Vähän parempaa

Matkaraportti: 24.1.2009 ManU v. Tottenham (2-1) ja 27.1.2009 Tottenham v. Stoke (3-1)

Joskus lykästää. Kun viime elokuussa varasin reissun tammikuulle, mielessä oli neljä toivetta: Että Tottenham pääsee FA Cupissa 4. kierrokselle, että 4. kierroksen ottelu pelataan vieraissa, että vastustaja ei ole ihan pikkuseura ja että ottelu pelataan lauantaina. Lentoja varatessa tiedossa nimittäin oli, että tämä viikonloppu on FA cup -viikonloppu. Mieli teki pitkästä aikaa vierasotteluun, ja siksi toivoin arvonnasta vierasmatsia. Toisaalta, jos vastaan arvottaisiin jokin konferenssin seura tai muu pienellä stadionilla pelaava joukkue, mahdollisuudet lipun saamiseen olisivat heikommat. Ja koska paluulentoni oli keskiviikkona, harras toive oli, että cupin matsia ei vietäisi sunnuntaille. Se olisi nimittäin tiennyt tiistain Stoke-matsin siirtymistä keskiviikolle, jossa tapauksessa jo matsiin ostamani liput olisivat menneet hukkaan.

Kun vastaan arvottiin ManU vieraissa, tunnelmat olivat vähän kahtalaiset. Joukkueen nykyvireen tietäen mahdollisuudet jatkoonmenon suhteen tuntuivat olemattomilta. Toisaalta vierasmatsin kokeminen The Hawthornsin ja Ewood Parkin jälkeen Old Traffordilla kuulosti hienolta. Lippujen hankkiminen järjestyi sekin yllättävän helposti kausikorttilaisen suosiollisella avustuksella. Vajaa viikko ennen matsia huomasin, että kaksi lippua olisi irronnut myös omilla (ja vaimon!) loyalty pointseilla, mutta oman mielenrauhan kannalta oli ihan hyvä pelata varman päälle ja hankkia liput varmaa kautta mahdollisimman ajoissa.

Lauantain reissu käynnistyi varsinaisesti Eustonin aseman Britannia-pubista (ei vedä kyllä viihtyisyydessä vertoja kannelmäkeläiselle kaimalleen...), jossa haukattiin perinteinen aamupala: makkaraa, pekonia ja lageria – energiansaanti on pitkällä reissulla hyvä turvata heti aamusta asti. Sitä ennen oli tosin jo haukattu pekonia Sussexissa ja matkustettu junalla Lontooseen. Manchesterin-junassa oli runsaasti matsiin menijöitä. Pöydän toisella puolella istuva italialainen tunnisti suomalaisen aksenttini (cockneyssa riittää ilmeisesti vielä hiomista...), koska oli asustellut viiden suomalaisneitosen kanssa! Kaveri kannatti Liverpoolia, mutta sanoi sinä päivänä olevansa Spursin miehiä... Nuoret ManU-fanit tarjosivat yhteistä taksikyytiä Old Traffordille, mutta kieltäydyimme kohteliaasti. Ties vaikka olisimme päätyneet heidän matkassaan johonkin hiljaiselle sivukujalle ja uuden Fitz ratkaisee -jakson aiheeksi.

Manchesteriin saavuttuamme suuntasimme pubiin, jossa olin sopinut tapaavamme Markin ja Chrisin. Heitä voi kutsua Tottenham-fanaatikoiksi liioittelematta tippaakaan. Kaverit matkustavat Tottenhamin perässä mihin tahansa, onpa ottelu Etelä-Afrikassa, Etelä-Koreassa tai Ukrainassa. Ykkösjoukkueen lisäksi he kiertävät Spursin reservien ja akatemiajoukkueen ottelut kotona ja vieraissa! Edes viime kesänä Espanjassa preseason-leirillä muutaman päivän varoitusajalla pelattu harjoitusottelu ei jäänyt pojilta väliin.

Ratikka Manchesterin keskustasta Old Traffodille oli tupaten täynnä ihmisiä ja laulua. Se olikin oikeastaan ainoa hetki koko iltana, kun kuulin ManU-fanien laulavan. En tiedä miten pisteet jakautuivat televisiolähetyksen perusteella, mutta meikäläisen korviin kyllä kuulosti siltä, että United ei paljon melua pitänyt, Tottenham vei laulamisen 6-0. Vierasotteluiden suuri houkutus on kyllä juuri siinä, että meteli on ihan toista kuin kotimatseissa. Jo rappusissa matkalla stadionin piippuhyllylle Spurs-laulut raikuivat täysillä. Super-Pavin maali ottelun alussa tietysti kiihdytti tunnelmaa entisestään. ManUn maalit latistivat meininkiä joksikin aikaa, mutta toisella jaksolla Spurs-fanit olivat taas voimissaan. Melkein jokainen Spursin pelaaja sai osansa lauluista. ManU-fanit saivat kuulla kunniansa: ”Just like at Library” veisu viittasi Old Traffordin ja ars*nalin ex-kentän yhtäläiseen hiljaisuuteen, ”Sixty thousand muppets” ja ”We forgot that you were here” kotiyleisön apaattisuuteen muuten vain.

Spursin kannattajia ei ollut kuitenkaan matkassa ihan niin paljon kuin olin toivonut. FA Cupin sääntöjen mukaan Spurs olisi voinut pyytää noin 9 000 lippua, mutta nyt paikalla oli ehkä puolet tuosta. Sinänsä asian ymmärtää. Kun ottelu televisioitiin ja kun oli selvää, että 'Arry ei satsaa kaikkeaan tähän otteluun, moni katsoi parhaaksi jäädä kotiin. Spurs-fanit oli sijoitettu stadionin itäpäädyn yläkatsomoon. Eli siihen päätyyn, johon Tottenham hyökkäsi toisella jaksolla. Sieltä ei nähnyt tulostaulua (ainakaan meikäläisen paikalta) eikä edes stadionin muita osia kunnolla (katsomon lippa oli edessä). Iso stadion, mutta merkittävin asia mikä erotti kokemuksen esimerkiksi vierailusta Ewood Parkilla oli huonompi näkyvyys kentälle ja selvästi suurempi tungos stadionin ulkopuolella. Varmasti alakatsomoista käsin kokemus Old Traffordista on erilainen.

Toisin kuin monella muulla Spurs-fanilla, jotka jäivät ottelun jälkeen Manchesterin yöelämään, meillä oli edessä junamatka Lontooseen reilu tunti ottelun jälkeen. Ehdimme hyvin ostaa evästä junaan, yhteydet Old Traffordilta keskustaan toimivat mainiosti. Junassa jouduimme istumaan äänekkääksi juopuneen Manu-fanien lauman vieressä. Pahempaa puukkoa Spursin suuntaan ei tullut. ManU-faneille tärkeintä kuulostaa olevan Liverpoolin ja Cityn halveksuminen. Tosin siinä vaiheessa, kun eräs ManU-vaari kehui saaneensa kehotuksen olla hiljaa, kun oli laulanut ”Spurs are on their way to Auschwitz”, meinasi maltillinen suomalaisverikin vähän kuohahtaa...
Juna pysähteli paluumatkalla usealla asemalla. Watfordissa Lontoon reunalla tuli 40 minuutin odottelun jälkeen kuulutus, että Wembleyn kohdalla on tavarajuna jumissa tunnelissa ja tunnelin toisella puolella kuusi junaa jonossa ja että tietoa eteenpäin lähdön ajankohdasta ei ole. Kuulutus kertoi edelleen, että niille, jotka haluavat jatkaa taksilla tai bussilla, korvataan kaikki kulut junayhtiön taholta. Ei ihme, että juna tyhjeni nopeasti. Kello oli tuolloin jo yli puolenyön, junan piti olla Lontoossa puoli kahdeltatoista. Selvisimme suhteellisen helposti taksilla yöpaikkaan Pohjois-Lontooseen. Luultavasti aika monelle viivästys toi kunnon harmeja, tube ja monet junayhteydet Lontoosta eteenpäin olivat jo siinä vaiheessa hiljenneet.

Manchesterin-reissu oli menestys, paitsi tietysti tuloksen puolesta. Tulosta tarvittiin toden teolla kuitenkin vasta tiistaina, kun vastassa oli Stoke ja panoksena nousu pois putoajan paikalta. Ottelun tärkeys tuntui aamusta asti, enkä lopulta malttanut olla käymättä pelipaikoilla haistelemassa tunnelmaa jo puolenpäivän jälkeen. Yöpaikka oli Wood Greenin vierssä, joten matkaa Lanelle ei ollut paljon. Niin sitten olin jo puoli yhdeltä iltapäivällä Bricklayers Armsissa tuoppi Stellaa kourassa ja ihastelin katosta roikkuvaa Spurs Finland -lippua. Kiitin pubin landlordia lipun hilaamisesta ruotsalaisten Spurs-lipun viereen, hän muisti vielä marraskuisen suomalaisinvaasion.

Illemmalla tapasin uudestaan Markin pubissa. Manchesterissakin matkassa ollut Richard tekstasi myöhästyneensä junasta ja saapuvansa suoraan stadionille. Lähdin kiertelemään Lanen ympäristöä, ja tuli myös tutustuttua pariin uuteen pubiin. Reittiä Brickies, Bell and Hare ja Olive Branch päädyin Lanelle ja Mansionin vedonlyöntipisteeseen. Laitoin 5 puntaa tulokselle 6-0. Se näytti oikein mahdolliselta siinä vaiheessa, kun Dawson puski Spursin kolmannen maalin. Mutta sitten Spurs pisti taas vähän henkistä jarrua päälle ja loppuaika olikin köröttelyä ja loppuvihellyksen odottelua. Onneksi Stoke ei tehnyt toista maalia, siitähän se paniikki olisi syntynyt.

Eilisen The Independentin otteluraportin otsikko oli mielestäni osuva: ”Spurs show that problem lies in theid minds, not in their boots.” Eli kun Spurs sai meiningin päälle, tasoero ja tehoero joukkueiden välillä näkyi hienosti. Sitten kun hurmos haipui, peli alkoi puuroutua. Tätä puuroutumista kuvastaa esimerkiksi se, että toisella jaksolla Woodgate ja Dawson pelasivat toistuvasti pitkää palloa Defoelle. Uskoivatkohan kaverit tosiaan, että JD vie pääpalloja romuluisen Stoke-puolustuksen puristuksessa??? Syynä tähän saattoi tietysti olla myös keskikentän hiipuminen, mutta joka tapauksena pitkien pallojen seurauksena peliväline päätyi lähes poikkeuksetta Stokelle. No, onneksi ottelun alku oli mallikasta. Defoe antoi hienosti peliä levittäneen ja Stoken puolustusta avanneen syötön Lennonin avausmaaliin ja laukoi itse toisen maalin hienon kuvion päätteeksi. Ja mistä alkoi tuo kuvio? Pavljutshenkon taistelusta pallonmenetyksen jälkeen. Pav väänsi pallon itselleen takaisin, käytti sitä kavereilla ja vapautti JD:n maalintekoon. ”Avain” oli tässä juuri korvien välissä, pienellä puristuksella Tottenham pystyi ahdistamaan Stokea ratkaisevalla tavalla. Mistähän tuota puristusta löytyisi lisää? Lennon maali toi lisää puhtia koko joukkueeseen. Samanlainen alku lauantaina Reebokilla, niin ties vaikka sieltäkin olisi tuliaisia...

Stoke-matsi oli muuten Spursin ensimmäinen liigavoitto kotikentällä sitten marraskuun 23. päivän, kun Blackburn meni nurin. Olin katsomassa sitäkin ottelua. Kuka olisi silloin uskonut, että seuraavaan liigamatsin voittoon Lanella menee 2 kk 4 vrk...
Meikäläisen edessä ja vieressä Lanella seisoi ilmi selvästi ”olk skool” -faneja. Eräs heistä toivotti Cudicinin tervetulleeksi huutamalla hänelle toisella jaksolla: ”Welcome to Tottenham you Chelsea c**t!”

Ollako vai eikö olla?

Liigacupin 2. välierä Burnley v. Spurs 3-2 ja. (3-0, 1-0). Spurs loppuotteluun yhteismaalein 6-4.

Itkeäkö vaiko nauraa? Ansaittu vai tuurilla hankittu finaalipaikka?
Tottenham oli kahdessa välieräottelussa pitkälti toistasataa minuuttia häpeällisen aseeton Burnleyta vastaan. Jatkoajan alkaessa eilen olin varma, että Burnley jatkaa painetta, jota se loi varsinaisen peliajan loppuun asti. Ja että Tottenham murtuu lopullisesti, ja nöyryytys on täydellinen. Nyt nöyryytys jäi vaillinaiseksi, mutta silti se oli perusteellinen.
Tottenhamn esitys oli noloa katsottavaa. Peluutus (esim: Alnwick maalissa, esim #2: Defoe yksinäisenä kärkenä kovaa läpimärällä kentällä taistelevaa Championship-joukkuetta vastaan) ontui, asenne ontui.
Mitähän syksyllä kakkosmaalivahtina toiminut Cesar Sanchez on oikein tehnyt, kun Harry ei näe häntä kelvolliseksi paikkaamaan Gomesia? Nyt maalissa nähdyn Alnwickin kannattaa jatkossakin keskittyä "kotivideoiden" tekemiseen. Toivottavasti huhut Carlo Cudicinin saapumisesta ovat totta.
Toisaalta tätä on Tottenhamin kannattaminen. Uskomatonta alisuorittavaa kuraa saa sietää pitkään, mutta toisinaan palkintona sietämisestä on makea voitto. Niin kuin eilen. Vaikea sanoa, kuinka ansaittu Spursin meno finaaliin oli, mutta kuten niin usein jaksetaan muistuttaa: kyse on tulosurheilusta. Tottenham on jälleen finaalissa Wembleyllä ja sillä siisti. Tuskin eilinen kurja esitys haittaa ketään enää sunnuntaina 1.3., kun Spurs ja ManU iskevät yhteen.

Pakko sanoa, että Burnley-fanien ilmeet pelin jälkeen toivat etäisesti mieleen häivähdyksen tunteesta nimeltä sääli. Ei ollut epäilystäkään, kumman joukkueen pelaajat taistelivat eilen kovempaa. Eikä ole epäilystäkään, kummalla joukkueella menee kauemmin päästä näin lähelle seuraavaa loppuottelua (kai sen näin uskaltaa ilmaista...).
Ja ihan kuin Burnley-fanien ilta ei muuten olisi päättynyt kurjasti, eräs heistä sai jatkoajan aikana sydänkohtauksen ja menehtyi. RIP.

Arry lupasi laittaa lauantaina ManUa vastaan "heikoimman mahdollisen kokoonpanon" kentälle. Ehkä siitä kokoonpanosta löytyy yritystä enemmän kuin eräistä eilen kentällä nähdyistä vätyksistä. Ottelun jälkeisessä haastattelussa Arry totesi eräiden pelaajien alkaneen mököttää, kun kuulivat Palacioksen hankkimisesta Tottenhamiin. Toivottavasti näitä mököttäjiä ei tarvitse enää nähdä Tottenham-paidassa. Meikäläisellä on lauantaina edessä ensivierailu Old Traffordille, ja toivon, että näen ainakin taistelevan Tottenhamin. Hyvän cup-taistelun jälkeen on parempi mieli lähteä Stoken kimppuun tiistaina. Kuka olisi kauden alussa uskonut, että siitä ottelusta tulee putoajaehdokkaiden kuuden pisteen matsi?

COYS!

Palacios?

Wilson Palacios on kuulemma läpäissyt lääkärintarkastuksen Spursissa. Siirtosummaksi arvaillaan 14 miljoonaa puntaa. Huimia summia Spurs maksaa pelaajista toisensa jälkeen. Mahtaako kukaan enää kuunnellakaan alle 10 miljoonan tarjouksia Tottenhamilta?
Kaveria ei kuitenkaan nähdä tositoimissa ihan heti. Viime viikonloppuna Palacios nimittäin hankki 10. varoituksensa 20 ottelussa ja huilaa pari matsia pelikiellon takia. Toivottavasti Wilson on kaikkien odotusten mittainen pelaaja.

Toisin kuin esimerkiksi Darren Bent parka, joka ei ole puolessatoista kaudessa päässyt eroon liian suuren hintalapun kirouksesta. Bentin Spurs-ura otti uuden pohjakosketuksen sunnuntaina Pompeyta vastaan, kun hän onnistui ohjaamaan puskunsa viiden metrin päästä ohi maalin tilanteessa, jossa aikaa sihdata ja miettiä pallon saapumista ja asetella päätä oikeaan asentoon oli paljon - ehkä liikaakin? Tylyä oli lukea Spurs-fanien mielipiteitä Bentistä ottelun jälkeen.
Totta kai kyseessä oli kaksi pistettä maksanut avopaikan missaaminen, eikä muista viimeaikaisista esityksistä ole toiveiden nostattajaksi. Bent kuitenkin luultavasti tajusi itse mokansa hinnan, ja siinä on ainakin meikäläisen mielestä rangaistusta riittävästi.

Toisaalta voidaan myös kysyä, eikä Defoen paikkojen missailu tullut yhtä kalliiksi? JD olisi voinut “naulata” pelin jo kahdeksannella minuutilla, jos olisi ampunut läpiajosta edes maalia kohti. Toki Defoen sitten viimeistelemä maali oli mallikas, mutta paikkoja oli yllin kyllin vaikka hattutemppuun.

King ja Super Pav jättivät Pompey-matsin kesken, mutta kummankaan vammat eivät liene niin pahoja kuin aluksi pelättiin. Kingin takareisi ei revennyt, ja Ledley selvinnee parin viikon huililla.

Isoin huolen aihe löytyy ehkä tolppien välistä, johon Arry ei nähnyt yhtäkään varamaalivahtia kelvolliseksi, vaan pisti reisivaivaisen Gomesin kärvistelemään kentälle. Onneksi mitään pahempaa ei sattunut, vaikka sellaistakin saattoi odottaa, kun Heurelho ei kyennyt potkaisemaan palloa lainkaan. Arry pelaa kovaa peliä, ainakaan kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että myös maalivahti pitäisi jostain löytää tämän siirtoikkunan aikana.

Tämän illan liigacup-semistä Burnleyssä puuttuvat ainakin King, Gomes, Corluka, Jenas ja Lennon. Onneksi alla on kolmen maalin etumatka. Kyllä Spursin pitäisi varamiehisenäkin hakea ainakin tasuri Turf Moorilta. Josko Arry vihdoin laskisi Giovani Dos Santosin, Ghalyn, Taarabtin tai jonkun muun Bubbling under -osaston kaverin kehiin?

Päivän huhut

Silly seasonin silly huhumylly jauhaa... 

Tänään Tottenhamiin ovat "tulossa" Adriano Interistä, Palacios Wiganista, Downing Borosta ja Finnan Espanyolista. Lisäksi Spursissa treenannut Appiah odottelee enää Fenerbahcen pihtaamaa paperia, josta peliluvan saaminen on kiinni. Näin huhujen mukaan. (Tai siis Appiah todella treenaa Spursin kanssa, mutta siitä ei ole varmuutta, missä mennään sopimuksen kanssa...)

Balella ja Jenasilla voi olla lähtö lähellä, huhujen mukaan.

Kuvitellaanpa: Adriano Defoen pariksi kärkeen, Downing Bentleyn tilalle vasemmalle laidalle, Finnan Balen tilalle vasemmaksi pakiksi, Appiah ja Palacios pitämään jöötä ja vauhtia keskikentälle. Voisi toimiakin. Kuinka monta pinnaa näillä miehillä (lisättynä Gomesilla, Corlukalla, Lennonilla ja Dawsonilla/Kingillä/Woodgatella) tulisi näistä otteluista:

18.1. Spurs-Pompey

27.1. Spurs-Stoke

31.1. Bolton-Spurs

8.2. Spurs-ars*nal

23.2. Hull-Spurs

1.3. Sunderland-Spurs

4.3. Spurs-Boro

14.3. Villa-Spurs

21.3. Spurs-Chelsea

4.4. Blackburn-Spurs

11.3. Spurs-Wet spam

18.4. Spurs-Newcastle

25.4. ManU-Spurs

2.5. Spurs-WBA

9.5. Everton-Spurs

16.5. Spurs-City

24.5. Liverpool-Spurs

Oma (optimistinen?) veikkaukseni: 30 pistettä.

Harryn kielenkannattimet irti, osa 2

"At the moment we have some players who cost this football club a lot of money and they need to be better for the team. "

"They are supposed to be quality players – and they have got to show that on the football pitch."

Siinä pari kommenttia, jotka on poimittu BBC:n sivujen jutusta, jonka otsikko kuului "Redknapp slams players after loss".

Tämä kommentti kuulostaa jo hieman huolestuttavalta, ihan kuin Arry olisi jo aloittanut puolustautumisen (ties minkä varalta – putoamisenko?):

"If you look at our results – two points from eight games – it cannot always be the manager's fault, can it?"

"It looked like it would peter out for a draw, which would have been a decent enough point ---"

Huolestuttavaa on myös se, että Spurs näytti lähtevän Wiganiin hakemaan maalitonta tasapeliä. Glory, glory ja niin edelleen?

Tottenhamin nykytilanteesta kertoo paljon se, että viime kaudella Ramosin alaisuudessa hätävarana toimineet pelaajat ovat viime aikoina olleet joukkuelle kullanarvoisia – ihan vain siksi, että yrittävät kentällä täysillä ja loppuun asti. Jamie O'Hara oli sankari Burnley-matsissa viime viikolla ja Michael Dawson on nostanut tasoaan ja kasvattanut rooliaan viime kuukausina huomattavasti. Kummastakaan ei ole parissa kuukaudessa tullut yhtäkkiä maailmanluokan pelajaa, mutta muun miehistön vaipuessa yhä syvemmälle apatiaan taistelijoiden merkitys tulee näkyviin.

Wiganissa sunnuntaina tämä tuli todistetuksi karmealla tavalla. Hyvin pelannut Dawson loukkaantui. Kentälle tullut Jenas onnistui jotenkin olemaan edes hyppäämättä pääpalloon Wiganin kulmapotkutilanteessa vaikka seisoi pallon lentoradalla – tuloksena maali Wiganille.

Jenas on yksi keskikentän suurista mysteereistä. En jaksa jauhaa enää keskikentän paskuudesta, se on jo vähän niin kuin itsestään selvä asia. Keskikentän hajoaminen alkoi kauden 2005–06 jälkeen, kun Carrick lähti pois, Tainio ja Davids alkoivat kärsiä loukkaantumisista ja Mendes ajettiin pois. Sunderlandiin hätistetyt TT ja Steed Malbranque olisivat luultavasti nyt Spursin keskikentän johtohahmoja, jos olisivat saaneet jäädä seuraan. 

Nykyinen sekasortoisuus tuntuu ehkä siksi niin pahalta, että miehistöltä odotetaan niin paljon parempaa. Kun kentälle vuosia sitten juoksivat ikääntynyt Poyet, krooninen vammailija Anderton, Sherwood, Leonhardsen ja niin edelleen, joukkueelta ei jotenkin edes odottanut ihmeitä. Nyt siellä pitäisi olla laatua Modricin, Lennonin, Bentleyn ja Zokoran muodossa, mutta tulos on vähintään yhtä vaatimaton kuin 5+ vuotta sitten.

Gareth Bale, David Bentley ja pienin varauksin Jenas (ellei saa potkuja sitä ennen) pitäisi kai lähettää johonkin parantolaan, jossa kavereiden pää saataisiin sellaiseen kuntoon, että se jossain piilevä potentiaali saataisiin taas esiin kentällä. Balen ja Bentleyn voisi ajaa kaljuksi, niin ehkä se huolehtiminen kampauksesta kesken pelin loppuisi ja keskittyminen perusasioiden huolelliseen tekemiseen alkaisi. (Tosin Bale ei enää sui hiuksiaan aina kun pallo on vähän kauempana, ehkä asiasta on tosiaan jo huomautettu...) Surullisinta on, että jatkuvasta alisuorittamisesta huolimatta pelaajat ovat avauksessa tai vähintään tulevat penkiltä kentälle melkein joka matsissa – ja henkinen lukko sen kuin lujittuu.

Bentleyn mietteitä maaliskuun 2008 Four-Four-Two-lehdestä: "You need that sense of arrogance and confidence --- otherwise you get eaten up. I've seen some great players who haven't made it because they haven't got the mental strength."

Tämä se vasta huolestuttavalta kuulostaa: "His first goal (ars*nalille) - an audacious chip against Boro in January 2004 - drew comparisons with childhood hero Dennis Bergkamp. 'I was buzzing, he says ---". Eli ars*nalissa Bentley teki näyttävän maalin, innostui vertauksista legendoihin – ja vaipui unholaan. Tottenhamissahan Bentley teki myös näyttävän – no, fantastisen itse asiassa – maalin ars*nalia vastaan, nautti sen tuomasta suosiosta vähän aikaa – ja on nyt vaipumassa johonkin... Toivon, että Bentleyllä tosiaan on tuota mainostamaansa henkistä kanttia.

Burnelytä vastaan Spursin esitys kotiyleisön edessä oli ensimmäisten 45 minuutin aikana häpeällisen lepsu. Arry sai joukkueeseen ryhtiä taukopuheella, joka monen todistajan mukaan oli "reipas". On mielenkiintoista, että kun Redknapp tuli Tottenhamiin, häntä kehuttiin nimenomaan hyväksi motivoijaksi, joka käy pelaajien kanssa kadenkeskisiä keskusteluja ja saa näistä parhaat puolet kentällä esiin. Kuitenkin lähes koko joukkueen esitys kielii usein siitä, että sydän ei ole mukana pelissä. Ehkä pian on aika kutsua Hoddle takaisin. "Spursin kirous" pitää hätistää pois, ja Hodillahan oli niitä yhteyksiä henkisiin parantajiin...

Harryn kielenkannattimet irti

"We need certain type here. We've got awful lot of good little players but we need more strength and a bit more power in the team."

"It's a badly-balanced put-together squad, in all honesty, from day one."

"Spurs paid 16 million for Bent and 14 million for Pavlyuchenko and they couldn't play together. I couldn't be that stupid, surely."

"We have not got any strength in depth or cover."

"We are naive. I look at us at times and some of the young player dot things where a bit of know-how is missing."

"I would like to get another three or four decent players in. I think we need to."

Siinä muutama kommentti, joissa tiivistyy varmaan aika monen Tottenhamin kannattajan tunnelmat tältä kaudelta. Kauden avanneesta Boro-pelistä lähtien on ollut selvää, että joukkue ei ole - joukkue.  Tottenham pelaa joukkueena äärimmäisen harvoin. Harvinaisen karu esimerkki tästä nähtiin tiistaina, kun joukkueelta kesti 45 minuuttia syttyä pelaamaan ottelussa, jossa panoksena oli paikka liigacupin finaalissa Wembleyllä. Syttymiseen tarvittiin taukopalaveri, jossa arvattavasti on lentänyt eräskin ärräpää Arryn suusta. Avausjakson esitys Burnelytä vastaan oli huolestuttavan aneeminen, se kuului heikosti sujuneen kauden pohjanoteerauksiin. Onneksi porukka ryhdistäytyi toisella jaksolla. Kolmen maalin etumatka toiseen otteluun on erinomainen lähtökohta. Finaalilippujen saatavuutta mietitään jo siellä sun täällä.

Redknapp oli ilmeisesti tyytyväinen reilusta voitosta, mutta varmaan hän oli yhtä nyreissään avausjakson esityksestä kuin kaikki fanitkin. Yllä olevat kommentit nimittäin tulivat Arryn suusta Burnley-matsin jälkeen. Aika suoraa puhetta. Arryllä on näköjään pokkaa sanoa suoraan se, mistä Ramos ja Jol näyttivät kiltisti vaikenevan. Eli puhua joukkueen ilmeisistä puutteista reilusti ja tehdä selväksi, että vahvistuksia tarvitaan. Varmasti noissa sanoissa on taustalla se, että julkisella valittamisella Arry toivoo painostavansa Levyä avaamaan kukkaron nyörejä. No, olkoon. Viime kesänä nähtiin, että Levy osaa tehdä virheitä leikkimällä liian nokkelaa liikemiestä. Jos julkinen avautuminen joukkueen tilasta on ainoa keino saada rahat pelaajakauppoihin, niin olkoon sitten niin.

Defoen hankinta on hyvä alku joukkueen vahvistamiselle. Mutta Tottenhamin pahimpia puutteita tällä(kin) kaudella on ollut tarjoilun puuttuminen keskikentältä hyökkääjille. Darren Bent teki  mahtavalla tahdilla maaleja sen hetken, kun hän ja Modric loistivat yhtä aikaa marraskuun alussa. Bent jos joku on hyökkääjä, joka elää toimivasta tarjoilusta. Kuten on myös Defoe. Jos keskikentän peli ei ala toimia, on olemassa vaara että myös Defoe turhautuu, maalihanojen avautuminen viivästyy, fanit ja kanssapelaajat turhautuvat... ja sitten vanha tuttu valituskierre ja vaikeudet alkavat taas. No, toivotaan että Defoe ja Super-Pav klikkaavat välittömästi.

Joukkue kaipaa erittäin kipeästi Edgar Davidsin kaltaista johtohahmoa kentälle. Pelaajaa, joka piiskaa joukkuetta ja joka esimerkillään innostaa muita yrittämään. Jamie O'Hara yrittää kovasti ja on pelannut viime aikoina kelvollisesti, mutta hänellä ei nuorena pelaajana ole "leaderin" auktoriteettia. Vaikea sanoa, mistä tällainen keskikentän terrieri löytyisi, mutta sellainen on ainakin meikäläisen toivelistan kärjessä tässä siirtoikkunassa. Sitä kautta voisi alkaa kehittää sitä "balanssia" joukkueeseen.

Tässä vielä maistiaisiksi ja muistiaisiksi Super-Pavin fantastinen maali Burnelytä vastaan. Maailmanluokan hyökkääjän suoritus, joka toi mieleen erään viime kaudella Lanella esiintyneen  bulgarialaisen mököttäjän...

Ja tässä pätkä Burnely-matsin jälkeisestä pressitilaisuudesta, jossa Arry kertoi noita totuuksia.

He's a yiddo...

...Jermain Defoe!

Welcome back!

Teddy-esque?

FA Cup, 3. kierros, Spurs-Wigan 3-1 (0-0)

Pitää kerrankin olla ripeä: Väsään tänne kommenttia, kun Tottenhamin pelin päättymisestä on alle 10 minuuttia.
Roman Pavljutshenko taisi pelata toistaiseksi parhaan ottelunsa Spurs-paidassa. Saaliina kaksi maalia, pelin rauhoittamista, pallon jakelua viisaasti ja monenlaisia muita onnistumisia. Tekemättä sen vakavampaa vertausta Pavin otteissa oli paljon Teddy Sheringhamia. Noin kuukausi sitten katsoin liigacupin puolivälierää Watford-Tottenham, enkä olisi silloin uskonut aika pian ylistäväni Pavljutshenkon pallollista peliä. Watfordissa Pav näytti pallon kanssa Shefki Kuqilta huonona päivänään. Syötöt ja haltuunotot kimpolivat ties minne, jokainen hyppy korkeampaan palloon näytti olevan väärin ajoitettu. Tänään Pav poimi, kuten selostajakin totesi, alakerrasta lähetettyjä vaikean korkuisia palloja hienosti haltuunsa, piti palloa, rauhoitti peliä, rakensi peliä ja viimeisteli pari hallittua maalia. Ja tietysti blokkasi yhden loistavan Wiganin maalipaikan 1-0-tilanteessa. Loistava kokonaissuoritus, joka siis väkisinkin toi mieleen Edward Sheringhamin taannoiset esitykset Tottenhamissa.
Pakko sanoa, että ajatus Defoen huhutusta paluusta alkaa kuumottaa yhä enemmän - olisiko siinä Paville tappava tehopari?

Bentistä ei nimittäin sellaiseksi taida olla. En nähnyt, mitä hänelle tänään kävi. Tai "kävi". Aikainen loukkaantuminen joka tapauksessa oli kyseessä. Viikonloppuna luin jostain "tornihuhun", että Bent kärsisi masennuksesta. Pelihaluissa ei tästä syystä olisi - ymmärrettävästi - kehumista. No, kyseessä oli tosiaan "epäluotettava lähde". Mutta silti: jos Defoe tulee, putoaako Bent taas neloskärjeksi?
Frazier Campbell nimittäin oli taas ihan pirteä tänään ja hankki pilkun, josta tuli äärettömän tärkeä avausmaali. Campbell ei ole pitkän tähtäimen ratkaisu, koska hän haluaa ManUun takaisin, mutta tällä hetkellä hän näyttää Bentiä käyttökelpoisemmalta.

Zokora näyttää reilun kolmen vuoden totuttelun (vitsi!) jälkeen kotiutuneen keskikentän ankkuritontille. Tänään esitys oli mainio, ja sen kruunasi esityö 3-1-maaliin. Esityö käynnistyi Zokoran viileästä pallollisena toimimisesta hetkellä, jolloin Wigan oli juuri kaventanut ja jahtasi tasoitusta ja joilllakin Spurs-pelaajilla pallo alkoi polttaa vaarallisen paljon jalassa. Jäätävä suoritus.

Mielenkiintoinen episodi nähtiin noin 83. minuutilla. Hossam Ghaly oli tulossa vaihdosta kentälle. Kun hän otti verkkatakin pois, osa kotiyleisöstä alkoi buuata. Taustalla on toissa kauden kohtaus, jossa Ghaly vaihdettiin kesken ottelun kentälle ja pahan epäonnistumisen jälkeen pian takaisin pois kentältä. Tästä suivaantuneena hän heitti kentältä tullessaan pelipaidan raivoisin elein maahan. Kotiyleisö puolestaan tietysti raivoistui suunnattomasti. Sen jälkeen Ghalya ei Lanella enää ole nähty, mutta Harry taisi yrittää jotain - ehkä löytää tuittupäälle ostajan? Joka tapauksessa, vähän buuaksen jälkeen Ghaly seisoi taas muiden vaihtomiesten seassa ja veti verkkatakkia takaisin ylleen. Ja muutama minuutti myöhemmin kentälle juoksi Lennon! Vaikkei meikäläisellä erityisiä Ghaly-sympatioita olekaan, niin hieman tarpeettoman julmalta kohtelulta tuo näytti. No, ehkä Ghaly nyt ymmärtää lähteä heti kun pääsee johonkin (eikä hölmöile itseään ulos varmalta näyttäneestä siirrosta, kuten tapahtui toissa kesänä Birminghamin kanssa).

Tottenhamin ottelurumba jatkuu tiistaina Burnleyta vastaan. Parin maalin etumatka toiseen välierään lähdettäessä olisi oikein passeli, ja ehkä tämäniltainen toi vähän lisää oikeanlaista "posia". Eiköhän Pavljutshenko jatka tiistaina siitä, mihin tänään jäi.

MEHSTG

Otsikko on vähän aikaa sitten edesmenneen viimeisen painetun Spurs-fanzinen nimi, lyhennys sanoista My Eyes Have Seen the Glory. Fanzinen nimi puolestaan oli napattu eräästä Tottenham-laulusta, jossa jatko kuuluu: "of the cups at White Hart Lane".
Tottenham on voittanut 15 isoa kannua historiansa aikana: 8 FA cupia, 4 liigacupia, 2 UEFA Cupia ja yhden Cup-voittajien Cupin. Kuten tiedetään, ainoat pokaalit vuoden 1991 FA Cup -hulinoiden jälkeen ovat kaksi liigacupia eli kaljacupia eli mikkhiiricupia, eli... FA Cupin eli yhden maailman kuuluisimmista pokaaleista Spurs voitti siis viimeksi vajaaat 18 vuotta sitten. 2000-luvulla Tottenhamin suurin saavutus FA Cupissa on välierä ars*nalia vastaan 2001. Tuolloin maalintekovastuu jäi Gary "Ginger Pele" Dohertylle, eikä siitä tietenkään seurannut hyvää. Tällä kaudella liigassa säilymisestä uhkaa tulla selkeä päätavoite. Liigan lisäksi Tottenham taistelee ainakin teoriassa kannusta UEFA Cupissa ja liigacupissa. Vaikka urakkaa riittää muillakin rintamilla, Arryn mukaan voittoa lähdetään tänään hakemaan. Ja hyvä niin. Kausi on ollut niin ohdakkeinen, että menestys cupissa on yksi harvoista keinoista hakea pientä herkkua sekä pelaajien että kannattajien suihin. Ja parhaimmillaanhan cup voi tarjota oikeinkin maistuvia hetkiä.

Tänään alkavalla FA Cupin 3. kierroksella Spurs kohtaa Wiganin. (Ottelu tulee suorana lähetyksenä Urheilukanavalta klo 21.55 alkaen!!!) Vastus ei erityisen helppo eikä hohdokas. Perjantai-ilta on erikoinen aika ottelulle, ja varmaan aika monen mielessä pyörii jo ensi tiistainen liigacupin välierä Burnleytä vastaan. Tottenham on pelannut erittäin epävarmasti ja ailahtelevasti viime aikoina. Alla on viiden voitottaman pelin putki. Kolmessa viime ottelussa Tottenham on onnistunut maalinteossa kerran. Uusia vahvistuksia maalintekoon ei ole vielä tullut. Onneksi Wiganilta ovat poissa hyökkääjä-ässät Heskey ja Zaki. Tottenhamin hyökkäyspelaamisen toimivuutta on mahdoton ennakoida, mutta mahdollisuudet voittoon ovat olemassa. Toivottavasti huhut Redknappin pitämästä pitkästä ja vihaisesta puhuttelusta viime matsin jälkeen ovat totta, ja toivottavasti puhuttelu on tuottanut tulosta. Tälläkin kaudella Tottenhamista on liian harvoin huokunut nälkää ja raivoa kentällä, siis sitä kuuluisaa asennetta. Wigan on yksi niistä joukkueista, joka on pärjännyt kohtalaisesti tai siedettävästi nimenomaan taistelemalla. Tänäänkin Lanelle tulee vieraaksi taisteleva ryhmä, eikä varaa tällä kaudella usein nähtyyn lepsuiluun ole. Ihannetapauksessa Tottenham tekee avausmaalin ensimmäisten 10 minuutin aikana, saa pelin vapautumaan, syötöt osumaan, kaikki 11 pelaajaa taistelemaan ja luottamaan itseensä, yleisön laulamaan ja vastustajan nöyrtymään...

Itse toivon onnistumisia erityisesti Bentiltä (jos pelaa) ja Modricilta. Bent on viime viikkoina ollut vain varjo parin kuukauden takaisesta Bentistä. Maali pelin alkupuolella Modricin namusyötöstä, ja ehkä molempien peli loksahtaa uomiinsa. Modric kun on monessa pelissä alun väläyttelun jälkeen taantunut muiden keskikenttätoveriensa tasolle eli aika näkymättömäksi. Toissapäiväisten "team newsien" mukaan Pavljutshenko on palannut treeneihin, joten ehkä hänetkin nähdään kärjessä ainakin jossain vaiheessa. Jenasia ja munattomia esityksiään on haukuttu oikealla ja vasemmalla joulun matsien jälkeen. Hän ei ehkä pelaa pohjevamman takia tänään. Jenas on joskus erittäin turhauttava pelaaja, mutta ainoa keskikentän ongelma hän ei ole. Kun myös Huddlestone on sivussa, voidaan keskikentällä nähdä tänään jokin tuoreemman näköinen miehitys.
Kuka tahansa hyökkäyksessä (ja keskikentällä ja puolustuksessa!!!) aloittaakin, toivon onnistumisia jo pelin alkuvaiheessa.
Ehkä sitten yleisö saa pelin loppuvaiheessa hoilata:
"My eyes have seen the glory of the cups at White Hart Lane,
My eyes have seen the glory of the cups at White Hart Lane,
My eyes have seen the glory of the cups at White Hart Lane,
And the Spurs go marching on".

Spurs Finland toivottaa menestystä vuodelle 2009!