihin liigapeleihin... no, Tottenham-fani on tottunut unelmoimaan.
Tuo välierä jännittää jo nyt niin paljon, että voi olla että jätän katsomatta sen ja avaan tulospalvelun vasta 19.45 sunnuntai-iltana. Tai sitten en.
Sunderland-matsi osoitti, miten tärkeä Michael Dawsonin panos alakerrassa on ollut Ledley Kingin ja Jonathan Woodgaten loukkaantumisten aikana. Dawson loukkaantui Portsmouth-ottelussa, ja eilen Sebastien Bassongin rinnalla topparina pelasi Younes Kaboul. Bassong on pelannut erinomaisen kauden Dawsonin parina. Kaboul yllätti positiivisesti keskikentän roolissaan Stokessa. Eilen kummankaan homma ei toiminut. Sunderland-matsi oli puolustukselllisesti Spursin lähihistorian surkeimpia. Jos Sunderland olisi voittanut 6-1, tuskin kukaan olisi sanonut että numerot olivat pelitapahtumiin nähden liian suuret.
Alku oli katastrofaalinen, kun Sunderland sai nopean maalin ja hengen päälle. Tottenham ei näissä tilanteissa yleensä loista ja uhku taistelutahtoa, ja näin kävi myös eilen. Esitys oli munaton.
Edes toisella jaksolla, kun Bent oli epäonnistunut toisen kerran pilkussa ja Sunderlandilta hylättiin maali Spursin kannalta onnekkaasti, Tottenham ei näistä onnenpotkuista näyttänyt juuri piristyvän. Joillekin joukkueille juuri tällaiset hetket toimivat hurjan taistelun sytyttäjinä. Ainakaan minä en Tottenhamilta sellaista oikeastaan edes odottanut. Ehkä siihen vaikutti jo nähty apaattisuus. Kunnon taistelulla Crouchin maalin jälkeen Spurs olisi voinut horjutta Sunderlandia huomattavasti nyt nähtyä tehokkaammin, luoda painetta ja puristaa ainakin tasoitusmaalin. Juuri tätä Steve Bruce näytti kentän laidalla pelkäävän muutamina hetkinä hylätyn Sunderland-maalin jälkeen. Suotta pelkäsi.
Bent ratkaisi ottelun ja osoitti muutenkin paikkansa. Jonkinlainen maalivainu kaverilla on, sitä ei käy kieltäminen. Meikäläisen silmissä Bentin yltä rapisi viimeisetkin sympatian rippeet niillä riehakkailla tuuletuksilla, joita urpo esitti Spurs-fanien edessä. Bent takoi rintaansa Sunderland-merkin kohdalta ja osoitti mihin sydän kuuluu. Sunderlandiin. Siinä on oikea paikka Davidille. Redknapp toki alitti riman viime kaudella toteamalla vaimonsa Sandrankin paremmaksi viimeistelijäksi kuin Bent. Ja totta on myös se, että Bent sai osakseen julman vastaanoton marraskuussa Lanella. Eilinen kuitenkin osoitti, miksi Bentin perään on turha huudella. Mies on tyytyväinen Sunderlandissa, on valmis vi***ilemaan entisen seuransa faneille heti kun saa tilaisuuden - eikä ole ihan niin hyvä viimeistelijä kuin voisi luulla. Voi nimittäin olla, että Sandra Redknapp saisi viidestä rankkarista Gomesia vastaan enemmän kuin kaksi sisään. Bent mokasi eilen kolmesta pilkusta kaksi ja Lanella marraskuussa kerran. Äijän ilmeet eilen Gomesin upean toisen torjunnan jälkeen olivat näkemisen arvoisia. Koko Spurs-faneille pottuilu alkoi kääntyä pikkuisen nolosti siihen suuntaan, että tänne minä näillä taidoillani kuulunkin.
No, edes Bentille kuittailu ei poista sitä tosiasiaa, että Spurs on tappion myötä tiukan paikan edessä top4-taistossa. Liverpool osoitti taas tänään, miksi se on vielä tiukemmassa paikassa. Poolin loppuohjelma on kyllä huolestuttavan helppo, mutta jotenkin tuntuu että Pool pystyy noihin hengettömiin esityksiin vielä useammin kuin Spurs. Silti: Tottenhamin seuraavat vastustajat liigassa ovat ars*nal ja Chelski kotona sekä ManU vieraissa. Montaako pistettä näistä uskaltaa toivoa? Neljää, ehkä? Neljää moni varmasti pitää loistavana saavutuksena.
ars*nal on onneksi heikentynyt loukkaantumisten myötä, mutta ainakaan minä en lähde sen perusteella tuulettelemaan. Tuntuu että Spurs voi tehdä siitäkin ottelusta itselleen hankalan tavalla tai toisella... Ja kuten eilen nähtiin, Tottenhamia ne loukkaantumiset vasta rassaavat. Toisaalta ars*nal-matsiin on 10 päivää, ja siinä ajassa toivottavasti sairastuvalta palaa äijiä ruotuun.
Liigapähkäilyissä ei pidä unohtaa ottelua, joka on tähän asti kauden tärkein (taas yksi sellainen): FA Cupin välierä Pompeyta vastaan sunnuntaina Wembleyllä. Tottenham ei ollut kovin valovoimainen Portsmouthia vastaan viikko sitten, vaikka voittikin Lanella 2-0. Portsmouthilla ei ole enää mitään hävittävää, joukkue pelannee suhteellisen vapautuneesti. Kukaan ei odota siltä cupin voittoa. Tottenham sen sijaan on ainutlaatuisen lähellä ensimmäistä finaalia 19 vuoteen. Tottenham on megaluokan suosikki välierässä loukkaantumishuolista huolimatta. Hävittävää on todella paljon.
Voitto Pompeysta, mielellään tyylillä, ja tie olisi auki: finaali Wembleyllä ja hyvä henki päälle ars*nal-matsiin, josta voitto nostaisi joukkueen liitoon loppuihin liigapeleihin... no, Tottenham-fani on tottunut unelmoimaan.
Tuo välierä jännittää jo nyt niin paljon, että voi olla että jätän katsomatta sen ja avaan tulospalvelun vasta 19.45 sunnuntai-iltana. Tai sitten en.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
