Takana on mahtava vuosi

Tottenham Hotspur FC on vuonna 2010 tuottanut kannattajilleen enemmän iloa kuin noin kahtenakymmenenä edeltävänä vuonna yhteensä. FA-cupin 1991 voiton jälkeen on tietysti voitettu liigacup uudella ja vanhalla Wembleyllä, mutta pelin taso ja pelaajien taso on vuonna 2010 ollut niin korkea, että vastaavaa ei ainakaan meikäläisen fanaatisen kannattaja-ajan matkalta muistu mieleen. Minulla oli ilo asua Lontoossa ja käydä säännöllisesti Lanella kaudella 1998-99, jolloin David Ginola valittiin Valioliigan parhaaksi pelaajaksi ja Spurs voitti liigacupin. Ginola oli 10+ vuoden takaisen ajan harvoja valopilkkuja Tottenhamissa. Tuo kausi 1998-99 on monella - erityisesti vanhemman koulukunnan - fanilla mustana muistona siksi, että syksyllä 1998 THFC palkkasi managerikseen George Grahamin. "Gooner Graham" oli hankkinut kannuksensa ars*nalin mestarimanagerina, mitä monet Spurs-fanit eivät voineet antaa anteeksi. Graham toi mukanaan näköisensä pelityylin. Sanotaanko vaikka, että se ei varsinaisesti hivellyt silmää.

Koko 2000-luvun kestänyt jatkuva toivon kipinöinti ja kipinän sammuminen uuteen pettymykseen otti uutta pohjakosketusta syksyllä 2008, kun lähes messiaana vastaanotettu Juande Ramos ei saanut Tottenhamin joukkueeseen enää minkäänlaista otetta. Spursilla oli kuuluisat kaksi pistettä kahdeksasta ottelusta, kun Arry Redknapp astui manageriksi. Moni Spurs-fani vihasi Arrya West Ham -taustan vuoksi ja kentän ulkopuolisten väitettyjen hämärähommien takia. Ensimmäisellä täydellä kaudellaan Spursin managerina Redknapp johdatti joukkueen liigassa neloseksi eli Mestarien liigan karsintoihin.
Nyt, toisella täydellä kaudellaan Redknapp on saanut Tottenhamin pelaamaan sekä näyttävästi että tehokkaasti. Alkukausi oli jälleen vaikea. Olin Lanella todistamassa harvinaisen surkeaa esitystä Wigania vastaan. Esitys toi 0-1-tappion. Vaikeudet jatkuivat syyskuussa. Suuri syy vaikeuksiin on ollut Spursin valtava loukkaantumissuma. Tuttuun Tottenham-tyyliin joukkue ei suinkaan ole pelannut tasaisen hyvin.

Jalkapallo on kliseisesti tulosurheilua, ja tulosta Tottenham on tehnyt vuonna 2010 loistavasti. Mainittu Wigan-tappio on Spursin ainoa liigatappio Lanella vuonna 2010. Kaikissa kilpailuissa Spurs hävisi vuonna 2010 kotonaan vain kahdesti: Wiganin lisäksi ars*nalille liigacupissa mustan syyskuun aikana. Aivan huikeaa tulosta Arryn joukkue on kuitenkin tehnyt ns. suurseuroja vastaan (en nyt käytä median lemmikkitermiä "big fouria" johon jostain käsittämättömän naurettavasta syystä lasketaan kuuluvaksi myös Liverpool). Keväällä, kun Mestarien liiga näytti kaukaiselta - ja karanneelta! - haaveelta, Tottenham voitti muutaman päivän sisällä sekä Chelsean että ars*nalin. Riemu repesi ikimuistoisella tavalla toukokuun alussa, kun Spurs voitti ansaitusti hallitun esityksen jälkeen Cityn vieraissa ja ratkaisi nelossijan kohtalon. Kenellekään ei varmaan tarvitse muistuttaa vierailusta Emiratesille marraskuussa. Höyryn pöydässä pohdimme, onko Tottenham KOSKAAN ennen noussut ars*nalia vastaan vieraissa kahden maalin takaa voittoon. En ole vieläkään saanut vastausta tähän kysymykseen. Joka tapauksessa ottelu mursi taas yhden pitkän putken. Viikkoa myöhemmin Spurs voitti kotonaan huikealla tavalla Liverpoolin. Joulukuun kotitasuria Chelseaa vastaan voidaan pitää jopa pettymyksenä tuloksellisesti. Chelski oli silloin haavoittuvainen ja Spursilla oli loistava sauma voittoon - onneksi sentään saatiin edes se tasuri.

Ryhdikkyyttä joukkue esitti myös Baselissa elokuusssa nousemalla maalin päähän Young Boysia vastaan ottelussa, jossa oli pelissä paljon enemmän kuin yksittäisen ottelun voitto. Siinä oli pelissä iso pala THFC:n tulevaisuutta, uskallan väittää. Karsiutuminen Mestarien liigasta olisi ollut paitsi megaluokan häpeä myös valtava taloudellinen ja urheilullinen takaisku. Kuka uskoo, että Rafael van der Vaart olisi siirtynyt Tottenhamiin, jos Young Boys olisi mennyt karsinnasta Mestarien liigaan? En ainakaan minä. Kotiottelussa Tottenham mursi sveitsiläisten selkärangan nopeasti ja otti vähän kömpelölläkin esityksellä selvän 4-0-voiton.

Mestarien liigan esityksillään Tottenham on saanut roppakaupalla uusia ystäviä, veikkaisin. Kun YLE näytti suorana Tottenham-Interin marraskuun alussa, Bale ja muu Tottenham tuli tutuksi myös "maallikoille" Suomessa. Olen hehkuttanut tätä joka välissä ja hehkutan taas: Inter-ottelu on omien Lanella-käyntieni kohokohta. Tunnelma ennen ottelua oli sanoinkuvaamaton. Tunnelma Balen rynnittyä läpi laidaltaan ja Super Pavin ratkaistua ottelun oli jotain.... jotain. Uskon että paitsi konkreettinen tunnelma stadionilla, kotisohvilla ja pubeissa, Mestarien liiga on räjäyttänyt tajunnan myös siellä kallon sisuksissa jokaisella Spurs-fanilla: THFC on mukana isojen poikien pelissä, pärjää näyttävillä ja värikkäillä esityksillä. THFC on tässä: kaatamassa Lanen iltavalaistuksessa Euroopan hallitsevaa seuramestaria. Jokainen joka on pitempään seurannut Tottenhamia tajuaa, että tämän tunteen perimmäistä olemusta on mahdoton pukea sanoiksi.

Spurs pelasi niin värikkään alkulohkovaiheen, että se on herättänyt huomiota laajalti. Werder-ottelussa koettiin lyhyt hurmos ja tyydyttävä tasuri, Twente meni mukavasti nurin Lanella. Inter-ottelu San Sirolla muistetaan samanlaisesta jäätymisestä alussa kuin Young Boysia vastaan sekä Gareth Balen hattutempusta. Lohkovaihe oli kaiken kaikkiaan huikea suoritus Mestarien liigan ensikertalaiselta. Ja tämänhän te jo tiesittekin: Tottenhamista tuli ensimmäinen joukkue, joka on tehnyt viidessä peräkkäisessä Mestarien liigan ottelussa kolme maalia tai enemmän. Neljään pystyivät takavuosina Real Madrid ja Bayern München. Tämä tilasto on sinänsä merkityksetön, mutta se puhuu kerrostalon korkuisin kirjaimin siitä, mihin Tottenham on edennyt siitä hetkestä, kun plakkarissa oli kaksi pistettä kahdeksan valioliigakierroksen jälkeen lokakuussa 2008. 2010 on ollut ihmeellinen vuosi.

Olisiko vuosi 2010 ollut näin ihmeellinen, jos vuosi sitten penkillä jumittanut Gareth Bale olisi tammikuussa 2010 myyty Nottingham Forestiin, kuten tuolloin huhuttiin? Mitä jos Benoit Assou-Ekotto ei olisi loukkaantunut tai olisi jättänyt Afrikan mestaruusturnauksen väliin ja pelannut tammikuun Tottenhamissa? Olisiko Bale koskaan saanut kunnon näyttöpaikkaa? Olisiko hän mennyt Forestiin, ollut ylivoimainen Championshipissä ja siirtynyt 10 miljoonalla Man Unitediin kesällä? Tätä emme tiedä. Tiedämme vain, että Bale nousi raketin lailla Valioliigan eliittiin keväällä ja teki pitkän jatkosopimuksen THFC:n kanssa. Tiedämme, että hän nousi maailman eliittiin syksyllä, eikä rajoja näy. Voimme vain toivoa, että hän on yhtä vaatimaton kaveri kuin Arryn puheet antavat ymmärtää eikä haikaile mihinkään vielä suurempaan seuraan. Eikä Balella totta puhuen tällä hetkellä ole mitään syytä haikailla muualle. Tottenham on mestaruustaistelussa mukana sekä Mestarien liigassa että - uskallan väittää näin - Valioliigassa.

Rafael van der Vaartia voidaan pitää eräänlaisena 2010-luvun David Ginolana. Erittäin taitava ja älykäs pelaaja, jonka tunteet eivät pysy kentällä piilossa. Siis sellainen pelaaja, jota yleisö rakastaa. van der Vaartin saapuminen Tottenhamiin Real Madridista on oltava vuoden 2010 kovimpia pelaajakaappauksia Euroopassa, kun otetaan mukaan seurojen voimasuhteet ja kauppahinta. Rafa ei vieläkään ole täydessä pelikunnossa, mutta hänen vaikutuksensa Tottenhamin peliin vajaillakin minuuteilla on uskomattoman suuri.

Tottenhamin hiljainen sankari 2010 on mielestäni Luka Modric. Siis sama pelaaja, joka Monsieur Whingerin mukaan on liian pienikokoinen pelaaja pärjätäkseen Valioliigassa. Se sama, joka dominoi ottelusta toiseen vastustajaa kuin vastustajaa vastaan. Se, jolla on silmät selässä ja joka tietää jo ennen kuin syöttö tulee jalkaa, mihin pallo pitää laittaa seuraavaksi. Se sama mies, jonka kautta Tottenhamin peli käytännössä pyörii. Supa Luka.

Luka, Rafa, Bale (BALE! BALE! BALE!), Benny Assou-Ekotto - loistavia esityksiä illasta toiseen, maailmanluokkaa. Tapaninpäivän syöttöruletti Aston Villaa vastaan vajaamiehisenä avausjaksolla oli yksi näyte siitä, mihin Tottenham on vuonna 2010 mennyt. Itsevarmoja pelaajia, taitavia yksilöitä, taisteleva yksikkö yhdessä, pelkäämätön. Itse olen koko 2000-luvun kaivannut Tottenhamin pelaajilta ennen kaikkea taistelutahtoa. Tainio oli sen ruummilistuma muutaman vuoden ajan, kiitos Temelle niistä vuosista. Nyt tuota taistelua ja mieletöntä voittamisen nälkää alkaa löytyä 11 pelaajalta yhtä aikaa. Siitä kiitos, Tottenham, vuonna 2010. Ja myös niistä muista hyvistä jutuista.

"It's lucky for Spurs when the year ends in one..." lauletaan eräässä Spurs-anthemissa. 2011 tälle sloganille on pohjaa enemmän kuin pitkiin aikoihin.

Loistavaa vuottta 2011, Tottenhamin kannattajat!

Tie vie Stratfordiin?

THFC:n johdossa hinku uuden stadionin rakentamiseen nykyisen paikalle on hiipumaan päin. Aluksi huhuina pyörineet suunnitelmat anoa pelioikeutta tulevalla olympiastadionilla Startfordissa Itä-Lontoossa kisojen jälkeen ovat muuttuneet totiseksi todeksi. Ja sen jälkeenkin kun pelioikeutta olympiastadionilla alettiin anoa, sitä sanottiin ensin varasuunnitelmaksi. Nyt jatkaminen nykyisillä kulmilla Tottenhamissa taitaa olla varasuunnitelma.

Monen fanin sydäntä raastaa, jos Tottenham Hotspur FC lähtee Tottenhamista. Matka ei ole maantieteellisesti pitkä - alle 10 km - mutta henkisesti se on valtava. Muuton vastustajien mielestä seura menettää ratkaisevan osan perinteistään ja muuttuu toiseksi.
Muuton kannattajien mielestä hyödyt painavat vaakakupissa enemmän kuin perinteiden ja identiteetin "katoaminen", kun kotipesä ei enää olekaan N17:n värikkäiden ja kapeiden katujen uumenissa, jonne vierasfanit tulevat etenkin iltaotteluihin epämiellyttävä tunne selkäpiissä (ja jonne totta puhuen kotifanienkin on usein hermoja raastavan vaikeakulkuista ja hidasta päästä eteläisemmästä Lontoosta). Tottenhamin ei tarvitse rakentaa stadionia ja liikenneyhteydet ovat valmiiksi loistavat. Siinä kaksi merkittävää syytä. Yhdessä nämä syyt ovat THFC:n johtoportaalle sama kuin loistava jälleenmyyntiarvo seuralle. Sillä siitä on lopulta kysymys: Tottenham on sen verran iso tekijä isossa bisneksessä nimeltä jalkapallo, että tuotteen arvoa mitataan jatkuvasti. Pelaaminen - ja pärjääminen! - Mestarien liigassa on jo nähty. Sille tulee luutavasti jatkoa tulevaina kausina. Enää tarvitaan salonkikelpoinen stadion, johon kutsuvieraat voivat jäädä siemailemaan viiniä Itä-Lontoon ylle avautuvien stadionin lasiseinien sisään korkealuokkaiseen stadionrakennukseen.

Siellä se kohoaa. Tuleva Spursin kotikenttä (???) East Cross Routelta nähtynä.

Tottenhamin kanssa olympiastadionin pelioikeudesta kilpailee West Ham, joka on tiettävästi jo neuvotellut yhteistyökumppanit valmiiksi. Merkittävä ero hakemuksissa koskee stadionin sisäpuolta. West Ham on lupautunut säilyttämään juoksuradat kentän ympärillä. Jokainen tietää mikä vaikutus tällä on jalkapallo-ottelun tunnelmaan. Tottenham haluaa viedä - onneksi, sentään - katsomot mahdollisimman lähelle kenttää, juoksuratojen kustannuksella. Korvaukseksi THFC sitoutuisi Crystal Palacessa olevan yleisurheiluareenan kehittämiseen. On vaikea kuvitella, että englantilainen yleisurheiluväki hyväksyisi ehdotuksen. Toisaalta West Hamin paikka Valioliigassa ei ole saletissa. Voidaanko olympiastadion antaa seuralle, joka saattaa jo ensi kaudella pelata toiseksi korkeimmalla sarjaportaalla? Tässä mielessä päättäjien ajatuksissa Tottenham lienee parempi - taloudellisesti vakaampi - vaihtoehto, mutta ovatko Tottenhamin vaatimukset katsomon muuttamisesta liikaa? Jää nähtäväksi. Henkilökohtaisena mielipiteenä on pakko todeta, että jotain varmasti kuolee, jos Tottenham ei enää pelaa Tottenhamissa. Tällä hetkellä näkisin mieluiten THFC:n kehittävän Tottenhamin aluetta ja rakentavan uuden stadionin sinne. Toisaalta, jos tähän ei saada riittävästi puntia tueksi, on ymmärrettävää että seurajohto tähyää jonnekin jossa koko infarstruktuuri on valmiina.

Telegraphin artikkeli juoksuratakysymyksestä


We Are N17 -kampanjan kotisivu

We are N 17 Facebookissa

Itä-Lontoon profiili tulee nousemaan valtavasti olympialaisten myötä.

Super Spurs Twist and Turn the a*se Around Big Time

Huh Höyryä. Spurs Finland saattaa kokoontua toisenkin kerran Pub Höyryssä, jos tiedossa on aina yhtä hurja meininki kuin lauantaina. Paikalla olleet 11 spursfinlandilaista ja 2 hang around -jäsentä nauttivat täysin siemauksin upeasta voitosta. Yläkerrasta jotain epämääräistä jossain vaiheessa kimittäneet ars*nal-fanit huudettiin suohon ylivoimaisesti.
Lisää tätä.


News Of The World 21.11.2010:

Grande Spurs vs. Inter - behind the scenes

Super Pav on niitannut Interin lopullisesti kumoon. Grazie, Nerazzurri, e arrideverci!

Tottenhamin Mestarien liigan media officer Sami Terävä ei ole voinut olla huomaamatta valtavaa innostusta, joka White Hart Lanella vallitsee mestarien liigan otteluissa. 

- Tässä seurassa ollaan todella ylpeitä Mestarien liigasta. Kun saavuin Young Boysia vastaan käytyyn karsintaotteluun, huomasin heti ensimmäiseksi tapaamastani järjestysmiehestä, kuinka kipeästi seura haluaa olla mukana tässä kilpailussa. Järkkäri tuli valtavan iloiseksi nähdessään UEFA-logon takissani, Terävä kertoi Spurs Finlandille 26 tuntia ennen Tottenham-Inter-ottelun alkua.

Mestarien liigan 2010-11 A-lohkon 4. ottelukierroksen ottelu Tottenham-Inter tullee säilymään Tottenham-fanien mielissä todella pitkään, ellei lähivuosina ole luvassa jatkuvaa Mestarien liigassa juhlimista ja hallitsevien seuramestarien kaatamista. Tottenhamin esitys oli hallittu, ennakkoluuloton, rohkea ja tehokas – ja se sai aivan huikean tuen kotiyleisöltä. Tottenham White Hart Lanen iltavaloissa viemässä hallitsevaa Mestarien liigan mestaria… Spurs-fani ei voi juuri enempää pyytää. Ottelu on perattu jo niin monella taholla, että ei siitä sen enempää. Nyt kerron, mitä tapahtui päivää ennen tuota huikeata ottelua. Sain nimittäin osallistua yllätysopaskäynnille White Hart Lanen kulisseihin.

Olin käynyt Lanen sisätiloissa kerran ennenkin. Silloin elettiin vapaata 90-lukua, ja henkilökunnan edustaja kierrätti kolmea suomalaista nöösipoikaa pukuhuoneissa, palkintohuoneissa, vaihtopenkillä jne., ihan spontaanisti, kysäistyämme pienen arkailun jälkeen stadionin portilla, onko sisälle mahdollista päästä. Nykyäänhän stadionkierrokset ovat maksullisia ja ne on käsittääkseni varattava etukäteen.

Luin syyskuussa Veikkaajasta, että Palloliiton viestintäpäällikkö Sami Terävä toimii Spursin media officerina Mestarien liigan kotiotteluissa. Media officer johtaa mediatoimintoja ottelun yhteydessä, vastaa haastattelujen rullaamisesta, haastattelupaikkojen järjestelystä, tiedotustilaisuuksien johtamisesta ja ties kuinka monesta muusta asiasta. Ajattelin että Sami Terävää voisi olla mielenkiintoista jututtaa Spurs Finlandin lehteen ja blogiin.

Kun sovin haastattelusta, ajattelin että se hoituu kätevästi stadionin portilla, jossa saa riittävän kuvankin. Yllätys olikin iloinen, kun Terävä haki minut stadionin sisäpuolelle, kierrätti kentän reunalla – ja painotti että nurmelle ei saa astua, se on perussääntö Mestarien liigan ollessa kyseessä – ja stadionin kulisseissa ja antoi vielä haastattelun jossa kertoi perusteellisesti tehtävästään.

Meikäläisen paikka ottelussa näkyy tässä kuvassa: pilarista vasemmalle päin, ihan keltaisen aidan vieressä. Loistava näkymä kentälle.

Vincenzo, Biaggio ja Antonio veikkasivat ottelun päättyvän 0-3. Wroooonggg!

Ennen Lanella käyntiä ehdin jututtaa Interin faneja Megastoren vieressä. Ei mennyt poikien ennustus lopputuloksesta ihan nappiin...

Saavuin Lanelle klo 16. Tottenhamin tiedotustilaisuus oli päättynyt vähän aiemmin, ja näin Arryn kääntyvän Bill Nicholson Waylta High Roadille harmaassa Range Roverissaan ja Balen tekevän pian samoin valkoisella Audillaan. Stadionin sisäpuolella haastattelupisteet olivat pystyssä, kentän laidalla ja East Endissä tv-ryhmät asettelivat kameroitaan. Interin tiedotustilaisuuden alkuun oli pari tuntia ja harjoitusten alkuun vähän enenmmän. Käytävällä alkoi pyöriä sinimustien huoltajia ja yksi pelaajakin tuli vastaan.

- Huoltajat tulevat yleensä vähintään neljä viisi tuntia ennen treenejä laittamaan paikat kuntoon. Kun koppi on kunnossa ja paidat roikkuvat esillä, kuvaamme pukuhuoneet tv-lähetystä varten.

Erikoisjärjestelyjä vaaditaan Mestarien liigassa

Kävin ottamassa kentän laidalla kuvia tyhjästä White Hart Lanesta. Olo oli jotenkin absurdi, kun sai rauhassa katsella ympärilleen ja pällistellä ja miettiä, mitä tässä nyt sitten kuvaisi ja tuossa metrin päässäkö huomenillalla Arry nuokkuu vaihtopenkillä noustakseen muutaman kerran tuulettamaan maalia... Pelaajatunnelissa oli heti kentältä tultaessa oikealla pieni, ehkä 10 neliön kokoinen huone, johon oli eroteltu huovilla kolme erillistä kuvaus- ja haastattelupistettä. Siis niitä haastattteluja varten, jotka tehdään heti matsin jälkeen ja joissa pelaaja sanoo muutaman kommentin ja kiirehtii juomapullo kädessä eteenpäin. Ei ihme, että kamera noissa pätkissä näyttää olevan niin lähellä pelaajaa, tila oli nimittäin todella ahdas.

WHL on toki ahdas stadion muutenkin, ja Mestarien liigan otteluista selvitäkseen THFC joutuu tekemään koko liudan erikoisjärjestelyjä. NormaaliaUCL-tasoista ”mixed zonea” - aluetta jonka läpi molempien joukkueiden pelaajat kulkevat pelin jälkeen ja jossa heitä voi haastatella - ei Lanelle mahdu.WHL:n mixed zone löytyy Mestarien liigassa stadionin kylkeen raahatuista työmaakopeista. Interin pelaajille on varattu oma ovensa, josta he astuvat koppiin, mutta Spursin pelaajat eivät käytä samaa ovea.

- Tottenhamin pelaajat menevät ulkokautta. Sateen varalta meillä on ulkona vapaaehtoisia pitämässä pelaajille sateenvarjoja. Kaikki toimii, täällä tehdään sen eteen tosi paljon hommia, vaikkakin aika paljon improvisoiden.

Interin koppi.

Lehdistöhuoneessa valmistaudutaan Interin pressitilaisuuteen.

Lähetti hakee kuvaajalta matskun ja porhaltaa kohti toimitusta.

Terävä toimi viime keväänä Liverpoolin media officerina Eurooppa-liigassa.

- Meitä oli tusinan verran uusia media officereita, jotka tekivät aluksi Eurooppa-liigaa. Käsittääkseni meistä on nyt kolme ensikertalaisina Mestarien liigassa. Kutsu Tottenhamin media officeriksi oli mukava yllätys, sillä vaikka Tottenham on mukana ensimmäistä kertaa, kyseessä on kuitenkin iso seura.

Terävä on toiminut media offierina myös kahdessa edellisessä MM-lopputurnauksessa sekä muissa FIFA:n kilpailuissa, kuten Nigeriassa järjestetyissä alle 17-vuotiaide MM-kisoissa vuosi sitten.

Tottenhamia Terävä pitää erittäin ammattimaisena seurana. Fanienkin tuntema palo Euroopan kuninkuuskisaan osallistumiseen näkyy myös seuran toimijoissa.

- Kaikki asiat sähköpostiin vastaamisista logistiikkaan hoidetaan paitsi ammattimaisesti myös ylpeinä siitä, että seura on mukana Mestarien liigassa.

Media officerin työkomennus on hektinen

Tyypillistä työmkomennusta White Hart Lanelle Terävä luonnehtii rankaksi.

- Kun peli on tiistaina, lähden sunnuntaina reissuun. Jo sunnuntaina käydään läpi ennakkotietoja tv-kanavien ja akkreditoituneiden toimittiajien määristä ja muista asioista ja ollaan yhteydessä molempiin joukkueisiin.

Todellinen rumba alkaa maanantaina.

- Tänään (ma 1.11. lähdin stadionille varttia vaille kahdeksan. Hotellilla takaisin olen puolenyön jälkeen. Meillä on kaksilehdistötilaisuutta ja kahdet viralliset treenit. Tottenham tosin harjoittelee aina omassa treenikeskuksessaan. Käymme molempien seurojen kanssa läpi erilaisia sääntöjä ja käytännön asioita. Palavereja on vähän väliä.

Myös ottelupäivä on hektinen.

- Palaverit jatkuvat, mutta päivä kuluu myös odotellessa. Tsekataan grafiikat, että nimet on kirjoitettu oikein, käydään läpi detaljeja. Tv-yhtiöiden kanssa käydään läpi ennakkopyyntöjä haastateltavista pelaajista. Kun täällä on esimerkiksi hollantilainen kanava paikalla, he haluavat van der Vaartin ja Sneijderin juttusille.

Varsinainen sähinä alkaa kuitenkin joukkueiden saapuessa stadionille. Terävä ottaa vastaan pelaajalistat ja joukkueen taktisen muodostelman.

- Jos kaikki menee nappiin, paperit pitävät paikkansa. Jos listoissa onkin eri nimiä, korjaamme papereita. Sitten grafiikkavaunussa tuotetaan papereista tyylikäs, sponsorien logoilla varustetun paperin, joka menee medialle ja vip-vieraille. Siitä homma lähtee pyörimään.

Kun joukkueet saapuvat stadionille, molempien valmentajat antavat haastattelut. Itse pelin aikana Terävä voi hieman hengähtää.

- Katson että valokuvaajat ovat heille varatuilla paikoillaan ja tarkkailen muutenkin. Englannissa homma toimii kuitenkin aina hyvin. Ihmiset tietävät, mitä voi tehdä ja mitä ei. Pelin seuraaminen on kuitenkin tärkeä osa media officerin työtä, sillä pelitapahtumista pitää olla selvillä, kun ottelu päättyy ja alkavat haastattelut.

- Pitää tietää mikä pelaajien tunnelma pelin jälkeen on. Silloin meininki on hektistä, kun tehdään haastatteluja. Pelaajat ja toimittajat saattavat olla aggressiivisia, ja silloin joutuu toimimaan diplomaattina.

Tiistain Inter-ottelussa diplomaatille riitti kysyntää. Terävä ilmoitti ottelun jälkeen pelaajien antaneen yhteensä 32 haastattelua. Illan halutuimmasta haastateltavasta ei tainnut olla epäselvyyttä...

Timo Walden (vas.) toimi ennen Liverpoolin media officerina Mestarien liigassa. Nyt hän on Interin media officer ja kiertää myös vierasotteluissa. Oikealla Sami Terävä.

Palataas vielä otteluun: PAXTON ROAD GIVING IT LAAARRGE!!!

Grandissima partita: Spurs v. Inter

Täytyypä sanoa, että jännitys alkaa pikkuhiljaa nousta tappiin, vaikka ottelun alkuun on 25 tuntia ja risat...
Palasin juuri kämpille White Hart Lanelta. Tapasin Sami Terävän, Palloliiton viestintäpäällikon, joka hoitaa Tottenhamin media officerin virkaa Mestarien liigassa.
Terävä kierrätti allekirjoittanutta Lanen sisätiloissa, esitteli median erikoisjärjestelyjä huomista ottelua varten ja jutteli muutenkin mukavia.
En valitettavasti saa kuvia ladattua juuri nyt, mutta kun kotimaa kutsuu, sivulle on tulossa Terävän haastattelu ja kuvaa Lanen sisäpuolelta.

Hauska yksityiskohta on, että Interin media officer on Suomen maajoukkueen mediapomo Timo Walden, huomenna siis "vastakkain" paitsi Spurs ja Inter, myos Terävä ja Walden...

COME ON YOU SPURRRSSSS!

Super player for Super Spurs

Viime viikon jälkeen siitä ei enää ole mitään epäilystä: Tottenhamilla on vihdoin todellinen maailmanluokan pelaaja, joka osaa viihdyttää, laukoa, syöttää, lukea peliä, haistaa maalipaikkoja - ja joka tämän kaiken lisäksi pelaa niin kuin ihan oikeasti välittäisi. Uskomaton taistelutahto ja voitontahto. Niin kova, että se joskus lyö yli, kuten Twente-matsin ulosajo osoitti. Silti parempi että intohimoa on välillä liiaksi asti kuin että sitä ei olisi. Fanien suusta kuullut vertaukset Klinsmanniin ja Ginolaan eivät ole kaukaa haettuja. Van der Vaartilta voi odottaa mitä vain, ja vastustajat pelkäävät häntä. Tätä ei ole koettu Berbatovin lähdön jälkeen, ja VDV on ehkä vielä Berbatoviakin monipuolisempi, ja "arvokkaampi". Ehkä.

Tänään liikkui From The Lane -forumilla hauska huhu, joka liittyy van der Vaartin hankkimiseen Tottenhamiin. Jos se pitää paikkansa, propsit THFC:n pomolle Daniel Levylle. Homma meni näin:
Ennen kuin Tottenham oli edes ajatellut van der Vaartin hankkimista, Liverpool oli jo ehtinyt ottaa yhteyttä Real Madridiin. Real myöntyi van der Vaartin myyntiin mutta ilmoitti että haluaa maksun kertasuorituksena eikä osissa. Pool suostui tähän, mutta rahojen hankkimiseksi piti myydä joku pelaaja. Pool otti yhteyttä West Hamiin ja tarjosi Ryan Babelia, josta saadulla siirtokorvauksella olisi rahoitettu van der Vaartin hankkiminen. Samaan aikaan van der Vaartin agentti soitti Levylle ja selitti tilanteen. Levy otti yhteyttä Pooliin ja kertoi halustaan ostaa Babel. Asiasta kerrottiin Babelille, joka luonnollisesti olisi valinnut West Hamista ja Tottenhamista jälkimmäisen. Levyn yhteydenotosta kuultuaan Babel ehti vastata kieltävästi West Hamille samalla kun Levy nappasi Van der Vaartin Liverpoolin miettiessä, mistä rahat löytyvät. Sitten siirtoikkuna jo sulkeutuikin.
Eli: Daniel Levy hankki Tottehamiin maailmanluokan vahvistuksen ja samalla jätti West Hamin ilman Babelia ja Poolin ilman van der Vaartia. Nerokasta.

Vatsaa vääntää...

Tottenham valmistautuu ÄÄRETTÖMÄN tärkeään Mestarien liigan otteluun Twenteä vastaan heikoissa asetelmissa. Alla on aneeminen esitys West Hamin vieraana. Lisäksi sairastuvalla on lähes koko puolustuslinja: ikuisuuspotilas Woodgate, pitkäaikaispotilas Dawson, takareisipotilas Kaboul, on and off -sairastaja Dedley Ledley - ja uusimpana listalla tuore hankinta William Gallas. Kun myös Benoit Assou-Ekotton pelaaminen on epävarmaa, Arryllä on hyvin visainen pähkinä purtavanaan.

Tottenham on puolustanut kohtalaisen hyvin tällä kaudella. Toisaalta omiin on mennyt helppojakin maaleja, eikä voi välttyä ajatukselta, että Gomesin poissaolo heijastuu koko alakerran suoritusvarmuuteen. Gomesin loukkaannuttua Tottenham on hävinnyt kaksi ottelua, pelannut yhden tasan ja voittanut yhden. Lasken noihin tappioihin siis myös Wigan-ottelun, jossa Hero loukkaantui. Cudicini on tehnyt hänkin paraatipelastuksia maalilla, mutta alkaen tuosta Wigan-matsista hän on myös haparoinut kohtalokkaasti. Gomes ainakin harjoitteli maanantaina normaaliin tapaan, joten ehkä näemme Heron maalissa Twenteä vastaan?

Twente pelasi UCL:n 1. kierroksella kotonaan tasan 2-2 Interiä vastaan ja jakoi pisteet samalla tuloksella viikonloppuna Ajaxin kanssa, joten mikään pilipaliporukka ei ole vastassa. Voitto keskiviikkona avaisi jatkomahdollisuuksia HUOMATTAVASTI. Inter-otteluissa 20.10. ja 2.11. olisi ainakin allekirjoittaneella huomattavasti vähemmän paineita, jos niihin lähdettäessä plakkarissa on jo neljä pistettä.

Valioliigan puolella Spursin tilanne on tutun skitsofreeninen. Huonoista tuloksista huolimatta matkaa kolmossijaan ei ole kuin kolme pistettä. Toisaalta matkaa putoajan paikalle on yhtä vähän. Huonoissa tuloksissa on kieroa positiivisuutta sikäli, että ainakaan noissa otteluissa ei ole menetetty pinnoja joukkueille, jotka kaiken järjen mukaan ovat Spursin pahimpia kilpailijoita kärkikahinoissa. Huolestuttavaa on sen sijaan se, että esityksissä ei ole tapahtunut minkäänlaista piristymistä apaattisen Wigan-ottelun jälkeen. Itse asiassa jo Stoke-voitto ennen Wigan-matsia oli onnekas. Joku voisi sanoa, että sellainen oli myös Wolvesista otettu voitto. Eli jälleen kerran Tottenham on kompastunut niin sanottuihin heikompiin joukkueisiin, ja sitä myötä mestaruushaaveille voidaan heittää hyvästit. Jäljellä on enää toivo siitä, että loukkaantuneet pelaajat palaavat mahdollisimman nopeasti ja että ne jotka loistivat viime kaudella, löytävät oman tasonsa mieluiten heti - ja että tästä kaikesta seuraa iskukyvyn löytyminen kovia joukkueita vastaan ja siten edes jonkinlainen taistelu UCL-paikoitsta. Tällä hetkellä tilanne ei näytä hyvältä. Aaron Lennon on ollut hämmästyttävän neuvoton monessa tämän kauden ottelussa. Tom Huddlestone on keskikentän muodostelmavaihdosten myötä ollut pahasti kuutamolla monessa ottelussa, ja Wilson Palaciosin suhteen toivo alkaa olla mennyttä...

Twenteä vastaan poissa on siis melkein koko puolustuskalusto. Huolestuttavampaa on kuitenkin viime otteluissa osoitettu onneton pelaaminen hyökkäyspäässä. Keane on eläkkeelle pääsyä odotteleva hölköttelijä (toivottavasti tämä dissaaminen auttaa ja Keano iskee pari kassia keskiviikkona), jonka katseleminen kentällä tekee pahaa, kun muistaa miehen vireen takavuosina. Super Pav ei juuri muuta osaa kuin viimeistellä, ja kun hänelle ei ole pallojen tarjoilijaa, Pav menee usein hukkaan kentällä. Crouch on loistanut tällä kaudella lähinnä UCL-matseissa, joten tälläkin kertaa toivomme lepää Three-Metre Peten luisevilla hartiolla. Toivokaamme, että Twente on yhtä neuvoton Crouchin puolustamisessa kuin Young Boys oli. Crouchilta pari maalia, ja varmaan ainakin se yksi pakollinen omiin... kuulitte tämän täältä ensimmäiseksi: Tottenham v. Twente 2-1.

R.I.P. Bobby Smith

Viikonlopun ikävä uutinen tavoitti Tottenham-fanit lauantai-iltana. Legendaarinen keskushyökkääjä Bobby Smith kuoli Enfield Hospital -sairaalassa 77 vuoden ikäisenä. Smith pelasi Spursissa 317 ottelua, joissa syntyi 208 maalia. Tottenhamin tuplamestaruuskaudella 1960-61 Smith tykitti 33 täysosumaa.


World Soccer -lehden erinomaisen kolmunistin Brian Glanvillen perusteellinen muistokirjoitus on luettavissa täällä.

Hieno alku

Jotain aamuliikutuksen tapaista tunsin, kun aamu-TV:n urheiluruutu alkoi Mestarien liigan tuloksilla ja ensimmäisinä kuvissa oli Tottenham... tästä on pakko nauttia nyt täysillä niin kauan kuin tätä kestää - toivottavasti toukokuulle asti.

Eilinen Werder-ottelu oli kovin Tottenhamin tyylinen kaksijakoisuudessaan. Aivan fantastinen alku, kerta kaikkiaan loistava. Tottenham taisteli, piti palloa, piti päänsä kylmänä ja tuli aktiivisesti ylöspäin jatkuvasti. Tuloksena kaksi maalia ja Werder alakynnessä.

Sitten Benoit Assou-Ekotto tekee hänelle lähes tyypillisen, melkein jokaiseen otteluun kuuluvan, hullunkurisen/uhkarohkean/tyhmän, liikkeen: umpivasurina kentän vasemmalla laidalla naama keskellä päin yrittää purkaa ulkosyrjällä ylöspäin. Pallo lähteekin suoraan sinne minne BAE:n pärstä osoittaa ja lentää kentän poikki yli oikean puolen sivurajasta. Tämä oli sinänsä harmillinen lipsahdus, mutta vielä harmillisempaa on Tottenhamin jähmettyminen rajaheitossa. Werder toimittaa pallon keskityksen kautta maalille, jossa sekä BAE että Ledley King ovat pahasti jähmeess, kun Hugo Almeida puskee tuiki tärkeän kavennuksen.

Werder sai hengen päälle, ja tasoitti heti tauon jälkeen. Kotijoukkueella oli paikkoja johtomaaliinkin, mutta Spursin tunnustukseksi on sanottava, että joukkue nousi sillasta, pääsi takaisin peliin mukaan ja loi muutaman maukkaan tekopaikan toisellakin jaksolla. Erityisesti Crouchin olisi pitänyt hyödyntää Täysin vapaa paikka lopussa. Wilsonin näppärästä pallosta Crouch pääsi nokikkain Werderin maalivahdin kanssa, mutta laukoi ohi. Matsin jälkeen haastattelussa ThreeMetrePete sanoi yrittäneensä chippiä maalivahdin yli. Chippi epäonnisui ja pallo lähtikin maalivahdin ja maalin ohi...

Summa summarum: Olin taas oikeassa.
Siis: Euro-ottelut ja valioliigarytinät ovat täysin eri otteluita, ja Tottenhamilla on periaatateessa saumat edetä vaikka kuinka pitkälle. Piste Werderin vieraana on arvokas mille tahansa joukkueelle. Kun Inter ja Twente pelasivat tasan, lohko näyttää todella herkulliselta ekan kierroksen jälkeen. Samalla tämä tarkoittaa, että Tottenhamin on PAKKO voittaa seuraava matsi, eli Twente kotona.

On sääli, että Tottenham ei pääse näihin tärkeisiin otteluihin parhaalla mahdollisella kokoonpanolla. Eilen vielä van der Vaart nilkutti pohjevaivaisena pois heti tauon jälkeen. Hänen tilalleen tullut Robbie Keane oli taas oma itsensä: juoksi pallottomana mahdottomiin paikkoihin ja pallollisena teki luultavasti illan harhasyöttöennätyksen. MUTTA: Sitä hienompaa on nähdä, että viime aikoina minimaalista vastuuta saaneet astuvat esiin ja hoitavat homman. Jermaine Jenasia on lyöty oikealta ja vasemmalta ja aika usein syystäkin, mutta eilen hän pelasi mainiosti viiden miehen keskikentällä. Samoin Yones Kaboulilla oli vaihteeksi hyvä ilta. Todella ennakkoluulotonta ja aktiivista peliä.

Voiton kääntyminen tasapeliksi kismitti Arryakin, kuten ilmeneeBBC:n otteluraportista löytyvästä audiotiedostosta, jossa on Arryn osuus ottelunjälkeisestä tiedotustilaisuudesta .

Ledleyn mietteitä löytyy Skysportsin haastattelusta, you know.

Iso Päivä

Vieläkään ei meinaa uskoa, että Tottenham tosiaan on Mestarien liigan lohkovaiheessa. Vielä ei tiedetä, tuleeko retkestä niin ruusuinen kuin tätä odottaessa on ehkä haluttu uskoa, mutta hällä väliä. Ainakaan meikäläistä ei hermostuta pätkääkään, vaikka liigapelit ovat olleet melkoista puuroa. Aion nauttia ottelusta kävi mitä kävi.

Kun Tottenham neljä vuotta sitten pelasi UEFA Cupissa Besiktasin vieraana, olin varma että turkkilaiselta suurseuralta tulee körököröä. Samoin olin hyvin pessimistinen ennen tuon saman kauden vierasottelua Leverkusenissa. Spurs voitti molemmat ottelut ja osoitti mielestäni jo tuolloin, kuinka erilaisia otteluita Englannin ja Euroopan kentillä pelataan. Kevään koittaessa olin varma, että Tottenham voittaa UEFA Cupin... no, se kaatui sitten harmittavaan Sevilla-otteluun, eikä siitä sen enempää.

Ehkä tässä sen verran pitäisi jännittää, että tunnustaa tämän illan matsin tärkeyden. Tottenham ei saisi missään nimessä hävitä, sillä realistista lienee ajatella, että juuri Werder ja Spurs kamppailevat lohkon kakkossijasta. Vähintään tasapeli tänään ja kotivoitto Twenteä vastaan, niin matka saa lentävän lähdön. Toivotaan ja uskotaan, että Arry saa tänään aikaan toimivan kokoonpanon. COYS!

Maailma on niin pieni

Sunnuntai 5.9.2010, aamupäivä: Olen pojan kanssa pukemassa uimisen jälkeen Malmin uimahallissa, kun kuulen jonkun sanovan: "Morjens Ville, sulla taisi olla hyvä reissu?" Eräs spursfinlandilainenhan se siinä, tätä blogia lukenut.
Sunnuntai 5.9.2010, iltapäivä: N-juna Helsinkiin, istun uusi Spurs-takki ylläni, ollaan perheen kanssa liikkeellä. Samaa vaunuosastoon tulee toinen perhe, heilläkin lastenvaunut matkassa. Yhtäkkiä toisen perheen isä sanoo: "Sulla on hieno takki". Hän osoittaa Cockerelia rinnuksessani ja alkaa kaivaa taskuaan. Sieltä ilmaantuu One Hotspur -jäsenkortti - kyseessä on Irlannissa asuva suomalainen Spurs-fani, Spurs Finlandin listoillekin kirjoitellut.
Näin se homma etenee.

Tottenham lentää, Tottenham sukeltaa

Lontoossa 23.-30.8.
Ihan perusviikko. Kun varasin kesällä matkan elokuun lopulle, ajattelin että on kiva päästä Englantiin kesällä, kiva nähdä Tottenhamin ottavan helpot 3 pistettä ja kiva ottaa pari olutta terassilla. Samalla toivoin hiljaa ja hartaasti, että Spursin Mestarien liigan karsinnan toinen osa pelattaisiin White Hart Lanella, jolloin pääsisin todistamaan tuota historillista tapahtumaa, etenemistä (ehkä!) Mestarien liigan lohkovaiheeseen.
Arvontatulos osui nappiin, ja vaikka vierasmatsi Bernissä veti todella hiljaiseksi, luotto Spursin jatkopaikkaan oli aika vahva. Mutta ei sataprosenttinen. Tämän seurauksena keskiviikko 25.8. hermostutti rankasti jo kauan etukäteen.
Tunnelma Lanella Young Boys -ottelussa oli taatusti yksi parhaista, joita olen kokenut. Ottelu on jo niin moneen kertaan taputeltu, että ei siitä sen enempää. Meiningin stadionilla summaa aika hyvin toimittaja Dan Jones kolumnissaan viime viikon torstain The Evening Standardissa.
Keskiviikko oli loistavasta tuloksesta huolimatta aika kuluttava. Puolenpäivän aikoihin lähdin juoksulenkille, kun sisällä istuessa tuppasi hermostuttamaan tuleva matsi liikaa. Lenkin jälkeen kävin pubissa syömässä ja ottamassa tuopin, tärinä ei hävinnyt. Piti ottaa muutama ja vielä muutama viskinaukku kaatosateessa matkalla Lanelle, että olo olisi ollut edes jotenkuten siedettävä.
Jännä kyllä, suurin hermoilu helpotti heti, kun kipusin rappuset East Upperin H-blockiin, kävelin paikalleni ja katselin uskomatonta lippumerta ja kuuntelin laulua, joka kellon näyttäessä 19.35 oli jo täydessä käynnissä.
Täytyy sanoa, että UCL-biisin kuuleminen ensimmäistä kertaa Lanella aiheutti jonkinlaista harrasta liikutusta. Ehkä sillä hetkellä alkoi hermostuneisuuskin hävitä. Crouchin ensimmäinen maali räjäytti ilmoille riemun ja helpotuksen ja vapautti tunnelman. Tottenham ei ottelussa varsinaisesti ihmeitä esittänyt. Keskikenttä pelasi ajoittain jopa huonosti. Huddlestone näytti hitaalta ja oli pahasti myöhässä monessa tilanteessa. Oliko litimärän kentän syytä, hidastiko ison miehen liikettä? Palacios antoi muutaman todella vaarallisen harhasyötön, joita Young Boys ei onneksi osannut hyödyntää. Iloisin oli Crouchin esitys. Hujoppi vei kaikki pääpallot, linkitti peliä hienosti ja kruunasi iltansa viimeistelemällä pilkulta hattutempun. Ilta nosti Three-Metre-Peten saldon 13 maaliin 16 UCL-matsissa.

Loistavalle keskiviikolle loi pohjan loistava tiistai. Kävin Fulhamin akatemiassa Lounais-Lontoossa jututtamassa Simpeleen Urheilijoiden kasvattia Jesse Jorosta, joka on Fulhamin U18-joukkueen maalivahti. Sieltä jatkoin illalla Wokingiin, jossa uudella englantilaisella kakkossuosikkijoukkueellani Lewesilla oli Conference Southin vierasmatsi. Tutustuin Lewesiin sattumalta viime kaudella, kirjoitin pahassa kriisissä olevasta seurasta jutun Urheilulehteen ja aloin seurata tapahtumia tarkemmin. Lewes oli viime kaudella tuntien päässä kuolemasta. Rahapula oli niin kova, että manageri Steve Ibbotson aneli seuran nettisivulla ketä tahansa, joka halusi lahjoittaa jotakin, soittamaan suoraan hänelle. Pahin taakka oli verottajan peräämä 100 000 punnan velka. Tammikuussa seura sai velta hoidettua pari tuntia ennen kuolemantuomioksi otaksuttua oikeudenkäyntiä. Huhtikuussa joukkue säilytti sarjapaikkansa viimeisen ottelukierroksen voittonsa ansiosta. Seuran tarinaan liittyy monenlaista dramatiikkaa ja monenelaisia juonenkäänteitä. Talvella muutama fani käsikirjoittaja, koomikko Patrick Marberin johdolla alkoi kerätä taustaryhmää, joka lopulta kesällä otti seuran omistukseensa.
Meilailin Marberin kanssa ennen Woking-matsia, sillä tarkoitus oli kirjoittaa Lewesin uudesta tilanteesta toiseen lehteen. Törmäsin Marberiin ja toiseen uuden boardin jäseneen ja seuran commercial mangeriin Nick Williamsiin heti Woking FC:n Kingfield Stadiumille saaavuttuani. Minut kiinnitettiin välittömästi Lewesin Suomen-lähettilääksi. Perusteilla on siis toinenkin kannattajayhdistys... Marber on loistotyyppi, vaikka onkin ars*nalin kausikorttilainen. Vielä parempaa oli tulossa. Stadionin baarissa törmäsin Lewesin tukijaan, näyttelijä Neil Pearsoniin – joka on Spursin kausikorttilainen! Pearson oli ollut Bernissä edellisellä viikolla, ja juttua seuraavan illan Young Boys -kotimatsista riitti luonnollisesti runsaasti. Tapasin myös loistavaa futisfanisivustoa European Football Weekendsiä pyörittävän Danny Lastin. Danny on entinen Brightonin die hard -fani, joka on nykyään Lewes-fani ja ylipäätään jalkapallon fani. Kaveri kiertää noin kymmenen kertaa kaudessa ympäri Eurooppaa mitä kummallisimmissa paikoissa katsomassa mielellään alasarjojen otteluita. Woking voitti Lewesin 2-1, mutta Lewesin toisen jakson taistelu ja mahtava juttuseura vielä junassa tekivät illasta täysosuman. Danny laati mainion raportin matsista ja illasta, siellä on myös nähtävissä suomalais-, jopa kotkalaisväriä.

Keskiviikon jälkeen hymyä riittikin lauantaihin klo 15:een asti. Lähdimme lankomiehen kanssa isäntämme Simonin kämpiltä jo aamupäivällä liikenteeseen. Ensimmäinen pysähdys oli hieman High Roadilta sivussa olevassa Two Brewers -pubissa, jossa en ollut ennen käynytkään. Voin suositella. Pubi on ulkoseinää myöten SPURS, asiakaskunta koostuu vanhemman koulukunnan tyypeistä. Mainio paikka! Niin mainio, että pysähdys jäi aika pitkäksi...


Itse Wigan-matsista ei viitsi paljon puhua. Siitä jäi niin paska maku moneksi päiväksi, että huomasin vielä Suomeen palattuanikin väistellä aihetta ajatuksissani. Eli se, mitä pidin etukäteen varmimpana asiana matkaa varatessani - kolmea pistettä Wiganilta - jäi hyvin kauas. Onneksi kaikki muu meni nappiin. Seuraavaa matkaa suunnitellessa...

Ai niin! Julkkisten täyteinen viikko ei olisi ollut täydellinen, ellen olisi itse päässyt telkkariin. Isänä olin velvollinen hankkimaan lapsille talveksi vaatetta ylle, ja kun olin tehnyt tätä isolla rahalla Spurs Megastoressa ja olin juuri maksamassa, minua tultiin pyytämään Skysportsin Soccer Saturday -ohjelman haastateltavaksi. Ja tottahan suostuin.

Kiimaa!

Tottenham on ottanut siirtoikkunan ajan rauhallisesti. Markkinat ylipäätään tuntuvat vaisummilta kuin ennen, harvalla seuralla on varaa poltttaa isoja puntanippuja pelaajiin tällä hetkellä. Toki jotkut niistäkin, joilla rahaa ei oikeasti ole, ostavat pelaajia velaksi ja pärjäävät, vaikka niskassa on melkein miljardin punnan velat.
Tottenhamin maltillinen linja vaikuttaa asiasta paljon tietämättömälle taloudellisesti fiksulta. Eri asia on, miten se heijastuu urheilulliseen puoleen. Tottenhamilla on alkamassa (lähi)historian merkittävin kausi. Mestarien liigassa jaettava raha ei haise, ja sen tavoittelussa voisi periaatteessa hyväksyä järeidenkin keinojen käytön, eli ison rahan polttamisen todellisiin huippupelaajiin. Nyt näyttää siltä, että Tottenham pelaa pitkälti viime kauden rosterilla ainakin talveen asti. Mielenkiintoisen lisänsä tuo brasilialainen keskikenttäpelaaja Sandro, sitten kun hän vapautuu Internacionalista Spursiin. Joka tapauksessa Spursin iskukyky sekä liigassa että Mestarien liigassa (johon siis toivottavasti mennään Bern-otteluiden kautta) joutuu melkoiseen testiin syksyllä Keväällä tultiin toimeen vaikeasta topparitilanteesta ja tehottomista hyökkääjistä huolimatta. Voiko sama onnistua syksyllä 2010? Toivotaan parasta.

Arvovaltainen jalkapallolehti Veikkaaja arvioi Spursin sijoittuvan tällä kaudella kuudenneksi. En muista, mitä Veikkaaja arivioi vuosi sitten, mutta tuskin meni ennustus oikein. Samassa lehdessä oli muuten heinäkuussa kuva ottelusta Spursin Amerikan-kiertueella. Kuvassa Luka Modric taisteli pallosta ennytmuistakenen kanssa. Kuvatekstin mukaan Spursin pelaaja kuvassa oli Younes Kaboul. Virheitä sattuu, ja Modricin ja Kaboulin yhdennäköisyys on toki hämmästyttävän... ööö... pieni. Ehkä kausiennustuksen laati sama henkilö joka tunnisti Kaboulin tuosta kuvasta.

Kiima tämän kauden alla on poikkeuksellisen kova Spursin fanien keskuudessa. Panokset ovat valtavat jo elokuun otteluista alkaen. Young Boys -matseissa on panoksena iso osa seuran tulevaisuutta, näin voi jopa väittää. Vastassa ei ole mikään pilipaloporukka, sillä sveitsiläiset tosiaan lähettivät edellisellä kierroksella Fenerbahcen lauluun hakemalla Turkista vierasvoiton. Ja kotoisessa Valioliigassa kiima on yhtä kova. Tavoite ei voi olla missän muualla kuin vähintään viime kauden sijoituksen uusimisessa. Arry on puhunut mestaruuden tavoittelemisesta. Puheille on helppo nauraa, mutta kyllähän mestaruus on se, mistä Tottenham Hotspurin pitäisi pystyä tappelemaan Englannissa. Ja sitä kautta Euroopassa. Kuten viime kausi osoitti, Tottenham ei ole hirvittävän kaukana muista suurseuroista. Se mitä itse toivoisin ja mitä varmasti kaikki toivovat, on suoritusvarmuus. Ailahtelevaisuus on yksi Tottenhamin perusominaisuuksista, mutta kun sitä nähdään kotikentällä Wolvesia ja Stokea vastaan, se ei ole enää vain hermostuttavaa. Siitä tulee turhauttavaa ja raivostuttavaa. Tämä kausi on testi myös Arrylle. Pystyykö hän viemään Tottenhamin yhä ylemmäs? Pakko uskoa, että pystyy.

Spurs Finland ry:n kausi alkaa ravintola Elmossa lauantaina klo 13.30 yhistyksen vuosikokouksen merkeissä. Sen jälkeen seurataan kauden avausottelua Spurs v. City, joka alkaa klo 14.45. Tervetuloa!

Syksyn tv-matsit

SkySports ja ESPN julkaisivat tänään televisioitavat valioliigamatsit marraskuun loppuuun asti. Spurs-City on kauden ensimmäinen ottelu, sillä se alkaa 14.45 Suomen aikaa lauantaina 14. elokuuta.
Tässä Spursin tv-matsit Valjussa marraskuun loppuun asti:

La 14.8. klo 14.45 SPURS-Man City
La 23.10. klo 14.45 SPURS-Everton
La 30.10. klo 19.30 ManU-SPURS
La 6.11. klo 14.45 Bolton-SPURS
Su 21.11. klo 15.30 ars*nal-SUPER SPURS
Su 28.11. klo 18.00 SPURS-Liverpool

Lennonin kämppä myytävänä

Pitäsisiköhän korottaa Spurs Finland ry:n jäsenmaksua, että saataisiin ostettua yhdistykselle tukikohta ottelumatkoja varten... Aaron Lennonin talo olisi myytävänä.

Tämä ei onneksi merkitse sitä, että Lennon olisi suuntaamassa pois Lontoosta ja Tottenhamista, sillä Aaron majailee nykyisin (siis Etelä-Afrikasta palattuaan) kattohuoneistossa Canary Wharfissa Thamesin varrella.

(Lähde: From The Lanen forum)

Ensi kauden ohjelma julki

Valioliigan ensi kauden otteluohjelma julkistettiin tänään. Spurs aloittaa kauden herkkupalalla, kotiottelulla Manchester Cityä vastaan.

Spursin fikstuurit löytyvät THFC:n virallisilta sivuilta.

Koko liigan ohjelma löytyy esimerkiksi BBC:n sivuilta.

Ehkä tässä vaiheessa kannattaisi puhua vielä alustavasta ohjelmasta, sillä muutoksia on tulossa televisiointien ja europelien varmistuttua.
Syksyn tv-ottelut lyötäneen lukkoon heinäkuun alkupuolella. Spursin vastustaja Mestarien liigan viimeisellä karsintakierroksella selviää arvonnassa 6. elokuuta. Karsintaottelut pelataan 17/18.8. ja 24/25.8. Ja tosiaan nopiden karsintaotteluiden jälkeen pitää odottaa elokuun viimeistä perjantaita, jolloin Mestarien liigan lohkovaiheen ohjelma varmistuu.

Ledley, Ledley...

...born is the King of White Hart La... England.

Mahtavaa olisi nähdä Kuningas MM-viheriöillä täysissä lieskoissa.

Toivotaan että Ledley tulee pelinkuntoisena myös kisoista kotiin... :)

"Tottenhamista on tulossa suurseura"

Jotenkin tuohon tyyliin Spursin nykyisen aseman kiteyttää uudessa Urheilulehdessä pt. Jukka Rönkä, tunnettu ars*nal-fani. Rönkä viittaa Spurs-statukseen uutisessa Luka Modricin kuusivuotisesta jatkopahvista. Ja tottahan se on: kuusivuotinen sopimus uransa huippua lähestyvän maailmanluokan keskikenttäpelaajaksi kutsutun pelaajan kanssa kertoo, että kovan tason pelaaja haluaa pysyä seurassa. Eli seurassa täyttyy olla jotakin. Se jokin on eittämättä viime kaudella saavutettu neljäs tila, paikka Mestarien liigan karsinnoissa ja erittäin lupaavalta näyttävä tulevaisuus.
Toisena argumenttina Röngällä on suunitteilla oleva uusi stadion, jonka tuoma lisäkapasiteetti, lipputulot jne mahdollistavat nykymuotoisen suurseuran statuksen lähitulevaisuudessa.

Kuten tämän blogin päivitystahdistakin voi päätellä, olen pitänyt pientä Tottenham-sapattia viime viikot. Osin muiden kiireiden vuoksi, osin siksi että on kiva olla ajattelematta Tottenhamia vähän aikaa - jotta jaksaa alkaa ajatella täysillä, kun sarjaohjelma parin viikon päästä julkistetaan ja preseason on enää muutaman viikon päässä!
City-voitto kuukausi sitten oli kyllä yksi makeimmista Tottenham-illoista pitkiin aikoihin. Se kruunasi vaikeaksi etukäteen tiedetyn kevään, jonka aikana menivät nurin myös Lontoon muut joukkueet. (Ehkä sitten kun Tottenham on suurseura, se lähtee tosissaan haastamaan myös Old Traffordilla... mutta ei anneta tämän kauneusvirheen pilata tunnelmaa.) Loppuvihellys päästi riemun valloilleen paitsi Manchesterissä myös Sörnäisissä ja New Yorkissa - ja kaikissa Spurs-tukikohdissa siltä väliltä.

Valitettavasti Liverpool maksoi Fat Spanish Waiterin ulos seurasta. Nyt Pool voi saada managerin, joka palauttaa joukkueen iskukyvyn ensi kaudella. Välittömästi Benitezin lähdettyä alkoivat liikkua huhut hänen seuraajastaan. Tuorein huhu on, kappas vain, Arry Redknapp.
Jotenkin en yllättyisi, vaikka Redknapp lähtisi. Toisaalta tuntuu älyttömältä, että hän edes harkitsisi lähtöä. Arry on kuitenkin tehnyt ennenkin yllättäviä uravalintoja, joten mitään ei ehkä kannata pitää varmana. Mahtaako 63-vuotias, Portsmouthista Lontoossa töissä käyvä, mukavasti jo tienaava ja mukavassa asemassa jalkapalloilullisesti oleva mies haluta haastetta hankalien omistajien käskyläisenä - epäilen että ei. Annetaan Arryn johdattaa Spurs mestaruuskamppailuun ja sen ohessa Mestarien liigaan.

Niin, Mestarien liiga. Ensi kauden tärkeimmät ottelut Spurs pelaa elokuun kolmannella ja neljännellä viikolla. Liigamestaruus ratkaistaan 38 ottelussa, mutta päästäkseen varsinaiseen Mestarien liigaan Tottenhamin on voitettava vastustaja viimeisellä karsintakierroksella kaksiosaisessa ottelussa. Sen verran on tullut seurattua Spursia vuosien varrella, että olen jo kuukauden jännittänyt lokuun 17/18:tta ja ensimmäistä UCL-karsintamatsia. Tuo pieni este on PAKKO ylittää. Ja toki uskon että Tottenham sen tekee.

Alkukesä on siitä ihmeellistä aikaa, että oman suosikkiseuran asioiden ollessa hyvin seuraavaa kautta ei jaksa murehtia. Samalla voi käydä niin, että unohta KUINKA HYVIN asiat ovat. Redknappin aikana tapahtunut muutos kiteytyy upeasti tässä kausikoosteessa.

Vuosikymmenen ottelu?

Illan City-Tottenham jännittää niin pahasti, että työnteosta, järkevästä ajattelusta tai mistään muustakaan ei tule mitään.
Toivottavasti 12 tunnin päästä voidaan olla näissä tunnelmissa.

Pelin henki on siis se, että voitolla Spurs varmistaa vähintään neljännen sijan. Tasapeli jättäisi ratkaisun omiin käsiin viimeisen kierroksen Burnley-matsissa, ja tappio antaisi ratkaisun avaimet Citylle, joka pelaa Upton Parkilla sunnuntaina.

Ottelun tärkeyttä ei voida yliarvioida. Tässä pelataan muustakin kuin ensi kauden Mestarien liigasta. Tässä nimittäin luultavasti pelataan tulevaisuuden asetelmista. Spurs on jäänyt jälkeen jo riittävän kauan, tänään on mahdollisuus tehdä iso harppaus.

Perusteellisempaa otteluennakkoa kaipaavat voivat lukea sellaisen esimerkiksi Spursodysseyn sivuilta.

COYS!

Ainakin yksi tilastokummajainen rikki

Chelskin voitto Anfieldilla tänään merkitsee, että Liverpool ei voi saavuttaa Tottenhamia tämän kauden sarjataulukossa. Tottenham on viimeksi ollut Poolin yläpuolella kauden päätteeksi keväällä 1971. Oli siis jo aikakin.
Sitten kevyttä naureskelua tälle. Tuo on suora kopio Liverpoolin virallisilla sivuilla julkaistusta (!!!) Fat Spanish Waiterin lausunnosta - jostain syystä uutinen ei enää löydy tuolta hakukoneen linkin takaa... ITse asiassa Liverpoolin koko sivusto oli tätä kirjoitettaessa nurin.

Oooh, Benny, Benny.

"It's only a job. Yes, it's a good, good job and I don't say that I hate football but it's not my passion.

I arrive in the morning at the training ground at 10.30 and I start to be professional. I finish at one o'clock and I don't play football afterwards. When I am at work, I do my job 100%. But after, I am like a tourist in London. I have my Oyster card and I take the tube. I eat.

I said: 'Is there one player in the world who signs for a club and says, Oh, I love your shirt?' Your shirt is red. I love it. He doesn't care. The first thing that you speak about is the money.

All people, everyone, when they go to a job, it's for the money. So I don't understand why, when I said I play for the money, people were shocked. Oh, he's a mercenary. Every player is like that."

Siinä vähän pätkittynä Benoit Assou-Ekotton sanoja haastattelusta, joka löytyy tämän päivän Guardianista.

Kuten tässäkin blogissa on pariin kertaan todettu, Assou-Ekotto on harvinaisen suorasukainen sekä sanoiltaan että teoiltaan ja on aiemminkin tunnustanut, että pelaa futista (ainakin Englannissa) lähinnä rahan vuoksi. Joku voisi väittää rehelliseksi. Hyvä niin, kunhan homma hoituu kentällä ja treeneissä. Ja kuten tuossa jutussakin todetaan, BAE on tosiaan mm. Spurs-fanien toimesta nähty usein tubessa, yleensä muhkeat kuulokkeet päässä, "minding his own business".

Tulihan se sieltä...

Ensimmäinen Spurs-tähteä MunAan vievä huhu pitkään aikaan.

Toki tältä ei voitu välttyä, sen verran mahtava kevät Balella on takanaan. Ja mikä tärkeintä, tulevaisuus näyttää niin mahtavalta, että mahdollisuuksille on vaikea löytää rajaa. Kannattaa muistaa, että Bale on vasta 20 vuotias.

Vaikka tuo Expressin juttu on pelkkää spekulaatiota (ja vihjaus siihen että sopimusta sorvattaisiin jo lauantain matsin yhteydessä on pskapuheeksikin jotenkin härskiä), jokainen Spurs-fani joutuu myöntämään, että tuon spkeuloitavan asian käyminen toteen on mahdollista. Ja vaikka Carrickin lähtö ketutti ja Berbatovin lähtö tuntui nöyryyttävältä, täytyy sanoa että Balen lähtö juuri Unitediin (tai mihin tahansa muuhun brittiseuraan) v***ttaisi aivan suunnattomasti.

Olisi mukava ajatella, että Bale on niin nuori, että hän haluaa vielä luoda todelliselle supertähteydelle pohjaa Spursissa ainakin parin kauden ajan ja katsoa, mihin seura on matkalla. Ja että jos Spurs ei 2012 ole Mestarien liigassa ja mestaruustaistelussa mukana, Bale lähtee vasta sitten. Että hän haluaa maksaa Spursille takaisin mahdollisuuden tehdä läpimurto, osoittaa uskollisuutta siis. Että kyseessä on erilainen tilanne kuin 2006 oli Carrickin kohdalla ja 2008 Berbatovin kohdalla.

Tavallaan tilanne onkin erilainen. Bale on tosiaan vielä nuori, hänellä ei ole kiirettä voittaa mestaruutta ensi keväänä, ettei se jää kokonaan tekemättä.
Toisaalta: Miksi Bale olisi yhtään erilainen kuin kuka tahansa nykypäivän supertähdistä tai sellaisiksi aikovista? Miksi hän vastaisi kieltävästi, jos ManUre tulee muhkean tarjouksen kanssa juttusille ja Old Whiskey Face lupaa mukavasti peliaikaa? (Kuten tuosta jutusta käy ilmi, ManU halusi Balen jo vuosia sitten, mm. Giggs oli houkuttelemassa, mutta GB päätti peliajan toivossa valita matalamman profiilin Tottenhamin...) Itse en keksi muita vastauksia kuin sen, että Spursissa Balella on valmiina varma asema kentällä, suuri asema fanien sydämissä, ja jos seura todella tekee jotain suurta lähivuosina, Balelle on rooli siinäkin.

Gareth Bale on yksi syy, miksi Tottenhamin pitäisi päästä Mestarien liigaan. Balen nykyinen sopimus päättyy jo parin vuoden päästä. Toivottavasti THFC saa GB:n neuvottelupöytään ja nimen pitkään jatkosopimukseen nopeasti.

* * *

Lauantaina siis matkataan Old Traffordille. Pisteiden kanssa on ollut vähän nihkua näissä otteluissa viime vuosina. Chelsea-ottelu oli joukkueelta aivan loistava suoritus. Mitä tekee Redknapp, kun Palacios on taas pelikelpoinen, ja jos Ledley on kunnossa? Ketkä pelaavat?
Ledeleyn esitys ars*nalia vastaan oli niin jäätävä, että jos hän vain pystyy juoksemaan, näkisin äijän mielelläni kentällä. Vaikka Awesome Dawson ja Seb Bassong ovat pelanneet upeasti, Ledleyn kokemus ja kylmäpäisyys voivat olla valttia Old Traffordilla.
Tulosvetoon 0/1-1.

***

Spurs Finland oli vahvasti edustettuna Elmo barisssa viime lauantaina. Ja kuten näissä kokoontumisajoissa yleensä, Tottenham voitti. ;) Laulu raikasi hienosti, pubin ainoa Chelsea-fani tunsi varmasti olonsa yksinäiseksi. Lisää tätä.

Spurs march on again

14.4. (St Hotspur Day) 2010 Tottenham-ars*nal 2-1
Maalit: Rose, Bale - Bendtner

Tällainen on Tottenham. Sunnuntaina lammasmainen esitys ja lähihistorian pahin rimanalitus cupin välierässä. Eilen taisteleva, kylmäpäinen esitys koko joukkueelta mestaruutta jahtaavaa paikallisvastustajaa vastaan. Tuloksena eilen voitto, joka paitsi tuhosi ars*nalin mestaruushaaveet, pitää Spursin kiinni kisassa sarjan nelostilasta. Sunnuntain romahduksen jälkeen eilisen esityksen merkitystä ei voi yliarvioida.

Ero esityksessä sunnuntain ja eilisen välillä oli häkellyttävä. Eilen koko joukkue taisteli, pelaajat menivät kovaa kaksinkamppailuihin, vastustajan painostaessa rintama pysyi yhtenäisenä. Siihen päälle Gomesin ilmiömäinen, monta maailmanluokan torjuntaa sisältänyt maalivahtipeli ja pieni ripaus onnea, niin homma oli selvä.

Eilistä esitystä katsellessa ei voinut olla miettimättä, kuinka suuri merkitys Ledley Kingin mukana ololla on Tottenhamin pelaamiseen? Voiko sitä merkitystä jotenkin määrittää? Vai onko sattumaa, että puolustus pysyi ryhdikkäänä ja jokainen pelaaja näytti antavan kaikkensa koko 90 minuuttia? Ledley ei ole mikään räyhäävä hahmo, mutta onko hiljainen vaikuttaminen voimakkaampaa? Vaikuttaminen esimerkillä, läsnäolo? Millainen pelaaja Ledley olisi, jos olisi ollut terve koko 2000-luvun? (Voidaan myös kysyä: missä hän pelaisi nyt?) Kaveri on käytännössä joutunut luopumaan pallon kanssa harjoittelusta, tulee parin kuukauden ottelutauon jälkeen näin tärkeään otteluun ja hallitsee homman täydellisesti.
Ja mikä merkitys Kingillä on Dawsonin pelaamiseen! Awesome Dawson oli puolustajana eliittiluokkaa eilen. Nyt en puutu Dawsin pelaamiseen pallollisena ylöspäin, ei ole tarvetta. Puolustuspelaaminen oli silmiähivelevää.

Voitto palauttaa Spursin kauden raiteilleen. Lauantain Chelsea-ottelu on huikean tärkeä. Täytyy muistaa, että vaikka Spursin otteluohjelma on vaikea, Citylläkin ovat vielä vastassa United, ars*nal, Villa - ja TOTTENHAM.

Eilisen highlightsit täältä.

P.S. Jotain eilisen merkityksestä faneille kertoo sekin, että sunnuntain välierän aikana puhelimeen tuli 4 tekstiviestä, eilen 38.

Ilo pitkästä itkusta?

Sunnuntain pettymys painaa ainakin allekirjoittaneella käsittämättömällä tavalla takaraivossa edelleen.

Tämän illan North London Derby ei varsinaisesti sytytä.
Ei, vaikka tänään on St Hotspur's Day. 14.4.1991 tapahtui tämä.
Tai ehkä juuri siksi, että cupmuistot tuntuvat nyt hyvin katkerilta, hyvätkin muistot.

Vaikka toisaalta voitto tänään olisi melkoinen profiilinkohotus sunnuntain katastrofin jälkeen.
Kunpa Lennon, Palacios ja Krancjar olisivat pelikuntoisia ja -kelpoisia.
Kunpa Defoe olisi jossain muussa tilassa kuin puolitoipilaana. Ja King vähän paremmassa kunnossa kuin juuri vamman jälkeen palanneena.

Tekosyitä sille, että Tottenham ei vastaa sunnuntaina tyrmäykseen voitolla ars*nalista, voi keksiä vaikka kuinka.

Nyt jos koskaan tarvitaan taistelua joukkueelta. Löytyykö Spursilta sellaista?

Tiukaksi menee

Tottenham teki sen, mitä ehkä osattiin pelätä, eikä onnistunut nappaamaan kahta voittoa vaikeiksi tiedetyistä vierasotteluista Stokea ja Sunderlandia vastaan. Stokesta kolme pistettä lähti mukaan, Sunderlandissa jäätiin ansaitusti nollaan pisteeseen 1-3-tappion myötä.
Sunderland-matsi osoitti, miten tärkeä Michael Dawsonin panos alakerrassa on ollut Ledley Kingin ja Jonathan Woodgaten loukkaantumisten aikana. Dawson loukkaantui Portsmouth-ottelussa, ja eilen Sebastien Bassongin rinnalla topparina pelasi Younes Kaboul. Bassong on pelannut erinomaisen kauden Dawsonin parina. Kaboul yllätti positiivisesti keskikentän roolissaan Stokessa. Eilen kummankaan homma ei toiminut. Sunderland-matsi oli puolustukselllisesti Spursin lähihistorian surkeimpia. Jos Sunderland olisi voittanut 6-1, tuskin kukaan olisi sanonut että numerot olivat pelitapahtumiin nähden liian suuret.

Alku oli katastrofaalinen, kun Sunderland sai nopean maalin ja hengen päälle. Tottenham ei näissä tilanteissa yleensä loista ja uhku taistelutahtoa, ja näin kävi myös eilen. Esitys oli munaton.
Edes toisella jaksolla, kun Bent oli epäonnistunut toisen kerran pilkussa ja Sunderlandilta hylättiin maali Spursin kannalta onnekkaasti, Tottenham ei näistä onnenpotkuista näyttänyt juuri piristyvän. Joillekin joukkueille juuri tällaiset hetket toimivat hurjan taistelun sytyttäjinä. Ainakaan minä en Tottenhamilta sellaista oikeastaan edes odottanut. Ehkä siihen vaikutti jo nähty apaattisuus. Kunnon taistelulla Crouchin maalin jälkeen Spurs olisi voinut horjutta Sunderlandia huomattavasti nyt nähtyä tehokkaammin, luoda painetta ja puristaa ainakin tasoitusmaalin. Juuri tätä Steve Bruce näytti kentän laidalla pelkäävän muutamina hetkinä hylätyn Sunderland-maalin jälkeen. Suotta pelkäsi.

Bent ratkaisi ottelun ja osoitti muutenkin paikkansa. Jonkinlainen maalivainu kaverilla on, sitä ei käy kieltäminen. Meikäläisen silmissä Bentin yltä rapisi viimeisetkin sympatian rippeet niillä riehakkailla tuuletuksilla, joita urpo esitti Spurs-fanien edessä. Bent takoi rintaansa Sunderland-merkin kohdalta ja osoitti mihin sydän kuuluu. Sunderlandiin. Siinä on oikea paikka Davidille. Redknapp toki alitti riman viime kaudella toteamalla vaimonsa Sandrankin paremmaksi viimeistelijäksi kuin Bent. Ja totta on myös se, että Bent sai osakseen julman vastaanoton marraskuussa Lanella. Eilinen kuitenkin osoitti, miksi Bentin perään on turha huudella. Mies on tyytyväinen Sunderlandissa, on valmis vi***ilemaan entisen seuransa faneille heti kun saa tilaisuuden - eikä ole ihan niin hyvä viimeistelijä kuin voisi luulla. Voi nimittäin olla, että Sandra Redknapp saisi viidestä rankkarista Gomesia vastaan enemmän kuin kaksi sisään. Bent mokasi eilen kolmesta pilkusta kaksi ja Lanella marraskuussa kerran. Äijän ilmeet eilen Gomesin upean toisen torjunnan jälkeen olivat näkemisen arvoisia. Koko Spurs-faneille pottuilu alkoi kääntyä pikkuisen nolosti siihen suuntaan, että tänne minä näillä taidoillani kuulunkin.

No, edes Bentille kuittailu ei poista sitä tosiasiaa, että Spurs on tappion myötä tiukan paikan edessä top4-taistossa. Liverpool osoitti taas tänään, miksi se on vielä tiukemmassa paikassa. Poolin loppuohjelma on kyllä huolestuttavan helppo, mutta jotenkin tuntuu että Pool pystyy noihin hengettömiin esityksiin vielä useammin kuin Spurs. Silti: Tottenhamin seuraavat vastustajat liigassa ovat ars*nal ja Chelski kotona sekä ManU vieraissa. Montaako pistettä näistä uskaltaa toivoa? Neljää, ehkä? Neljää moni varmasti pitää loistavana saavutuksena.
ars*nal on onneksi heikentynyt loukkaantumisten myötä, mutta ainakaan minä en lähde sen perusteella tuulettelemaan. Tuntuu että Spurs voi tehdä siitäkin ottelusta itselleen hankalan tavalla tai toisella... Ja kuten eilen nähtiin, Tottenhamia ne loukkaantumiset vasta rassaavat. Toisaalta ars*nal-matsiin on 10 päivää, ja siinä ajassa toivottavasti sairastuvalta palaa äijiä ruotuun.

Liigapähkäilyissä ei pidä unohtaa ottelua, joka on tähän asti kauden tärkein (taas yksi sellainen): FA Cupin välierä Pompeyta vastaan sunnuntaina Wembleyllä. Tottenham ei ollut kovin valovoimainen Portsmouthia vastaan viikko sitten, vaikka voittikin Lanella 2-0. Portsmouthilla ei ole enää mitään hävittävää, joukkue pelannee suhteellisen vapautuneesti. Kukaan ei odota siltä cupin voittoa. Tottenham sen sijaan on ainutlaatuisen lähellä ensimmäistä finaalia 19 vuoteen. Tottenham on megaluokan suosikki välierässä loukkaantumishuolista huolimatta. Hävittävää on todella paljon.
Voitto Pompeysta, mielellään tyylillä, ja tie olisi auki: finaali Wembleyllä ja hyvä henki päälle ars*nal-matsiin, josta voitto nostaisi joukkueen liitoon loppuihin liigapeleihin... no, Tottenham-fani on tottunut unelmoimaan.
Tuo välierä jännittää jo nyt niin paljon, että voi olla että jätän katsomatta sen ja avaan tulospalvelun vasta 19.45 sunnuntai-iltana. Tai sitten en.

Kiitos, Tottenham

FA Cupin 6. kierroksen uusinta Tottenham-Fulham 3-1

Aivan loistava ilta. Tottenham nousi tappioasemasta voittoon ensimmäistä kertaa sitten elokuun West Ham -matsin (korjatkaa jo olen väärässä) ja pelaa huhtikuussa cupin välierässä Portsmouthia vastaan. Arry tekee loistavia vaihtoja puoliajalla, ja joukkueen pää kestää ja peli pysyy ehjänä vielä Corlukan loukkaantumisenkin jälkeen. Loistava voittomaali SUPER PAVilta ja hallittu 3-1-maali SUPER EIDURilta. Vaikuttavinta meikäläiselle oli se, että Tottenham osoitti pystyvänsä upeaan JOUKKUE-esitykseen eikä häkeltynyt vaikka vähän koeteltiin. Kertoisiko jotain joukkuehengestä?

Illan täydensi vielä Man Cityn tappio Evertonille ja Villan pistemenetys - Spurs on neljäntenä edelleen sarjassa.

Nyt täytyy vain toivoa, että Corluka on taas pian pelikunnossa, eikä Bassongille käynyt pahasti. Yhtään enempää loukkaantumista joukkue ei saisi kokea.

Future is bright, future is LILYWHITE!

"Oh what fun it is to see, Tottenham win away...."

Terveisiä Stoke-on-Trentistä. Varmaan ihan kiva kaupunki, josta näin aseman, pari kadunpätkää, yliopiston baarin ja jalkapallostadionin. Harvoin on olo ollut niin suojeltu kuin oli lauantaina Stokessa. Olisi voitu hyvin ottaa liput ja huivit ja muut väritunnukset mukaan ja heilutella niitä mielin määrin, vaikea olisi mahdollisen vihamielisen vastapuolen kannattajan ollut päästä kimppuun. Poliisit olivat vastassa jo asemalla ja löivät käsiin paperilappuset, joissa opastettiin vierailevaa fania perinpohjin. Aseman edestä seurattiin paria fellow yidoa sekä poliisien harvaa ketjua kohti vierasfaneille varattua Staffodshiren yliopiston baaria. Siellä laulu raikasi ja juoksi olut. Tunnelmaa vauhditti lisää screenillä näytetty Wolvesin taistelu Villaa vastaan... :)
Noin tunti ennen ottelun alkua poliisit kiertelivät baarissa ja kertoivat että vierasfaneille varatut bussit odottavat baarin ulkopuolella. Ei muuta kuin bussiin ja matkalle kohti Britannia Stadiumia. Stadionilla bussit ajoivat suoraan vierasfanien sisäänkäynnin eteen, joka oli tehokkaasti eristetty ulkopuolisilta. Täytyy sanoa että järjestelyt ja niiden toimivuus tekivät vaikutuksen.



Sateessa ja palellen seurattu peli teki sekin vaikutuksen. Ei Spurs kovin montaa kertaa häikäissyt, mutta ei voi ainakaan sanoa, etteikö kentällä olisi tapahtunut erityisesti toisella jaksolla. Pikkasen meinasin sydäntä kylmätä, kun näki Kaboulin aloituksessa keskikentällä. Vaan hienosti hoiti Younes homman ja hiljensi ainakin tämän epäilijän. Juuri sellaista yksinkertaista ja suoraviivaista, fyysistäkin, peliä, kuin Britannia Stadiumilla tarvitaan. Bassongin esitys herätti sekin ihastusta läpi ottelun. Aivan loistava homma, että Kingin ja Woodgaten poissaoloista huolimatta (vai juuri siksi?!?!) Tottenhamilla on vakaa topparipari. Bassong pelasi jäätävän ottelun ainakin katsomon suomalaisosaston mielestä.
Mahtoikohan Super Pavin loukkaantuminen olla tällä kertaa onnekas sattuma? Pav on jonkin verran erityyppinen pelaaja kuin tilalleen tullut Eidur. Ainakin toisella jaksolla Spursin hyökätessä siihen päätyyn jossa olimme, Eidurin peliä oli ilo seurata. Vastaavaa kylmäpäistä harkintaa en muista Tottenham-hyökkääjältä nähneeni vähään aikaan. Eidurilla ei ole pallon kanssa kiire, itseluottamusta riittää oikean ratkaisun hakemiseen. Toki vauhti ei ole ehkä ihan entisenlaisensa, mutta Stokea vastaan se riitti oikein hyvin. Tuntui että Eidurin kautta Spurs sai pitkästä aikaa tuotua palloa ylös maata pitkin myös kentän keskeltä, eikä pelkästään laidoilta Balen ja (vähän vähemmän) Krancjarin kautta. Hallittu maali toisen jakson alussa ja loistava oivallus Krancjarin maalia ennen kruunasivat Eidurin ottelun.

Benoit Assou-Ekotton ja Vedran Corlukan yhteenotto selvisi meikäläiselle melkoisella viivellä. BAE ei ilmeisesti pelannut ihan sillä asenteella, mitä tunnollinen "Charlie" odotti. BAE:n pelaamista on ihmeellistä katsella. Siinä yhdistyvät rentous, ylimielisyys, nopeus, taito - ja välinpitämättömyys. Parhaimmillaan loistava puolustaja, pahimmillaan hirveitä hasardeja tekevä aikapommi. Esimerkkinä jälkimmäisestä lauantaina leikkaaminen omalta laidalta omalle rangaistuspotkualueell pallon kanssa. Umpivasurina hieman vaikeaa purkaa palloa kentälle päin turvallisesti... säikähdyksellä onneksi selvittiin.
Tässä Arryn kommentit Bennystä:
Charlie (Corluka) was upset that he didn’t come back and do his job. Benoit is a strange boy. He’s a bit highly strung and hardly speaks English. If you say something to him he’s hard work. He hasn’t improved his English in the couple of years he’s been here."
Asked why the player had walked off on his own, Redknapp replied: "He didn’t know the result! He probably thought we’d drawn.
"He’ll turn up Wednesday and play great, but he won’t know we’re playing Fulham until someone tells him. That’s how he is. He’s unreal. He walks off and he’s thinking about the music he’s going to play when he puts his headphones on."

Ei ihme, jos peli näyttää välinpitämättömältä, jos Benny ei edes tiedä, paljonko peli ja ketä vastaan pelataan! Tuossa on toki jonkin verran arrymaista liioittelua ja ainakin tuon kielitaidon osalta puhdassta bullshittiä, mutta hyvin ilmeisesti Arryn sanoissa on myös vinha perä. Tätä tukee taannoinen BAE:n antama haastattelu, jossa hän myönsi, ettei edes itse asiassa pidä kovin paljon jalkapallosta! Todella mielenkiintoinen heppu.

En tiedä miltä kannustus kuulosti televisiosta, mutta ainakin meikäläiselle Stoke-fanien esitys oli pettymys. Tai sitten huuto ei kuulunut yli ympärillä huutaneiden Spurs-fanien. Spursin osastossa meiniki vähän jähmeni avausjakson loppua kohden, mutta Eidurin maali käynnisti kunnon chäntit, jotka kestivät oikeastaan koko toisen puoliajan.

Matsin jälkeen saatiin odotella sateessa tovi jos toinenkin kyytiä junalle, mutta se ei niissä fiiliksissä paljon painanut. Voitto maistui uskomattoman hyvältä. Se näkyi myös pelaajista, erityisesti Awesome Dawson tuuletti ennen pelaajatunneliin menoa todella vapautuneesti ja naama tavallistakin leveämmässä virneessä.

Reissun lopullinen anti oli se sama vanha: takaisin Spursin matsiin pitäisi päästä mahdollisimman pian.

Iso viikko edessä

Spurs Finland suuntaa perjantaina Manchesteriin, ja sieltä lauantaina edelleen Stoke-on-Trentiin.
Mukava päästä pitkästä aikaa vierasmatsiin. Spurs Finland -lippu jää kotiin, samoin pelipaita ja kaulaliina. Niin monelta taholta on tullut kehotuksia olla tunnustamatta vierasjoukkueen väriä Stokessa, että viesti on mennyt perille. Britannia Stadium sijaitsee noin parin kilometrin päässä Stoken juna-asemasta, eikä stadionin lähellä ole vierasfaniystävällisiä pubeja. Aseman vieressä on kuulemma baari, johon vierasfanit tapaavat kokoontua. Spurs-faneille on järjestetty oma bussikuljetus baarista suoraan stadionille pientä maksua vastaan. Poliisi kuulemma ohjaa vierasfanit asemalta baariin. Kuulostaa aika tiukalta meiningiltä, mutta kaupunkia yhtään tuntemattomalle myös ihan ok-järjestelyltä.

Itse ottelusta ei taatusti tule helppoa. Stoke on erityisesti kotonaan hankala voitettava. Tottenhamilla ei kuitenkaan voi olla muita tavoitteita kuin kolme sarjapistettä. Jotenkin on hyvä hytinä, että nuo pisteet myös haetaan.

Suuri viikko jatkuu keskiviikkona cup-uusinnalla Fulhamia vastaan. Panoksena on paikka FA Cupin välierässä Wembleyllä sunnuntaina 11. huhtikuuta.

Ja iso viikko päättyy kotiotteluun Pompeyta vastaan The Lanella. Kolme voittoa näistä kolmesta, muuta en pyydä. Mielenkiintoista nähdä, miten Fulham lähtee Spursia vastaan. Hodarin uroteot jatkuivat tänään, kun Juve meni nurin 4-1 Eurooppa liigassa. Riittääkö Fulhamilla paukkuja kaikkiin kolmeen kilpailuun, joissa se on mukana? Tämäniltainen varmasti nostaa joukkueen mielialaa, mutta herpaantuuko ote hetkeksi? Toivotaan ettei ainakaan heti seuraavassa ottelussa. Sunnuntaina saapuu Manchester City Cottagelle. Fulhamin voitto siitä ottelusta olisi loistava juttu Spursille kahdesta syystä: Fulhamin massu olisi (ehkä!) keskiviikkona täynnä, kun joukkue saapuu Lanelle, ja City kokisi takaiskun nelossijaa tavoitellessaan.

Portsmouth on rämpinyt, ja kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla Spursille suupala. Valitettavasti Tottenham Hotspur FC ei aina noudata järjen lakeja, ja kun tietää Arryn ja Pompeyn suhteen, tuosta ottelusta voisi periaatteessa olla huonokin hytinä - mutta ei ole! Näistä kolmesta ottelusta kolme voittoa, niin on kiva lähteä kohti hurjaa huhtikuuta ja ars*enal-, Chelski ja ManU-matseja.

Viikon hyvä huhu: Lennon oli kertonut olevansa pelikunnossa 2,5 viikon kuluttua, eli huhtikuun alussa.

Wembley?

Jos ei nyt, niin koskas sitten?

Ilmeisesti 24.3. pelattava FA cupin 6. kierroksen uusinta Tottenham-Fulham hermostuttaa meikäläistä jo nyt.
JOS siis jos Tottenham voittaa uusinnan, edessä on välierä Portsmouthia vastaan Wembleyllä. Voidaan sanoa, että kerrankin cupin arvonta heitti Spursia suotuisalla tuloksella. Välierissä vältetään Villa ja Chelsea - jos sinne välieriin päästään.
Portsmouth FC - jos on vielä olemassa - ei välierässä kuulosta ihan hirveän pahalta. Tie FA Cupin finaaliin on sietämättömän herkullisesti auki, mutta silti vielä niin pitkä. Pompey pitää kaatua, ja sitä ennen pitää kaataa Fulham.

Sietämätöntä sekin, että voitto Fulhamista ei tullut jo eilen. Vältyttäisiin kaikelta tältä jännitykseltä ja spekuloinnilta. Toisaalta spekulointi olisi poissa siinäkin tapauksessa, että Vedran Corlukan "purkupallo" oman maalin edustalla 89. minuutilla olisi lentänyt Spurs-maalin ylänurkkaan, eikä puoli metriä ohi. Koko ottelun hämmentävän epävarmasti pallollisena pelannut "Charlie" oli kuitenkin sen verran onnekas, että selvisi - kuten me kaikki - säikähdyksellä. Fulhamin viime hetken voittomaali oli todella lähellä. Moinen takaisku moisella hetkellä olisi ollut jotenkin niin Spursia, mutta nyt tuloksena oli tasapeli, jota on pakko pitää siedettävänä tuloksena. Peli oli voitettavissa, mutta Fulham vieraskentällä ei nykyään ole mikään helppo nakki - eikä ole sitä ollut Spursille oikein ikinä.

Fulham Lanella on periaatteessa huomattavasti helpompi pala. Periaatteessa. Spurs on myös hävinnyt tällä kaudella kotonaan Stokelle ja Wolvesille ja nuhjannut Hullia vastaan. Periaatteessa varmoista 9 sarjapisteestä jäi käteen noissa otteluissa 1. Hodari tuskin tuo joukkuettaan hyökkääämään Lanelle, joten Spursin on tällä kertaa löydettävä tehot, jotka usein ovat puuttuneet tiukasti puolustavia nippuja vastaan.
Silti, kaikesta huolimatta: Tottenham on suosikki, tie Wembleylle on ammollaan. Välierät pelataan siis myös Wembleyllä.

Ja onhan liigassakin panosta vaikka kuinka. Kerrassaan mahtava seurata pitkästä aikaa tällaista kautta, jossa tapellaan näinkin myöhäisessä vaiheessa isoista asioista. Lauantain kotiottelu Blackburnia vastaan on PAKKOVOITTO (kuinka ollakaan), ja sen jälkeen on Spurs Finland -ryhmä lähdössä vierasmatsiin Britannia Stadiumille. Ja sen jälkeen jatkuu cup, joka toivottavasti jatkuu toukokuussakin.... ainakin eräs uskoo tähän sen verran vahvasti, että varasi jo lennon kohti Wembleytä perjantaille 14. toukokuuta... :)

COYS!