Floppi ja fight-back

12.12.09 Spurs v Wolves 0-1
16.12. Spurs v. Man City 3-0

Spurs-faneilla on takana kaksijakoinen viikko. Wolves-tappio oli sellainen märkä rätti vasten kasvoja, että vastaavaa ei tule mieleen ihan heti. Kun ajattelee, että Spurs on menettänyt kuusi "varmaa" pistettä kotimatseissa Stokea ja Wolvesia vastaan tänä syksynä ja tarjolla olleet neljä lisäpistettä kahdessa viime vierasmatsissa Villaa ja Evertonia vastaan ja että noilla "menetetyillä" pisteillä oltaisiin nyt jaetulla kärkisijalla liigassa, ei harmin kyynel ole kaukana.
Siksi onkin parasta olla ajattelamatta koko asiaa.

Tuon asian unohtamista helpotti keskiviikon loistava esitys Cityä vastaan. Vakuuttava 3-0-voitto oli ansaittu, se tuli ehyen esityksen jälkeen.

Erityisen harmillisen lauantain floppaamisesta teki se, että paikalla oli Spurs Finlandin lähetystö, joka oli valmistautunut juhlimaan voittoa ottelun jälkeen. Perjantaina 11.12. Helsinki-Vantaalta Lontoon Gatwickiin lentänyt Spurs-osasto oli muutaman penkkirivin vahvuinen. Make Pitkäsen oivallinen Tottenham-visailu ja hyvin riittäneet virvokkeet saivat lennon tuntumaan lyhyeltä. Gatwickissa porukka hajaantui omille teilleen, kunnes kokoontui taas lauantaina White Hart Lanen läheisyydessä. Tässä vaiheessa mukana olivat myös Tampereelta lentäneet.

Allekirjoittanut lähti kotimatkalle jo Wolves-matsia seuraavana päivänä, mutta suuri osa porukasta jäi katsomaan myös City-matsin. Toivottavasti joku seurueesta jaksaa vääntää matkaraportin joko tänne tai muille kanaville.

Wolves-matsin harvoihin positiivisiin anteihin kuului tietysti Luka Modricin paluu elokuussa tapahtuneen loukkaantumisen jäljiltä. Täydessä terässä Luka ei tietenkään ollut, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa voimme odottaa näkyviin sitä Modricia, joka loisti liljanvalkeissa alkukaudella.
Wolves-matsin synkempää puolta tarjosi Tottenhamin pelaaminen. Kärjessä oli kaksi lyhyttä vipeltäjää, joille ei pääpalloja paljon heitelty. Ja kun pelaaminen maata pitkin ei juuri edennyt 30 metriä lähempänä maalista, ei ollut ihme, että Spurs jäi nollille.
On tietysti hieman huolestuttavaa, että Stoke ja Wolves, jotka ovat vetäytyneet täysin kuoreensa, ovat vieneet pistepotin Lanelta. Sen sijaan Burnley ja Wigan, jotka yrittivät avoimempaa peliä, joutuivat Spursin murskaamiksi. Toivottavasti Arry keksii pian, kuinka heikompien joukkueiden sumppu murretaan.

Keskiviikkona Arry jätti Wolvesia vastaan vaisusti esiintyneen Keanen penkille. Crouch oli avauksessa ja hyvä että oli, sillä hänen päähänsä pelatuista palloista juonsivat syntyivät Krancjarin 1-0-maali ja Defoen 2-0-maali. Crouchin peli muuten on mielestäni mennyt alakanttiin, mutta kun (tai useimmiten jos) noita pitkiä palloja kyetään hyödyntämään, kaveri on todella arvokas.

Huominen koitos Blackburnissa on taas niitä kinkkisiä. Vastassa on joukkue, joka tuskin lähtee hyökkäämään avoimesti ja jolle tasapelikin voi olla riittävä tulos. Spurs sen sijaan tarvitsisi voiton, siitä ei pääse mihinkään. Wolves-tulos merkitsee, että lipsahdus on korjattava petraamalla muita esityksiä. Tässä on erinomainen tilaisuus siihen, 3 pistettä olisi mojova joululahja.

Spurs Finland On Tour

Blogikirjoitusblokki on vaivannut näköjään taas kuukauden päivät... Tuon kuukauden aikana Tottenham on pysynyt mukavasti kärkikamppailussa mukana. Ja kun liigacupistakin tuli lähtö poikkeuksellisesti ennen välieriä, kaikki tarmo voidaan tosiaan kohdistaa tappeluun sarjasijoista 3 ja 4. Se ei tule olemaan helppoa, mutta pitämällä nykyinen taso, hankkimalla toivottavasti 1-3 kovan luokan vahvistusta tammikuun siirtoikkunassa ja välttymällä avainpelaajien loukkaantumisilta se ei ole mahdotonta. Joku voisi sanoa, että neljän kärkeen sarjan lopussa sijoittuminen on enemmän epätodennäköistä kuin todennäköistä. Silti kukaan ei kai voi sanoa, että noiden sijojen saavuttaminen olisi mahdotonta. Joulukuun loppujen ottelujen tulokset kertovat hyvin paljon lopullisista mahdollisuuksista.


Spurs palasi muutaman hankalan matsin jälkeen ryminällä parrasvaloihin, kun Wigan meni nurin uskomattomin murskalukemin. Sen jälkeen saalis kahdesta liigamatsista, vieraissa Villaa ja Evertonia vastaan, oli kaksi pistettä. Saalis olisi voinut olla neljä tai kuusi pistettä. Villaa vastaan Spurs hallitsi toista jaksoa melkein mielin määrin. Evertonissa kävi vanhanaikaisesti, hyvin hanskassa ollut matsi lipsahti hyppysistä lopussa, eikä täysi pistepotti irronnut vaikka sitä tarjottiin yliajalla hopealautasella (ellei peräti kultavadilla). Tämä ei ollut yhtä katkera voiton menetys kuin jokunen vuosi sitten West Hamissa, kun Defoe epäonnistui rankkarissa aivan lopussa tilanteen ollessa tasan. Silti tasuri korpesi pahasti. Korpeamiseen auttaa vain yksi asia.

Wolvesin pitää mennä nurin huomenna vaivatta. Voitto on tärkeä paitsi sarjataulukon takia, myös siksi että Spurs Finland on paikalla! Tänään on lähdössä toistakymmentä suomalaista yidoa Easyjetin lennolla kohti Lontoota ja huomista Wolves-matsia. Kaksi viikkoa sitten Spurs Finland istui iltaa Tampereella, huomenna kohdataan Pohjois-Lontoossa. Osa porukasta jää katsomaan myös keskiviikon City-matsin. Matsirapoa on varmasti luvassa tännekin!

Wolvesin jälkeen vastaan tulevat siis City (kotona), Blackburn (vieraissa), Fulham (v) ja West Ham (k), ennen kuin vuosi 2010 alkaa. Homman nimi on, että näistä viidestä joulukuun matsista 15 pistettä ei ole ollenkaan mahdottomuus. Toisaalta erityisesti Wolves-matsin jälkeisiin otteluihin mahtuu monta potentiaalista pettymystä. Tottenham on usein ollut vaikeuksissa Fulhamin vieraana, eikä West Ham -matsi ole ikinä selvää pässinlihaa. Cityä vastaan lähtökohta on, että tappiota ei saa tulla. City ei taistele tällä kaudella mestaruudesta, niin kuin ennen kautta ehkä uumoiltiin, vaan se taistelee Spursin (ja Villan, arse*nalin ja varauksella Poolin) kanssa Mestarien liigaan paikoista. Voitto on mahdollinen, tappio olisi todella katkera pala.

Kuten viime matseista on nähty, Spursin peli ei ole ollenkaan valmista, vaikka tuloksia on tullut mukavasti. Puolustusta vaivaavat loukkaantumisten lisäksi epätasaiset esitykset. Keskikentän koostumus ei ole "permanentoitunut". Tammikuussa Assou-Ekotto ja Bassong lähtevät Afrikan mestaruuskisoihin. Puolustushankinnan, mieluiten kahden, tarve tammikuussa on ilmeinen. Niko Krancjar on ollut allekirjoittaneelle mieluisa tuttavuus. Loistavia syöttöjä, erinomaista pelin lukemista, kuumottavia kaukolaukauksia. Krancjar ei todellakaan ole erityisen nopea, mutta peliin on tullut juonikkuutta kroatialaisen peliajan lisääntyessä.

Joululahja jota toivomme huomisessa Wolves-matsissa on tietysti Luka Modricin paluu. Jos, siis JOS, se tapahtuu, Modric tullee kentälle viimeisten 20 minuutin aikana, kun peli on toivottavasti jo ratkennut. Tuntuu uskomattomalta, että elokuussa loukkaantuneen Lukan poissaolosta huolimatta Tottenham on liigassa sijalla neljä. Things can get even better.

"Kannattaahan jotkut Tottenhamiakin"

Eilisessä Metro-lehdessä oli toimittaja Ismo Uusituvan kolumni, joka käsitteli palkkaeroja Suomen jääkiekkoliigan ja jalkapalloliigan välillä. Päiviteltiin kiekkoilijoiden korkeita tuloja ja korkeaa statusta, todettiin Veikkausliigan tähtipelaajien vaatimattomat ansiot.
Kirjoituksessa vilahteli asiantuntemattomuus siellä täällä, mutta lopuksi tuli asian ytimeen osunut helmi. Uusitupa päätti kolumnin suunnilleen näin (en muista tarkkaa sanamuotoa): "...näyttäisi siltä että jalkapallon puolella omituisuudet ovat muutenkin (kuin palkkojen suhteen) yleisempiä. Kannattaahan jotkut Tottenhamiakin."

Mitäpä tuohon voi lisätä?

Koskaan ei voi haukkua tarpeeksi

7.11.2009
Spurs 2 v. Sunderland 0
Keane, Huddlestone

No niin. Katsotaanpas, ketkä tekivät maalit lauantaina. Ja ketä mollasin kiihkeimmin torstaina...
Robert ja Tommy vastasivat huutoon täydellisesti. Keaneen olen ilmaissut turhautumiseni ennenkin, ja seurauksena on ollut Keanon tekemä maali tai maaleja. Sinänsä koomista, että arse-matsin jälkeen Spurs-fanien lähes yksimielisesti dumaamat Keane ja THudd ovat ainoat maalintekijät ottelussa, jonka tuomat pisteet ovat Spursille TÄRKEÄT.

Stokea vastaan kolme viikkoa sitten Spurs sai siipeensä hallinnasta huolimatta. Eilen tuli voitto kertakaikkisen onnettomalla esityksellä. Tarvittiin onnea ja tarvittin Hero Gomesin hieno rankkaritorjunta. Jos joku muistaa, milloin Tottenhamin maalivahti on viimeksi torjunut rankkarin WHL:lla pelatussa liigaottelussa, kertokoon mieluusti.
Vielä makeammaksi tilanteen teki se, että pilkun laukoi D. Bent, joka hankki rankkariin filmaamalla. Tuohon filmiin menivät kyllä viimeisetkin kaveria kohtaan tuntemani sympatiat.

Arrylla kesti eilen hälyttävän pitkään tajuta, että pelisysteemi ei toimi. Kun Keane lähti vaihtoon tuttuun tapaan noin tunnin kohdalla ja Krancjar tuli tilalle, homma muuttui täysin.
Vielä hälyttävämpää on, jos Keane pelaa vielä joskus vasemmalla laidalla. Kuinka isoja vahinkoja pitää tapahtua, ennen kuin Arry oppii? Nyt selvittiin säikähdyksellä.
Minun puolestai seuraavassa matsissa Wigania vastaan voitaisiin kernaasti kokeilla Defoen parina Keanea tai jopa Pavljutshenkoa. Ja vasemmalla laidalla sen pelipaikan hallitsevaa pelaajaa. Krancjar, Bale, toivottavasti pian Modric. Crouch kentällä on yhtä kuin pitkän pallon taktiikka, ja se on sellaista katseltavaa että silmiin sattuu. Toki on muistettava, että Keanen onnekkaasti sohittu ottelun voittomaali sai syöttönsä Crouchin päästä... Joka tapauksessa pelitapa tuntuu selkiytyvän aivan liikaa Crouchin päätä kohden, kun hujoppi on kentällä... eivätkä ne Crouchin otteet vielä ole ihan korvaamattomia olleet.

Sarja on onneksemme tasainen kärjen tuntumassa. Sijalla neljä, Lennonia ja Modricia pian takaisin odotellessa... Future is bright, future is lilywhite?

3-0?

Tänään kelpaa vain selvänumeroinen tai muuten vakuuttava voitto. Ennustus: 3-0. Maalit Defoe ja Super Sub Robert K. x 2.

P***a reissu, mutta tulipahan tehtyä…

ars*nal 3 v. Spurs 0 @ emirates 31.10.2009

En ole vieläkään täysin toipunut lauantain North London Derbystä. Tottenham oli musertavan munaton. Vuodesta toiseen Spurs on yleensä osoittanut näissä matseissa, että munaa löytyy, kunhan vähän potkitaan. Tasoihin ollaan tultu pelien loppuminuuteilla. Vaikka voittoa ei ole tullut 10 vuoteen, tasapelin tappeleminen on osoitus ”ballseista”. Viime syksynä Lennon 4-4:ään, keväällä 2007 Jenas 2-2:een, keväällä 2004 Keane 2-2:een jne. Ja usein Spurs on myös johtanut ars*nalia vastaan, mutta joutunut jäämään tasapeliin. Melkein poikkeuksetta näissä otteluissa on nähty taistelua, vaikka numerollisesti olisikin tullut pataan. Tällä kertaa taistelu oli poissa, uho oli jäänyt matsia edeltäviin suuriin sanoihin Mestarien liigan tavoittelemisesta. Siitäkin huolimatta että meiltä puuttui monta avainpelaajaa, esityksen surkeudelle ei ole mitään järkevää tekosyytä. Totuus on, että joukkue lähti peliin pelokkaalla taktiikalla ja asenteella ja sai mitä ansaitsi. Turpaan.

Ensikertalaiselle North London Derbyssä vihollisen luolassa lauantai jätti sentään jotain hyvääkin: kokemus ei ainakaan tästä paljon huonone. Kuten vierasmatseissa aina, laulu raikaa hienosti ja lähes jatkuvasti. Meininki on eräässä mielessä parempi kuin kotimatseissa. Mutta kun Fabregas pujotteli Spurs-puolustuksen läpi ja teki numeroiksi 2-0, kaikki tiesivät, että peli oli ohi. Spurs ei osoittanut missään vaiheessa sellaista taistelutahtoa, jonka alla arse olisi taipunut kahden maalin johdosta tasoihin, kuten teki West Hamia vastaan viikkoa aikaisemmin. Kun Fabregas kiersi Kingin, lähdin jonottamaan virvokkeita viitsimättä edes katsoa, kuinka pallo uppoaa Gomesin selän taakse. Stadionin käytävillä oli jonkin verran vihaisen näköistä porukkaa. Moinen maali olisi katastrofaalisen nolo ketä joukkuetta vastaan tahansa, mutta tuossa tilanteessa se oli vielä monin verroin kammottavampaa katseltavaa.

Sinänsä on mielenkiintoista, että ”hyvänä motivoijana” ja ”perseellepotkijana” tunnettu Redknapp ei saanut miehistöstään minkäänlaista taistelua irti. Jenas, joka yleensä pelaa arsea vastaan hyvin, ei ollut riittävän hyvä. Jenas antoi jo ennen 1-0-maalia kaksi harhasyöttöä poikittain, molemmista arse pääsi iskemään vaarallisesti vastaan. Palacios oli pehmeä. Hän ei ole lähelläkään viime kauden kuntoaan, mutta syy voi olla siviilipuolella. Wilson oli ilmeisesti hyvin lähellä lopettaa pelaamisen kokonaan sen jälkeen, kun hänen murhatun veljensä jäänteet löytyivät Hondurasista viime keväänä. Huddlestone, Puddlestone, Cuddlestone... tervetuloa kentälle Hullia ja Evertonia vastaan, pysy kaukana kentästä kärikjengejä vastaan. Hitaus on todistettu liian usein, ”loistava kosketus palloon” on todistettu vähän turhan harvinaiseksi. Arsen ensimmäiseen maaliin johtanut tilanne käynnistyi Puddlestonen täysin järjettömästä roiskaisusta keskialueella. Se oli yksi monista kerroista, jolloin Tottenham oikein tarjosi palloa arselle, kun keinoja edetä ei ollut. Puddlestonen roiskaisu oli ehkä päivät epätoivoisin, turhauttavain, peliä kuvaavin ja raivostuttavin. Ja se oli myös Spursin NLD:n lopun alku. Prkl.

Keanesta en viitsisi sanoa enää mitään. Yksi raivostuttavimmista asioista, mitä Tottenhamista tällä hetkellä löytyy. Kapteeni, jota ei voi pudottaa aloituksesta ja joka sen vuoksi otetaan kentältä ”vasta” noin tunnin pelin jälkeen. Kapteeni, joka mukamas on tärkeä hahmo pukuhuoneessa mutta onneton kentällä. (Jos Keane on niin loistava pukuhuoneessa, eikö häntä voisi pitää siellä, tsemppaamassa tauolla ja poissa muiden peliä sotkemasta????) Entinen superhyökkääjä, jota jostain käsittämättömästä syystä peluutetaan vasemmalla laidalla, jossa hänestä on lähinnä enemmän haittaa kuin hyötyä. Hyökkääjä, jonka ”kova yrittäminen” on sitä, että pitkän pallon nähdessään hän kipittää kädet vipattaen puolustajan taakse siinä uskossa, että pallo tulee puolustajan läpi. Kapteeni, joka ei osaa asiaa nimeltä kaksinkamppailu. Tai jos osaa, ei uskalla sitä kokeilla.
Tottenhamilla olisi ollut mahdollisuus kokeilla Crouchin hyödyntämistä laidoilta lähtevien keskitysten avulla. Lennonin tilalla pelannut Bentley osaa keskittää. Vasemmalle olisi voitu laittaa Bale tai Krancjar, molemmat osaavat keskittää. Arsenalin puolustus on viime aikoina ollut joukkueen heikko kohta. MIKSEI TUOHON HEIKKOON KOHTAAN EDES YRITETTY ISKEÄ????
Nyt Spurs heitti omalta puoliskolta roikkupalloja Crouchin päähän. Tämä voitti muutaman pääpallon, mutta KUKAAN EI EDES YRITTÄNYT JUOSTA KAKKOSPALLOON. (Ottelun muisteleminen käy nyt niin pumpun päälle, että parempi keskittyä muihin asioihin.)

Marraskuussa ja joulukuussa jokainen peli on Spursille ”massive”. Lauantaina vieraaksi tulee hyvin arvaamaton Sunderland. Defoe ja Lennon ovat toivottavasti avauksessa. Jos Sunderland ja pari viikkoa myöhemmin Wigan menevät nurin, Tottenhamin kausi on vielä hyvin balanssissa ennen pahoja vierasmatseja Villaa ja Evertonia vastaan. Siis JOS.

Spurs V. Everton @ WHL 27.10.2009

Yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen pääsin eilen todistamaan Lilywhitesin peliä The Lanella. Kokemus oli epätavallisen rento. Ajatukset olivat oikeastaan jo ensi lauantaina North London Derbyssa, liigacupin matsi tuntui kuin kenraaliharjoitukselta NLD:yyn. Ja kun Spurs haparoivan alun jälkeen alkoi pelata ja maalin jälkeen hallitsi peliä helposti, katsomossa oli suorastaan leppoisaa.

Kotiyleisö oli pitkään yllättävänkin hiljainen. Mutta kun melu alkoi, siitä ei tullutkaan loppua vähään aikaan. Thuddin maalia edelsi noin 15 minuutin yhtäjaksoinen ”Arry Redknapp’s Blue and White Army” -huuto rummun säestyksellä.
Istuin pitkästä aikaa South Upperissa, ja näkymän puolesta paikat olivat loistavat. Tunnelma ei ollut ihan yhtä railakas kuin alakatsomossa, mutta ihan kohtuullinen silti.
Vähän tällä kaudella pelanneet Bentley ja Super-Pav saivat yleisöltä mukavasti kannustusta. Sääli että Pav ei saanut palloa maaliin hyvistäkään paikoista. Suorituspaineiden täytyy olla kovat.

Lauantaina on sitten vuorossa ensimmäinen North London Derby vihollisen luolassa. Liput järjestyivät erään ystävällisen kausikorttialaisen avustuksella. Matsista ei tule ihan yhtä iisiä kuin eilinen oli. Spursin edellisestä voitosta näissä matseissa liigassa on kulunut pian 10 vuotta. Tilastovoitto on siis tilauksessa. Modric ja Lennon sivussa, Bale ja Benttley korvaajina (ehkä), no hätä… Tulosveikkaus 1-2, maalaajina King ja Jenas, joka onnistuu aina ars*nalia vastaan

COYS!

Syyskunto

Tottenham on yhdeksän pelatun ottelun jälkeen Valioliigan kärjen tuntumassa. Takana on kolme kohtaamista niin sanottua Top Fouria vastaan. Niiden otteluiden saalis on kolme pistettä. Merkittävä ero aiempiin kausiin on hyvä pistesaalis kohtaamisista ns. pienempien joukkueiden kanssa. Spurs on vähän ailahtelevallakin esityksellä nipistänyt voitot kaikista otteluista, joista voitto on ainoa vaihtoehto, jos halutaan loppukaudesta olla sijoilla 1-6. Boltonissa "jäätiin" tasuriin, mutta loppujen lopuksi se oli ihan tyydyttävä tulos.

Erityisen ilahduttava on ollut tuloskunto vierasotteluissa. Viiden vierasottelun saldo liigassa on 3 voittoa, yksi tasapeli ja yksi tappio maalierolla 11-8. Vain Chelseaa vastaan Spurs on jäänyt vierasottelussa maaleitta. Kuten maalisuhde osoittaa, parannettavaakin on: vain kotimatsissa Burnleyta vastaan Spurs on pitänyt maalinsa puhtaana liigassa.

Tämä on Tottenhamin paras kauden aloitus sitten kauden 1990-91. Tuolloin Lineker oli iskenyt yhdeksässä ottelussa 11 maalia! Hyvästä kauden alusta huolimatta Spurs jäi lopullisessa sarjataulukossa kymmenenneksi, eli tuloksena oli perussijoitus 1990-luvun vertailussa.
Tottenhamin otteluohjelma on lähiviikkoina ja jopa -kuukausina suosiollinen. Ennen vuodenvaihdetta Lanelle saapuvat Stoke, Sunderland, Wigan, Wolves, Man. City ja West Ham. Kaikki ovat voitettavissa, tosin Sunderland ja City eivät tule olemaan helppoja vastuksia. Alkukauden perusteella noista kuudesta matsista voi odottaa sellaista 14-16 pistettä. Täysi 18 pistettäkään ei ole mahdottomuus.
Tuloskunto vierasmatseissa nouseekin avainasemaan: ennen vuodenvaihdetta matkataan ars*nalin, Villan, Evertonin, Blackburnin ja Fulhamin vieraaksi.
Todella mielenkiintoinen loppuvuosi siis tulossa. Jos Spurs on lähellä nykyistä sijoitustaan noiden 11 matsin jälkeen, kun vuosi 2010 alkaa, ollaan jo todella hyvissä asemissa.

Usein joukkueiden lopullinen iskukyky alkaa paljastua tammi-helmikuussa. Silloin nähdään, minkä joukkueen syysliito oli lähinnä tähdenlento ja mitkä pysyvät vauhdissa loppuun asti. Viime kaudella Aston Villa oli tammikuulle asti ihan kärkikahinoissa mukana, mutta sukelsi keväällä pahasti. Liverpool on tehnyt aiemmin samoin. Neljä vuotta sitten Tottenham nousi joulukuussa sijalle neljä, eikä luopunut sijoituksesta ennen kuin - niin, ratkaisevalla hetkellä päätöskierroksella lasagnegaten tunnelmissa.

Viime lauantai toi kolme pistettä, vaikka vähällä oli, ettei saalis jäänyt nollaan. Defoen täysin ääliömäinen punainen kortti heti Pompeyn kavennuksen jälkeen säikäytti ja vihastutti. JD on sivussa temppunsa vuoksi kolmesta ottelusta, mukaan lukien ars*nal-matsi 31.10. Portmouth-ottelun ilon aiheita olivat Kingin maali ja Gomesin uskomaton yhden käden torjunta Kaboulin vapaapotkussa. Edessä on tiukka kahdeksan päivän rypistys. Stoke kotona liigassa ja Everton liigacupissa ennen syksyn yhtä kohokohtaa, North London Derbya. Jokohan täysi pistepotti vihdoin irtoaisi "Woolwich Wanderersin" vieraana...

Spurs Finland kokoontuu 28.11.

Spurs Finlandin pikkujoulut järjestetään Tampereella saunomisen ja Aston Villa v. Tottenham Hotspur -ottelun katsomisen merkeissä lauantaina 28.11. Tervetuloa mukaan!
Lisätietoja osoitteesta spursfinland(a)yahoo.com.

Daniel Levy pukeutui raksaliiveihin!!!

Ja liivit olivat tietysti Puma-merkkiset...

No, tärkeämpää on tietysti, että uuden treenikeskuksen rakentaminen on nyt aloitettu. Tässä Arry, Danny ja Ledders työmaalla.

Tässä treenikeskuksen tarinaa ja kuvastoa enemmänkin.

Tuoreehkot uutiset kertoivat myös stadionhankkeen saavan vauhtia vähitellen.
Saapa nähdä, satsaako Levy seuraavaksi huippupelaajiin ilman liiketoiminnallisia taka-ajatuksia vai ovatko nämä seuran imagoa buustaavat uutiset pohjustusta myyntiaikeille...
Kun stadion on rakenteilla, upouusi treenikeskus tekeillä ja talous kohtalaisen balanssissa, aika voisi tämän keittiöekonomin mukaan olla kypsä Levyn lopulliselle vedolle: myydä THFC.
Se voisi olla ihan hyväkin asia.

Next, please

Tottenham v. Manchester United 1–3 (1–2)

ManU-peli kannattaa unohtaa nopeasti. Modricin poissaolon pelättiin vaikuttavan dramaattisesti Tottenhamin peliin. En tiedä johtuiko esitys Lukan poissaolosta, mutta muutos aiempaan oli selvä, jopa dramaattinen. Toki vastuskin oli tämän kauden kovin toistaiseksi.
Tottenham oli jatkuvasti vaikeuksissa keskikentällä. Palacioksella ei ollut paras päivänsä, Keane oli melko yhdentekevä vasemmalla laidalla ja Lennon oli myös yllättävän näkymätön. Viimeksi mainittu voi johtua siitä, että kun uhka vasemmalta laidalta oli olematon, ManU saattoi keskittyä Lennonin eliminointiin täysillä. Kokonaisuutena Spursin keskikenttä oli huomattavasti hampaattomampi kuin ManU:n keskikenttä. Edes puoli tuntia miesylivoimalla ei näkynyt voimasuhteissa. Tähän vaikutti sekin, että Ferguson vaihtoi välittömästi Scholesin ulosajon jälkeen Berbatovin pois ja pisti Carrickin tukemaan keskikenttää. Hyvin reagoitu vanhalta viskinaamalta, pakko myöntää.
Redknappin peluutus jätti kysymysmerkkejä. Luulin tähän päivään asti, että Corluka loukkaantui ja tuli siksi pois. Ilmeisesti Arry kuitenkin näki "Charlien" olevan sen verran pihalla, että Huttonin kentälle tuonti oli tarpeellista. Ihmetteln kovasti tätä vaihtoa. Sen vuoksi lopussa oli kaikkien kolmen vaihdon tultua käytetyksi mahdotonta tuoda Pavljutshenko tai joku muu hyökkäävämpi pelaaja kentälle.
En vieläkään tiedä, miksi Gomes ei pelannut maalissa. Hän oli kuitenkin sen verran toipunut vammastaan, että oli vaihtopelaajana. Toivottavasti Cudicinin valinta ei tapahtunut Arryn taholta vain siksi, että hän ei satu pitämään brassiveskarista. Ja toivottavasti Gomes on maalissa ensi sunnuntaina Chelseaa vastaan.

Chelsea. Noustakseen takaisin sarjakärkeen Spursin pitää lyödä Chelski isoin numeroin... ;) Vakavasti puhuen toivon Arryn tekevän isohkoja päätöksiä ensi sunnuntain matsiin. Esimerkiksi: keskikentälle vain keskikenttäpelaajia. Ei hyökkääjiä, jotka eivät enää mahdu hyökkäämään (Keane). (Tai jos Keanea halutaan peluuttaa, niin sitten peluutetaan siellä missä Robbie on vahvimmillaan – ei keskikentän laidalla.)
Gomes takaisin, bitte schön.
Ketä hyökkääjistä sitten kentälle? Kuka pelaa vasemmalla laidalla? Lennon näytti viime syksynä menevän hukkaan vasemmalla. Toisaalta Aaron on sanonut, että Arry on ensimmäinen manageri Spursissa, jonka alaisuudessa hän on saanut kunnon valmennusta. Voisiko Lennonia siis kokeilla vasemmalla? Voisiko Bentleylle antaa elämänsä tilaisuuden oikealla? Jenas väläytteli ManUa vastaan noin 10 minuuttia ennen kuin häipyi kuvasta. Väläyttelyyn kuuliu avopaikan petaaminen Keanelle ja loistava veto 20 metristä, jonka Foster sai vaivoin torjuttua kulmaksi. Jos Jenasin kunto kestää, voisiko häntä peluuttaa Palacioksen rinnalla keskellä? Huddlestone on ollut hyvä tällä kaudella, mutta Jenas on sittenkin liikkuvampi (ainakin pitäisi olla) Viime kaudella Palacios ja Jenas muodostivat erinomaisen parin keskikentällä.

Niin, hyökkääjät? Defoe on kuuma, voiko hänet pudottaa pelaavasta kokoonpanosta? Keane on kapteeni, voiko hänet pudottaa pelaavasta kokoonpanosta? Pavljutshenko? Saako Super-Pav tilaisuuttaan enää ikinä? Crouch on loistava pääpelissä, mutta kun hän on kentällä, Spurs pelaa pitkiä palloja tuskastuttavan usein. ManU eliminoi tämän loistavasti antamalla Crouchin hallita mutta viemällä Crouchin pudottamat kakkospallot kovalla prosentilla.
Lähdetäänkö yhdellä vai kahdella kärjellä? Jos kahdella, olisiko mahdollista antaa tilaisuus kärkiparille Defoe-Pavljutshenko?

Agenteista, alkoholista ja asenteista

Tottenham lähtee viikonloppuun sarjan kärjessä ja liigan avausviikon kenties kehutuimpana ja kohutuimpana joukkueena. Ei ihan tavallista huttua meille faneille. Joukkueen peli näyttää hyvältä ja tulosta syntyy. Ainakaan minä en ole silti lakannut uskomasta, että Tottenham voi edelleen yllättää ihan millä tavalla tahansa. Niinpä, vaikka asetelma huomiselle on herkullinen, pieni varaus kolkuttaa takaraivossa. Keskuspuolustus horjahteli Hullissa aika pahasti avausjaksolla. Toivottavasti Ledley saadaan mukaan Upton Parkille - mielellään vielä pelitamineissa ja -kuntoisena.

Mukavaa kutinaa tämä alkukausi on kyllä saanut aikaan. Toivotaan, että kun neljän viikon päästä on kohdattu myös ManU ja Chelski, kivan kuuloinen kohina Spursin ympärillä ei ole laantunut...

Huomista odotellessa kannattaa lukea Redknappin haastattelu tämän päivän Daily Mailissa. Arry kertoo muun muassa, mitä mieltä hän on siitä, että pelaajien agentit soittelevat seuran pomolle, jos oma pelaaja ei saa peliaikaa:

'A new thing, since I arrived here at Tottenham, is this business of ringing up the chairman and complaining when I don't pick their players.

'The chairman tells them I pick the team and it's down to me, but it's a liberty that agents think they can ring the chairman. I put Jamie O'Hara on at half-time against Burnley last season when we were losing 1-0 and the agent came on complaining that I hadn't put his player on. Never mind that Jamie scored and made three that night, I'm an idiot for not putting his boy on. Daniel (Levy) told me after the game. The next day I rang the agent and said (he puts on a posh voice), "Would you please be so kind and not call the chairman again (accent goes back to normal) you f*****g ****!"

Jutusta löytyy paljon muitakin mukavan suorasukaisia sanoja mm. pelaajien asenteesta alkoholiin ja muista kentän ulkopuolisista asioista.

Kelpaahan tämä

Hull City v. Spurs 1-5 (1-2)

Pisteet tyydyttävät, voittaminen on kivaa, kaikki tekivät osansa voiton eteen - ja Jermain Defoe on luonnollisesti delighted.

Maalit täällä.

Tämä on vasta alkua.

Tottenham v. Liverpool 2-1 (1-0)

Toivottavasti Tottenhamin tarjoamat iloiset yllätykset kaudella 2009-10 eivät jää tähän. Enkä usko, että jäävät. Hallittu esitys, koko joukkue onnistui. Itse asiassa juuri nyt tuntuu, että Spurs tulee yllättämään monet...

Etukäteen hieman huoletti Huddlestonen onnistuminen keskikentällä. Ihan kohtuu hyvin Hud hommansa hoiti, vaikka pari kertaa - mm. Poolin rankkariin johtaneessa tilanteessa - jäikin nopeissa käännöksissä auttamatta jälkeen.
Assou-Ekotton ensimmäinen maali Englannin kentillä ikinä ei olisi voinut tulla upeammalla tavalla ja makeammalla hetkellä.
Bassong ei olisi voinut toivoa upeampaa debyyttiä. Kaveri oli minulle ihan tuntematon suuruus Newcastlessa, ei jäänyt millään tavalla mieleen. Ennen peliä kuulin, että Bassong ei ollut varsinaisesti esiintynyt edukseen viime kaudella. Eilisen jälkeen tuli mieleen, että ehkä tämä johtui koko Newcastlen sekasorrosta ja puolustukse kokonaisvaltaisesta sekoilusta. Eilen Bassong sai pelata Ledley Kingin - jolla siis oli takana 45 minuuttia pelituntumaa preseasonilta! - rinnalla. Parempaa toppariparia ei voisi toivoa debyyttiin, ja se näkyi lopputuloksesta: perusvarma esitys, joka huipentui voittomaalin puskemiseen.
Tässä topparien haastattelu matsin jälkeen. Sanat ei riitä kuvaamaan lämpöä sisuksissa, jonka tuottaa Ledley Kingin näkeminen pelikunnossa ja hyvällä tuulella. Ledley on jo Legenda.

Voitosta tekee vielä makeamman se, että punapaitainen scouser-ryhmä näyttää tällä kaudella olevan yleinen median lellikki. Uutisointi meillä ja muualla oli luokkaa "Liverpool kompastui", "Liverpoolin mestaruusjahti alkoi tappiolla" jne. Otsikot eivät paria poikkeusta lukuun ottamatta kiinnittäneet huomiota Tottenhamin tyylikkääseen esitykseen. Otsikkona olisi voinut käyttää esimerkiksi "Tottenham voitti taas Liverpoolin", "Liverpoolista ei taaskaan vastusta Tottenhamille" tai "Spurs luokkaa parempi Poolia". Kuten kaikki tietävät, Tottenham oli viime kaudella pitkään (muistaakseni vuoden 2009 puolelle) ainoa joukkue, joka oli voittanut Liverpoolin - varmuuden vuoksi kahdesti. ;)
Hämmästyttävää oli katsella managereiden haastatteluja pelin jälkeen. Arryn kanssa reportterit juttelivat mukavia, Benitezille sekä BBC:n että Skysportsin haastattelija heti kärkeen tarjosi mahdollisuutta syyttää tuomaria. Eikä "Fat Spanish Waiter" jättänyt tilaisuutta käyttämättä vaan toki totesi pelin ratkenneen "suuriin päätöksiin" (jättää toinen tai kolmaskin pilkku Poolille viheltämättä). Benitez ei esimerkiksi huomannut kehua maalivahtiaan, joka pelasti Liverpoolin selkäsaunalta jo avausjaksolla.

Arryn kommentit Skysportsilta. (hauska yksityiskohta haastiksen lopussa: Arry vastaanottaa Palacioksen Man of the Match -palkinnon, shampanjapullon, ja sanoo että Wilson ei juo ollenkaan, joten pullo menee hyväntekeväistyyteen... :) )

Benitezin jorinat Skysportsilla ja BBC:llä.

Uusi, vaan tuskin kovin ihmeellinen, kausi

Viiden tunnin päässä odottaa Tottenhamin kauden 2009-10 ensimmäinen valioliigaottelu.

Tunnelma on ollut hermostunut aamusta asti, toivottavasti lievä ärtymys laukeaa hyvällä tavalla tänään noin klo 19.50. Siis juhlimalla Tottenhamin voittoa Liverpoolista.
Tottenham on muutamalla viime kaudella pudottanut jo alkusyksystä niin kovaa maanpinnalle, että olen päättänyt lähteä tähän kauteen minimaalisin odotuksin. seuran liikkeet siirtomarkkinoilla eivät anna aihetta kovin suuriin hehkutuksiin, vaikka toki hankinnat kuten Crouch ja Bassong ovat kai luokkaa vahvistus. Siis parannus siihen, mitä jo oli. Huhut keskikentän muutoksista liikkuvat edelleen vahvoina. Mutta mitään tajuntaa räjäyttävää hankintaa ei ole nähty (eikä kai rehellisesti sanoen edes odotettu) eikä nähdä.

Kevään 2006 jälkeen on tuntunut, että Spurs lipsuu vähä vähältä kauemmaksi neljän kärjestä. Vaikka kuinka uskottelisi itselleen, että ars*nal on ohitettavissa tällä(kin!) kaudella, en pysty vakuuttumaan siitä, että Tottenham satsaisi niin paljon, että menisi tosiaan ohi. Sitä paitsi pian voitaneen puhua top 5:stä, kun City saa kuluttaa rahaa tähtipelaajiin vielä parissa tulevassa siirtoikkunassa. Kierre sen kuin jatkuu, kun Tottenhamin on vuosi vuodelta hankalampi hankkia maailmanluokan vahvistuksia, ja samaan aikaan City ja Villa, ehkä jopa Everton, vahvistavat asemiaan. Antaisin paljon, jos saisin tietää varmasti, kuinka moni kovan luokan ostos on jäänyt tekemättä sen vuoksi, että Levy on halunnut säästää muutaman miljoonan. Oliko esimerkiksi Arshavinin tapaus vuosi sitten sellainen, kuten väitetään? Tai neuvottelut Real Madridin kanssa tänä kesänä? Tottenhamin linja pelaajapolitiikassa näyttää ajavan esityksiä kentällä koko ajan kauemmas kärjestä.
Tuntuukin, että vuosi vuodelta kauden kohokohtia ovat pikemmin riehakkaat reissut Härmästä White Hart Lanelle, kuin itse asia, liljanvalkoisten esitykset kentällä. Hyvä niinkin!

Toki se, että joukkue ei muuttunut kovin paljon tälle kaudelle, voi olla hyväkin asia. En tuomitse Keanea ennen ensimmäistäkään ottelua (jalomielistä, vai mitä!), mutta todella toivon, että Arrylla tällä kaudella on pokeria ottaa Robbie vaihtoon heti, jos peli ei näytä kulkevan. Keväällä peli ei kovin usein kulkenut, mutta peliaika ei siitä vähentynyt. Keane lähti hymy naamallaan Liverpooliin vuosi sitten ja palasi puoli vuotta sitten ilme myrtyneenä. Pettymys Anfieldin-keikan epäonnistumisesta näkyi naamasta ja esityksistä.

Kuten niin pitkään tähänkin asti, suurin huolenaihe ainakin meikäläisellä liittyy Tottenhamin hyökkäysten rakenteluun. Spursin hyökkäyspeli ei todellakaan ole ollut dynaamista viime aikoina. Silti viime kauden loppu jätti paljon hyvää mieleen. Tiivis puolustaminen tuotti liigan parhaan kotisaldon: vain 10 päästettyä maalia. Palacioksen saapuminen tuntui tasapainottavan keskikenttää. Gomes ei romahtanut hurjasta kritiikistä huolimatta.
Uuden kauden kynnyksellä hirvittää topparitilanne. King ja Woody ovat loukkaantumisherkkiä, Dawsonin laatu riittää juuri ja juuri. Toivottavasti Bassong on pelimies. Pakko tunnustaa, että en muista hänen esityksistään viime kaudelta mitään. Kuulemma on kuitenkin parantanut kausi kaudelta, kyseessähän on vielä nuori kaveri.

Tottenhamin materiaali ei ole ihan huono. Toivottavasti Arry kokeneena kettuna saa siitä parhaan tehon irti. Tässä vaiheessa voittavan kokoonpanon valitseminen ei näytä ihan helpolta. Pelkästään kärkeen on tyrkyllä neljä ihan kelpo pelimiestä. Super Pav haluaa varmasti antaa kyytiä siirtohuhuille ja paukuttaa vakuudeksi maaleja. Crouch on Spursin kesän kovin hankinta ja sinänsä voisi olettaa, että hän on myös avauksen mies. Keane on... Keane, 2000-luvun maalipyssy Spursissa. Defoe näyttää myös olevan ns. kuuma hyökkääjä. Avainkysymys viime kauden jälkeen on myös puolustaminen vieraskentällä. Viime kaudella omiin ropisi palloja neljänneksi eniten koko liigassa. Erikoistilanteet olivat Spurs-puolustukselle erikoisen pahaa myrkkkyä (jo Jol totesi, että hän "is shitting himself" aina, kun vastustajalla on erikoistilanne...). Jos puolustus jatkaa viime kaudella nähdyn tiiviinä (ja tekee niin myös vieraskentällä!!!), jos Modric löytää ison vaihteen (näyttänyt erittäin lupaavalta preseasonilla) ja JOS Arry löytää toimivan permanenttikokoonpanon (enkä tarkoita Diamond Lights -hiustyyliä runsaan 20 vuoden takaa...), niin... no. Nyt ne odotukset pääsivät taas nousemaan ihan vahingossa...

Tottenhamilta voi kai odottaa tällä kaudella melkein mitä vaan. Taas kerran.

Perjantain juorukerho 5

Huhu nimeltä Peter Crouch on vellonut vahvana koko viikon.
Mutta. Arry sanoo aika suoraan BBC:n haastattelussa, että hän haluaisi Crouchin, mutta Mr. Levyn mielestä Crouch on liian kallis ikäisekseen. Tästä voi saada käsityksen, että Levyn mielestä Crouch maksaa liikaa siihen nähden, mikä hänen jälleenmyyntiarvonsa muutaman vuoden päästä on.
Tätä käsitystä tukee viime vuosien Gunthereiden ja muiden hankinnat. Mestaruussarjasta ostetaan joitakin lupaavia pelaajia, jotka myydään muutaman vuoden päästä mukavalla voitolla eteenpäin. Tästä lienee kyse myös kahden Sheffield Unitedin nuoren hankinnassa. Pessimisti voisi ajatella, että Levy toimii kuten bisnemiehen pitääkin. Pääasia että bisnes kukoistaa. Se, että joukkue tarpoo keskinkertaisuuden suossa joka vuosi tiukemmin, ei haittaa.
Optimisti sen sijaan (vieläkö sellaisia Tottenham-faneja on?) uskoo siirtoikkunan viimeiseen päivään asti maailmanluokan tähden hankkimiseen. Että maksettaisiin vähän normipalkkaa korkeampaa liksaa ja joustettaisiin vähän ylöspäin siirtosummissa, että saataisiin joku oikeasti kovan luokan pelaaja (eikä vain lupaavia ranskalaisjunioreita tai Mestaruussarjan pelaajia) joka oikeasti nostaisi joukkueen profiilia kentällä ja seuran profiilia kentän ulkopuolella.
Pessimisti uskoo, että niin kauan kuin Levy määrää bisneksistä, Tottenham ei tule olemaan lähelläkään Valioliigan todellista kärkikastia.
Toisaalta: pessimistikään ei oikeasti voi tietää, mitä seuran sisällä tapahtuu, kuka määrää lopulta mistäkin ja yrittääkö Levy oikeasti ison luokan pelaajakaappauksia ja onko hän vain epäonninen.

Huntelaar-huhu ehti jo haipua, kun näytti varmalta että Klaas-Jan suuntaa Stuttgartiin. Ilmeisesti kaveri kuitenkin odottelee parempia tarjouksia edelleen, vai eikö Real ole saanut haluamaansa tarjousta, vai... Kukaan ei taida tietää, missä mennään. Eilen huhut väittivät THFC:n olevan jälleen tiukasti Huntelaarin kannoilla. Pessimisti ei kyllä alkuunkaan usko tätä. Etenkin kun Arry tuossa samaisessa haastattelussa toteaa Huntelaarin olevan kiinnostava mutta kallis.

Yhtäkkiä tärkeäksi hankintakohteeksi on noussut keskuspuolustaja tai kaksi sellaista. Itse asiassa Kingin kestävyys ja Woodgaten loukkaantumisherkkyys (sekä huhut haluista lähteä muualle) ovat pitäneet topparitarpeen akuuttina, mutta viime aikoina on puhuttu lähinnä vain hyökkääjistä. Nyt kukaan kolmikosta Dawson, Woodgate ja King ei ole pelikunnossa. Arryn mukaan King ei ole koskenutkaan palloon preseasonin aikana. Woody on lentänyt USA:han apua saamaan ja Dawson loukkasi akillesjänteensä Bournemouth-matsissa. On hyvin mahdollista, että kukaan ei ole pelikunnossa 16.8., kun Liverpool tulee Lanelle kauden avauksessa. Optimistit ovat varmaan aika vähissä tällä hetkellä.

100 vuotta sitten...

...Walter Tull liittyi Tottenhamin edustusjoukkueeseen. Vaikka hän pelasi vain 10 liigaottelua Spursissa, hän on merkittävä nimi seuran historiassa. Tullista tuli nimittäin Spursissa ensimmäinen tummaihoinen ammattilainen kenttäpelaaja Englannin liigassa. Myöhemmin hänestä tuli brittiarmeijan ensimmäinen tummaihoinen Britanniassa syntynyt upseeri. Tull kuoli 29-vuotiaana 1. maailmansodassa Sommen taisteluissa.
Uudessa Hotspur-lehdessä on mielenkiintoinen artikkeli Tullin elämästä. Kainalojutuista käy ilmi myös monta mielenkiintoista asiaa viime vuosisadan alun Tottenhamista. Alue ei ollut silloinkaan sieltä rauhallisimmasta päästä...

Perjantain juorukerho 4

Tällä viikolla juorut ovat voimistuneet. Ehkä jotakin alkaa tapahtua. Kaksi mehukkaampaa juorua kertoo joko Klaas-Jan Huntelaarin tai Alvaro Negradon olevan mahdollisesti pian Tottenhamin miehiä. Molemmat ovat Real Madridin pelaajia.
Alkuviikolla voimistunut huhu Patrick Vieiran saapumisesta Tottenhamiin on ollut vaimenemaan päin. Ehkä hyvä niin. Vieira olisi aika ristiriitainen hankinta. Toisaalta Tottenham tarvitsee kokenutta, voittamaan tottunutta johtajatyyppiä. Toisaalta Vieiralla on menneisyys, joka ei mitenkään puolla siirtoa. Vaikka kuinka haluaisi ajatella, että mikä vain vahvistaa joukkuetta, saa tapahtua, niin silti ajatus Vieirasta Tottenhamin paidassa saa jonkinlaisia lapsellisia inhon väristyksiä aikaan. No, katsotaan kuinka käy. Yhdessä tapauksessa olisin valmis hyväksymään Vieiran: että hän pysyy kunnossa koko kauden ja auttaa Tottenhamin sarjassa neljänneksi ja ohi ars*nalin...

Tottenhamin pelaajasiirroista moni on julkaistu perjantaina. Toivotaan, että huomisaamuun mennessä joko tämä tai tämä olisi muuttunut juorusta todeksi...

Perjantain juorukerho 3

Näytttää siltä. että Levyn ja kumppaneiden matka Madridiin ei tuottanut yhtään vahvistusta / muuta pelaajahankintaa.

Muutenkin jopa huhuosastolla hiljaisuus jatkuu, puhumattakaan että olisi tapahtunut mitään ihan oikeasti. Tai ainakaan mitään ei ole näkynyt ulospäin.

Zokora lähti Sevillaan, kiitämme Didiä palvelusvuosista Lanella ja toivomme onnea jatkossa. Ensi kaudella nähdään, olisiko häntä vielä tarvittu Spursissa. Toivottavasti tulemme huomaamaan, että ei ole ikävä. Jos huomaamme kesken kauden kaipaavamme Zokoran palveluksia, olemme pulassa.

Ja sitten perjantain gossiposastolle. Juoru on totta kai kopioitu eräältä keskustelupalstalta. Kuka keskikenttämies, joka on pitkäaikainen Englannin maajoukkuepelaaja ja voittanut Valioliigassa runsaasti pokaaleja, on yhdistetty Spursiin? Vihje: hänen vaimonsa ensin suurennutti rintansa ja sitten piennennytti (kenen maajoukkuepelaajan vaimnon rinnoista nyt yleensä uutisoidaan...). Toinen vihje: hän ei ole viime vuosina pelannut Englannissa, mutta haikailee ensi kesän MM-kisoihin ja haluaa kenties palata Valioliigaan pysyäkseen Capellon silmien alla. Kolmas vihje: Hän on kotoisin Lontoosta ja katseli pikkupoikana mielellään Spursin pelejä telkkarista, kunnes muutti koulupoikana Manchesteriin.

Olisiko Beckhamille käyttöä? ;)

Juorukerho 2 - Bye bye Jamie?

Hiljaista on ollut viime viikot jopa Spursin juoruosastolla - ainakin noiden "vakavampien" huhujen suhteen. Lieneekö sitten niin, että eurokentillä ensi kaudella esiintyvät joukkueet napsivat houkuttelevimmat hedelmät ensin, ja sitten on vuorossa Tottenham ja sitten muut... :)
Tai sitten kyse on pelimies Arryn taktiikasta. Toivotaan, että Arrylla on paukkuja käytössään, kun mieleinen pelaaja ilmestyy näkyville.
Tänään Fromthelanen forumilla on kuiskailtu eräältä toiselta forumilta lainattua "sisäpiirin tietoa", jonka mukaan Jamie O'Hara on viittä vaille Fulhamin pelaaja. Spurs saisi kaupassa 4 miljoonaa puntaa. Hinta on kohtalainen, eikä O'Haraa tule varsinaisesti ikävä, jos siirto toteutuu. Toisaalta kyseessä on "köyhän miehen Tainio", jota voi peluuttaa melkein joka pelipaikalla varmana siitä, että homma hoituu tavalla tai toisella. Ja aika varmana siitä, että mitään muuta erityisen positiivista ei ole luvassa (tässä se ero Tainioon, joka sentään ehjänä ollessaan herätti ihastusta jopa kriittisissä Spurs-faneissa...).

O'Hara on yksi monista keskikentän pelaajista, joiden on huhuttu saavan monoa tänä kesänä. Toivotaan, että jos lähtijät ovat pian selvillä, myös heidän korvaajansa ovat rivissä mahdollisimman pian... jotain uutisia tässä alkaa jo kieltämättä toivoa. Jotain muuta kuin Real Madridin veteraaneja ja toipilaita koskevia uutisia. ;)

Ensi kauden ohjelma

No ei se huhu pitänyt paikkaansa. Tottenham ei aloita kautta West Hamia vastaan. Sen sijaan kauden avauksessa vastassa on Liverpool White Hart Lanella. Herkullinen avaus.
Huhtikuu on härkäkuu, silloin kohdataan Cheslki, ars*nal ja ManU.
Tässä Spursin ottelulista virallisilla sivuilla ja BBC:n sivuillta löytyvä koko Valioliigan ohjelma.

Kannattaa huomioida, että ohjelmaan tullee runsaasti muutoksia jo kesän mittaan ja lisää myöhemmin kauden aikana televisiointien ja vastustajien eurokenttäkiireiden takia. Tottenhamillahan niitä kiireitä ei ole, joten voidaan keskittyä liigamestaruustaisteluun... :)
Muistaakseni viime kesänä marraskuun loppuun asti ulottuva televisio-otteluiden lista oli lyöty lukkoon heinäkuun loppuun mennessä.

Fikstuurit lähellä

Kauden 2009–10 otteluohjelma julkistetaan huomenna. Tottenham on aloittanut kauden kotona viimeksi 2004, joten jokohan olisi kotiottelun vuoro. Erään huhun mukaan kausi alkaa Lanella lähinaapuriamme West Hamia vastaan... Huomenna tiedetään, oliko huhussa perää.

Perjantain juorukerho 1

Blogin päivitys on viime viikkoina ollut laiskaa, suorastaan olematonta. Samalla meiningillä on tarkoitus jatkaa myös tulevina viikkoina. Yhteenvetoa viime kaudesta en ole jaksanut hirveästi miettiä puhumattakaan siitä, että viitsisin kirjoittaa sellaista. Arry sai pelin jonkinlaiseen kuosiin ja nyt odotellaan, voittaako hän henkien taistelussa Levyn ja saako rahaa todellisten vahvistusten hankkimiseen. Princeboatengeja, kabouleja ja vastaavia ei enää tarvita. Kesän avainkysymys on, saako Tottenham koukkuunsa pari todella lihavaa kalaa, todellista huippupelaajaa. Joukkueen runko on kohtalainen. Olettaen että puolustuksesta ei lähde ketään pois meikäläisen toivelistalla on huippuluokan toppari ja huippuluokan hyökkäävä keskikenttäpelaaja. Tai sitten topparin sijasta vasemman laidan superkiituri. Ennen kaikkea Tottenham tarvitsee keskikentälleen luovuutta. Jälleen kerran.

Koska postaus blogiin on vähäistä, pidetään elämää yllä edes yhdellä säännöllisyydellä. Perjantain juorukerhossa katsastetaan kuluneen viikon mielenkiintoisemmat silly season -juorut.

IN: Ruud van Nistelrooy.
Tässä on poikkeuksellisen maukas huhu. Van Nistelrooy on ollut koko 2000-luvun ajan superluokan viimeistelijä. Tottenhamilla on tällä hetkellä kolme hyökkääjää, joilla on taipumus epäonnistua todella hyvissäkin maalipaikoissa: Keane, Defoe ja Bent (järjestys taipumuksen voimakkuuden mukaan alkaen vahvimmasta). Bentin moka Pompeyta vastaan sai viime kaudella suuret otsikot, suorastaan kohtuuttoman suuret. Kaikki hyökkääjät epäonnistuvat loistopaikoista, mutta Bentin pusku epäonnistui hetkellä, jolloin Spurs oli putoajan paikalla. Silti - ja paikoin laiskan näköisestä olemuksestaan huolimatta - hän on paikan saadessaan tehokas viimeistelijä. Paikkoihin pääseminen vain oli viime kaudella vaihtelevaa. Keanen peli-ilo näyttää jääneen viimekesäiseen lehdistötilaisuuteen, jossa hän poseerasi tuoreena Liverpoolin pelaajana. Sen jälkeen hymy hyytyi viime syksynä nopeasti, ja Spursiin palattuaan RK toki teki töitä, mutta entinen iloinen ilme oli tiessään. Ties vaikka Keane haikailisi taas muualle.
JOS, siis JOS van Nistelrooy on kuntouttanut polvensa entiselleen ja on muutenkin huippukunnossa 15.8. mennessä, hän olisi mielestäni loistava vahvistus. Jäljellä on muutama vuosi huipputasolla, takana on niin paljon kokemusta ja rutiinia, että sisäänajoa tai vastaavaa ei tarvita. RvN paukuttaa todistetusti maaleja, mutta samalla herää huoli siitä, kuka hänelle tarjoilisi syöttöjä. Myös Bent on todistetusti paukuttanut paljon maaleja, mutta viime kaudella Bent jäi liian useun tyystin ilman tarjoilua. Voisiko Modric olla SE pelaaja? Joka tapauksessa van Nistelrooy -juorulle ehdoton kyllä kiitos.

OUT: Jermaine Jenas
Yksi niistä Spursin pelaajista, joka jakaa kannattajien mielipiteet täysin kahtia. Toisten mielestä väärin ymmärretty ja kohdeltu nero, toisten mielestä täysin turha kaveri. Olen kironnut Jenasin manalan alalauteille moneen kertaan erityisesti Lanella peliä seuratessani, mutta toisaalta hän on joissain matseissa ollut äärettömän tärkeä. Vapari ManUa vastaan Old Traffordilla 2005, useat maalit ars*nalia vastaan jne. Ongelma lienee siis lähinnä ailahtelevaisuus. Jenasin lähdöstä huhuttiin jo tammikuussa, huhujen mukaan Mourinho halusi hänet Interiin. Italiasta on juoruttu nytkin, samoin Aston Villasta. En varsinaisesti itke, jos Jenas lähtee, mutta pelkään että hän puhkeaa kukkaan siellä minne meneekin. Toivottavasti siirtyy ulkomaille eikä kilpailevaan valioliigaseuraan, jos siirtyy mihinkään.

Pav on hieno mies

Ensi kauden alkuun ajoittuvan Spurs Finlandin jäsenlehden kansikuva on otettu. Se otettiin eilen Helsingissä ja siinä esiintyy Tottenhamin venäläinen hyökkääjä Roman Pavljuthsenko.
Tapasin Super Pavin Venäjän maajoukkueen hotellissa eilen, vuorokausi ennen Suomi-Venäjä-ottelua. Ilmeisesti mahdollisuus vastata venäjäksi saikin kaverin oikein puheliaaksi. Tapaaminen oli loistava menestys. Tässä pari ydinkohtaa vastauksista.
- RP viihtyy loistavasti Tottenhamissa eikä halua pois. Viime viikkojen huhut AS Romasta ja muusta hän kuittasi lehtien kehittämäksi lööperiksi.
- RP:lle ei ole väliä, onko kärkiparina Bent, Defoe vai Keane (ei ainakaan myöntänyt)
- Kun Ramos lähti, ilmapiiri kopissa parani välittömästi ja tuntui kuin kivi olisi pudonnut hartioilta.
- Pav ei myöntänyt eikä kieltänyt olleensa viime kaudella väsynyt, vaikka on käytännössä pelannut tauotta helmikuusta 2008 lähtien. Sanoi loman koittavan Suomi-matsin jälkeen.
Lisää tarinaa on luvassa sitten jäsenlehdessä joskus tulevaisuudessa.


Tämä ei sitten ole se tuleva kansikuva...!

Zokora tekee maalin!!!!!!!!

Treenikentällä se ainakin näyttää onnistuvan. Tosin tyhjään maaliin ja silloin kun pitäisi osua ylärimaan... ;)

Crossbar Challenge at Spurs Lodge.

Voitto kuin voitto

Spurs Finland kokoontui eilen Tampereella menestyksekkäästi. Porukkaa oli paikalla vajaat parikymmentä ja Tottenham voitti. Peli Cityä vastaan ei varsinaisesti häikäissyt, mutta heikosta toisen jakson esityksestä huolimatta Tottis nipisti pisteet. Samalla syntyi uusi seuraennätys: Tottenhamin verkkoon tehtiin tällä kaudella liigaotteluissa Lanella vain kymmenen maalia. Aiempi ennätys, 11 maalia, oli 90 vuotta vanha!

X2, Gomes The Man, Wilson parka

X2. Siinä merkit, jotka laitan tänään vakion kohteeseen 3.
Yleensä vältän Spursin matsien veikkaamista, mutta nyt osui vuoro kohdalle... Toivotaan että Everton on henkisesti jo FA Cupin finaalissa ja että joukkue lähtee muutenkin kuin loukkaantumisten pakottamana vähän vajaatehoisena otteluun. Perusesityksellä ja viimeiset 10 minuuttia idioottivarmasti puolustaen Spursilla on täydet saumat täyteen pistepottiin.

Jännä, miten Englannissa on media jo puolisen vuotta ollut perin vaitonainen Heurelho Gomesin otteista. Tämä johtuu tietysti siitä, että Gomes on pelannut loistavasti jo puolisen vuotta ja on osoittanut olevansa liigan parhaita maalivahteja. Ja kun media mässäili itsensä läkähdyksiin syksyllä Gomesin parin hasardin jälkeen, totuuden tunnustaminen on ollut ylivoimaista... Kuten olen aiemminkin toitottanut, Gomesilla on suuri merkitys Spursin tämän kauden kotivireessä: liigan paras kotijoukkue päästettyjen maalien määrässä mitattuna.
Jännää on sekin, että jotkut suomalaiset "asiantuntijat" puhuvat Gomesista yhä tuon alkusyksyn synkän (koko joukkuetta koskeneen!) vireen perusteella. Tuoreessa Veikkaajassakin puhutaan "paljon parjatusta" Gomesista (tosin samassa yhteydessä mainitaan hyvät otteet West Bromia vastaan). Gomesiahan ei ole parjattu pitkään aikaan ainakaan Englannissa. Jos joku häntä parjaa, paljastaa tietämttömyytensä ja laiskuutensa ottaa asioista selvää. Gomesista on oltu enimmäkseen hiljaa. Yhtä hyvin suomalaislehdessäkin olisi voitu puhua "loistavan kevätkauden pelanneesta" Gomesista.
Gomes on muutenkin hyvä jätkä. Jos ette usko, katsokaa vaikka tätä videota, jossa PSV:n maskotti vierailee Heurelhon kotona Lontoossa. Kertoo samalla paljon Gomesin asemasta entisessä seurassaan.

Sitten taas pelaajien perheuutisiin, ja jälleen ikäviin sellaisiin. Wilson Palaciosin 16-vuotias veli siepattiin Hondurasissa lokakuussa 2007. Sen jälkeen veljestä ei ole kuulunut mitään. Edes 500 000 dollarin lunnaiden maksaminen ei tuonut veljeä takaisin. Nyt poliisit uskovat löytäneensä hänen ruumiinsä jäännökset. Karmea uutinen Wilsonille perheineen. Toisaalta eräällä tavalla kenties helpotus saada varmuus pikkuveljen kohtalolle. Voimia Wilsonille. Daily Mailin juttu Wilsonin veljestä.

HIljaiseksi vetää

ManU vs Spurs 5–2 (0-2)
Siinä että Tottenham päästää viisi maalia omiin 22 minuutissa, ei ole mitään selittelemistä. Niin ei pitäisi käydä missään olosuhteissa. Kun Rooneyn veto lipui Gomesin käsien kautta Spursin verkkoon ja ManU nousi tasoihin 2–2, varmaan jokainen ottelua seuraava tiesi, että enää on kyse siitä, monellako maalilla United voittaa. Ja aika monella maalillahan se voitti.
Jo 35 minuutin pelin jälkeen, kun Tottenham johti 2–0 ja ManU haki maalia, mietin, että tällaistako pommitusta tämä on seuraavat 60 minuuttia. Silti olo oli aika rauhallinen vielä tauolla.

Unitedin saama rankkari epäilemättä oli lähtölaukaus kotijoukkueen kirille. Joukkue ja fanit vain odottivat jotain potkua persuksille, ja tuomari Howard Webb antoi sellaisen. Se, että Alex Ferguson myönsi rankkarin olleen paitsi ei-ansaittu myös täsmälleen kaivatun kaltainen piristysruiske, kertoo asiasta kaiken oleellisen. Tilanteet kentällä menevät nopeasti, eikä tuomarin voi olettaa näkevän kaikkea täysin oikein. Tuomarin ei myöskään pitäisi tehdä suuria päätöksiä, ellei ole asiastaan täysin varma. Webb varmasti tajusi, että pilkku kotijoukkueelle tuossa tilanteessa olisi suuri päätös.

Kun United viikko sitten hävisi Evertonille FA Cupin välierässä, siltä jäi saamatta pilkku, joka sille olisi manageri Fergusonin ja monen puolueettoman katsojankin mukaan kuulunut. Ferguson jyrisi asiasta ottelun jälkeen, ja media hykerteli saadessaan kertoa kaikille, kuinka raivoissaan Ferguson oli. Napakka otsikko - Furious Ferguson tms. - ja varmasti jokainen uutisen nähnyt ainakin vilkaisi sisältöä. Se oli tuttua Fergusonia, eli tuomarityöskentelyn kyseenlaistamista. Uutisen luki ja Fergusonin sanat muisti varmasti myös Howard Webb lauantaina, vain kuusi päivää ManU-Everton-matsin jälkeen.
Jos United olisi saanut tuon pilkun, se olisi luultavasti voittanut ottelun ja Ferguson olisi pysynyt hiljaa. Olisiko Webb silloin toiminut toisin lauantaina? Jos Ferguson olisi tyytynyt kohtaloonsa ja kerrankin jättänyt tuomarin syyllistämisen pois, olisiko Webb toiminut toisin? Tai jos United olisi johtanut 2–0, kun Gomes ja Carrick tavoittelivat palloa, olisiko Webb toiminut toisin, tilanteella kun ei olisi ollut niin suurta merkitystä?

Fergusonin mesoaminen Everton-matsin jälkeen uutisoitiin näkyvästi, vaikka itse mesoamisessa ei ollut mitään uutta. Tämän kauden alussa Englannissa lanseerattiin respect-kampanja, jonka tarkoitus oli suojata tuomareita pelaajien aggressiivisilta protestoinneilta. Kampanja on unohtunut nopeasti. Isojen seurojen pelaajat saavat edelleen raivota tuomareille, kiroilla ja elehtiä vihaisesti tuomarin nenän edessä, ilman että siitä seuraa mitään sanktioita. Eli ilman, että tuomari antaisi sääntöjen mukaisen keltaisen tai punaisen kortin. Kun manageri ottelun jälkeen säestää äänekkäästi ja saa yleensä äänensä kaikkien tietoon median kautta, ei paljon voida puhua tuomareiden kunnioituksesta. Ferguson ja mm. Arsene Wenger ovat käyttäneet tätä asetta jo vuosikaudet. Jatkuva tuomaritoiminnan kyseenalaistaminen, onpa se sitten raivoamista tappion jälkeen tai sivulauseessa lipsautettua ihmettelyä, on myös tuottanut tulosta vuosikaudet. Isojen seurojen isot pomot tietävät, että tuomareillakin on kunnianhimoa. Tuomarit haluavat viheltää isoissa matseissa, kuten cupfinaaleissa. Sellaiseen lienee turha haikailla pääsevänsä, jos on toistuvasti isojen seurojen mangereiden hampaissa. Ja hampaista pääsee varmasti yhdellä tavalla. Jättämällä yhden vakavan rikkeen viheltämättä siellä, toisen tuolla, ja olettamalla nähneensä rikkeitä toisaalla. Tätä ei tarvitse tapahtua joka ottelussa, riittää kun se tapahtuu tärkeillä hetkillä. Kuten lauantaina Unitedin ollessa 0–2-tappiolla. En väitä, että Tottenham olisi varmasti kestänyt Unitedin pommistuksen loppuun asti, jos pilkkua ei olisi tullut. Spurs olisi voinut murtua joka tapauksessa, eihän se muuten olisi Spurs. Joka tapauksessa Unitedille kotitappio olisi tiennyt mestaruustaiston mutkistumista. Tärkeällä hetkellä se sai tuomarilta lahjan, jonka arvo ei ole enempää eikä vähempää kuin mestaruuden huomattavsti suurentunut todennäköisyys. Ja kuinka ollakaan, Howard Webb sai oman lahjansa jokin aika sitten, kun hänet nimettiin FA Cupin finaalin päätuomariksi.

Webb on kuulemma tällä kaudella saanut kehuja erityisesti suurseurojen managereilta. Viimeistään nyt tiedetään, miksi. Onko viheltäminen FA Cupin finaalissa palkinto juuri tästä? Sinänsä tuomaroinnista purnaaminen on turhaa ja turhauttavaa. Yhtä turhauttavalta tuntuu toive, että joskus tuomarit pystyisivät olemaan aidosti objektiivisia ja että tuomaritoiminta ei jatkuvasti palauttaisi mieliin ajatusta siitä, että tiettyjen tahojen suosiminen on esimerkiksi liigan talouden kannalta kenties toivottavaa. ManU:n neljännessä maalissa yksikään kamera ei näyttänyt pallon käyneen kokonaan, siis pallon ympärysmitan verran, maalissa. Hidastuksesta näkyi, että osa pallosta ehdottomasti oli maalilinjan yli, mutta varmasti ei voinut sanoa, kävikö se kokonaan. Voiko tuomaristo väittää nähneensä tilanteen vielä selvemmin kuin tv-kamerat? Epäilen. No, ehkä tämä tilanne oli vakuuttavammin oletettu, kuin Unitedin avausmaalia edeltänyt rankkaritilanne.

Purnaaminen ei siis hyödytä mitään, mutta joskus sitä pitää kokeilla. Tällä kaudella olen vihdoin alkanut nähdä Valioliigan samalla tavoin kuin eräs englantilainen kaverini, joka kannattaa Liverpoolia. Hän on ollut vakuuttunut jo kauan: it's all fixed. ManU on perinteisesti ollut joukkue, jonka peliä, siis sen esittämää jalkapalloa, olen katsellut ilolla. Tällä kaudella olen monesta syystä alkanut aidosti inhota seuraa, en vähiten Fergusonin ja tämän edustaman toimintatavan takia. Joudun ihan vakavasti miettimään, minkä joukkueen toivon pääsevän Mestarien liigan finaaliin välierästä ars*nal-manure. Ennen ei todellakaan ole tarvinnut miettiä.
Suolaa haavoihin kaipaaville: lukekaa Topspurs-sivustolta Jim Dugganin erinomainen kirjoitus aiheesta.

Voimia, Defoe

Jermain Defoen veli kuoli eilisiltana sairaalassa. Jade Defoe oli joutunut Itä-Lontoossa keskellä päivää pahoinpitelyn uhriksi. Pahoinpitely aiheutti kallonmurtuman ja vakavan aivovaurion, ja illalla Jade Defoe menehtyi vammoihinsa. R.I.P. Jade Defoe, ja voimia, Jermain Defoe.

The Sunin juttu aiheesta.

Funny old game...

...niin kuin englantilaiset usein sanovat jalkapallosta... kaudella, jonka alku oli Tottenhamin historian huonoin, joukkue hätyyttelee ennätystä, joka on miellyttävää laatua.

Spurs kaatoi Newcastlen sunnuntaina vaivattomasti mutta hermostuttavasti 1–0. Sekeästä hallinnasta huolimatta se tärkeä toinen maali jäi tekemättä, ja taas piti ainakin vähän pelätä loppuun asti, että vastustaja iskee lopussa. Tuli jo mieleen Blackburn-matsi muutama viikko sitten. Sitäkin Tottenham hallitsi lähes mielin määrin, mutta sitten Palacios ajettiin pihalta, osat vaihtuivat ja Rovers rokotti kahdesti.

Newcastle-matsin radioselostaja kertoi, että Tottenhamilla on Valioliigan "second best defensive record at home". Eli Spursin maaliverkko ei ole heilunut hirveästi Lanella. Tämä oli meikäläiselläkin tiedossa, mutta sitä en tiennyt, että meneillään on tilastojen valossa suorastaan puolustuksellinen juhlakausi.
17 kotiottelussa Tottenhamin verkko on heilunut vain yhdeksän kertaa. Newcastle-matsi oli viides peräkkäinen kotiottelu, jossa Tottenham pitää oman maalinsa puhtaana. (Vieläkö Alan Hansen väittää, että Heurelho Gomes on huonoin Valioliigassa koskaan nähty maalivahti??? Oma osansa on toki miehillä Gomesin edessä: King ja Woodgate ovat pelanneet varmasti toppareina ja Dawson on antanut hyvää tukea. Corluka ja BAE ovat olleet erinomaisia myös. Mutta Gomes on esittänyt muutaman aivan huikean torjunnan, esimerkkinä venyminen John Terryn puskun tielle Chelsea-matsissa.)
Näin tehokkaasti Tottenham ei ole puolustanut Lanella yli 20 vuoteen. Tammikuun 24. päivän ja huhtikuun 18.päivän välisen ajan keväällä 1987 Spurs piti WHL:lla maalinsa puhtaana seitsemässä peräkkäisessä ottelussa. Seuran ennätys, yhdeksän ottelua, on vuodelta 1921.
Jäljellä on kaksi kotiottelua, West Bromwichia ja Man. Citya vastaan. Yltäminen kevään 1987 saavutukseen ei ole lainkaan mahdotonta. Toki Dawsonin harmillinen loukkaantuminen ja Kingin kunnon yllä pysyvä kysymysmerkki voivat hankaloittaa yritystä, mutta kumpikaan Lanelle vielä tällä kaudella saapuva joukkue ei ole erityisen vaarallisessa iskussa.
Ja nyt tulee helmi: JOS kahdessa viimeisessä kotimatsissa verkko ei heilu yhtä kertaa enempää, Tottenham tekee seuraennätyksen päästettyjen maalien määrässä. Pienin kotiotteluiden päästettyjen maalien määrä toistaiseksi on 11, kaudelta 1919-20.
Uskomatonta mutta totta, tuo ennätys on rikottavissa.

Kaiken kaikkiaan kevään otteet ovat palauttaneet rauhan ainakin allekirjoittaneen mieleen. Woodgaten puskusta Hullissa helmikuussa (2-1-voittomaali) alkoi erittäin pirteiden otteiden sarja, joka jatkuu toivottavasti kevään loppuun. Lauantaina Old Traffordilta ei välttämättä moni odota paljon, mutta jos Palacios, King ja Woody ovat iskussa, mikä tahansa on mahdollista. Tottenham lähtee otteluun ManUa paljon paremmin levänneenä ja vailla minkäänlaisia paineita. ManUlla sen sijaan on tässäkin ottelussa hävittävää.

Tässä linkki Telegraphin blogiin, josta faktat Spursin putkista on napattu tuohon ylle.

Kausi päättyy Tampereella

Spurs Finlandin kauden viimeinen kokoontuminen järjestetään Tampereella 16. toukokuuta.
Tarkka ohjelma ei ole vielä selvillä, siihen vaikuttaa mm. tuona päivänä pelattavan Spurs vs City -matsin mahdollinen näkyminen Canal plussalla. Jos et vielä kuulu Spurs Finlandin sähköpostilistalle ja kaipaat lisätietoja tapaamisesta, pistä meili tulemaan osoitteeseen spursfinlandÄTyahoo.com.

Lisätietoja uudesta stadionista

Ja tämä ei ole aprillipila...

THFC on julkistanut lisää uuden stadionin suunnitelmia.

Avainjutttuja:
Yleisökapasiteetti: 58 237.
Ovaalin muotoinen stadion mahdollistaa, että keskimmäiselle katsomotasanteelle mahtuu runsaasti katsojia (toivottavasti muitakin kuin katkarapulaisia...).
Kenttä säilyy nykyisessä asennossa, eli etelä-pohjoinen.
Kenttää suurennetaan hieman uusien UEFAn vaatimusten mukaisiksi.
Videotaulut, joita on stadionin kahdessa kulmassa, ovat kooltaan 8x19 metriä (en tiedä, kuinka isoja nykyiset jumbotronit ovat, mutta isolta tämä kuulostaa)

Tänään julkaistu suunnitelma löytyy pdf:nä täältä. Täytyy sanoa, että esitteen havainnekuvat tulevasta stadionista pistävät ihon kananlihalle. Ja innostuksesta, ei kauhusta. Kovasti toitotetaan sitä, kuink tunnelman maksimointi otetaan suunnitelmissa huomioon. Toivottavasti näin käy. Vanhaa Lanea tuolla ei varmaan muistuta monikaan asia, mutta tunnelman kautta "paluu vanhaan" - jopa entistä paremmassa muodossa - voi olla mahdollista. Tietysti ihan aiheesta monet pelkäävät, että suurella stadionilla aktiivilaulajat ja -huutajat hajaantuvat ja katkarapukatsojat lisääntyvät, ja tunnelma väistämättä kärsii. Pidetään niin sanotusti fingers crossed, ettei näin käy.

Suunnitelman mukaan tunnelmaa pyritään takaamaan mm. katsojien sijoittamisella lähelle kenttää ja akustiikan hiomisella huippuunsa alan asiantuntijoiden kanssa.
Ilmeisesti stadion muistuttaisi arkkitehtuuriltaan jonkin verran Münchenin Allianz arenaa.

Hyvä uutinen oli myös jokin aika sitten kerrottu kustannusarvion tarkistus, jonka mukaan taloustaantuman ja sitä seuranneen teräksen ja betonin hinnanlaskujen ansiosta stadionin hinta-arvio on laskenut 40 miljoonalla punnalla.

Pikaisella vilkaisulla en löytänyt tuosta esitteestä enkä virallisilta sivuilta suunnitelmia stadionin rakentamisen aikataulusta. Jos jollakulla on tietoa, vinkatkaa!

Spurs v. Chelsea 1-0

Kuka olisi kuukausi sitten uskonut, että tulevat viisi liigamatsia tuovat tullessaan yhteensä 13 sarjapistettä... En väitä, että Arryn päätös heittää UEFA Cupilla vesilintua ja keskittyä vain liigaan on yksistään nykyvireen takana. Mutta jotain tekemistä asioilla voi olla keskenään. Tottenham on viime viikot pelannut yhtenäisellä kokoonpanolla, ns. parhaalla kokoonpanollaan, ja tulosta tulee. Neljä voittoa viidestä ottelusta mukaan lukien Villan ja Chelskin nöyryyttämiset... NAM.
En nähnyt tämänpäiväisestä ottelusta kuin viimeiset 10 minuuttia. Radioselostuksen kuunteleminen on raastavaa, siinä jostain syystä pelkää koko ajan pahinta ja samaan aikaan odottaa jotain hyvää tapahtuvan, eikä sen perusteella pysty paljon pelaajia arvioimaan. Tätä radiossa hehkutettiin. Gomes on löytämässä supervireen sitä mukaa kuin muukin joukkue löytää itseluottamuksen ja pelijuonen. Mahtavaa huomata.
Samoin Modricin maalia on hehkutettu, eikä ihme. Näitä onkin Lukalta odotettu.
Tottenham on nyt tällä kaudella pelannut kuusi kertaa "Top 4:ää" vastaan. Saalis noista otteluista on kaksi voittoa (tämänpäiväinen ja Liverpool) ja neljä tasapeliä (2xarse, Chelsea ja ManU). Ei ihan paha saldo.
Edellisessä postauksessa annettu "tulosvetovihje" piti kutinsa. Luultavasti ihan vain siksi, etten itse noudattanut sitä! Spursin puolesta vedon lyöminen on (ainakin meikäläisellä) samakuin langettaisi kirouksen joukkueen ylle, ja siksi on parempi vain puhua, ei ryhtyä tekoihin. Vakioonkin laitoin tänään kohteeseen 1 kaikki vaihtoehdot kiinni...

Match Of The Dayn kooste ottelusta täällä.

Vahvan näköistä

Mainio vierasvoitto Aston Villasta eilen merkitsee, että edellisessä postauksessa spekuloitu pistesaalis otteluista Villaa ja Chelseaa vastaan on jo suorastaan ylittänyt odotukset. (Villa Parkilta saadut kolme pistettä vs. arvioidut 2 (hyvä) – 4 (loistava)). Kuusi pistettä eroa putoamisviivaan ja alla muutama tasapainoinen esitys liigassa – lähtökohdat Chelsea-matsiin ovat hämmästyttävän rennot. Vaikka pari "väärin" menevää tulosta periaatteessa voikin heilauttaa Spursin taas pelottavan lähelle putoajan paikkaa, kevään näkymät ovat Villa-voiton ansiosta aika valoisat.

Erityisen positiivista oli taas keskikentän esitys. Vaikka Wilson Palacios ei eilenkään ollut sillä tasolla, mitä nähtiin ars*nalia vastaan, keskikenttä onnistui hyvin. Johtuuko sitten Palacioksen purevasta pelityylistä vai mistä, mutta meikäläisen silmissä Jenas on yhtäkkiä alkanut osoittaa merkkejä siitä potentiaalista, mikä äijässä on ollut hälyttävän piilevänä jo pitkään. Eilinen esitys sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan oli mallikas.
Vain ihme voi vielä Aaron Lennonilta Spursin "Vuoden pelaajan" tittelin. Lennon on runsaassa vuodessa saanut sekä keskityksiinsä että laukauksiinsa kaivattua ytyä. Kun vauhti on ennallaan ja itseluottamus ilmiselvästi huipussaan, Lennon on vaikea pideltävä kenelle tahansa Valioliigan puolustajalle. Eilen Lennon teki esityön molempiin maaleihin. Huikein suoritus oli kuitenkin laukaus pian 0–2-maalin jälkeen. Lennon sai pallon vähän 16:n alueen ulkopuolella ja laukoi pompusta aivan huikean kanuunan, joka meni ehkä noin 10 cm maalin yli. Epäilemättä - ja ennen kaikkea - Lennonin tasaisiin hyviin esityksiin vaikuttaa sekin, että hän saa pelata koko ajan mielipaikallaan oikealla laidalla.
Arrylle propsit siitä, että otti Zokoran vaihtoon reilun puolen tunnin jälkeen. Zok aloitti Corlukan paikalla oikeana pakkina ajatuksena eliminoida vikkelä Villa-uhka nimeltä Ashley Young. Corlukahan ei tunnteusti ole maailman nopein pakki. Young vei kuitenkin Zokoraa melkein miten tahtoi ja ehti hankkia Zokille keltaisen kortin ennen puolen tunnin täyttymistä. Arry teki johtopäätöksen ja otti Zokoran pois ja pisti "Charlie" Corlukan tilalle. Tähän Youngin mellastaminen sitten melkein loppuikin. Corlukallakin oli alla muutama vähän vaisumpi esitys, mutta eilen hän oli kentälle tultuaan englanniksi ilmaistuna "majestetic".

Lauantain Chelski-matsi on mielenkiintoinen. Rohkeasti arvioiden voisi jopa sanoa, että Chelsealla on ottelussa enemmän hävittävää. Sillä on vielä kelpo mahdollisuudet mestaruuteen, mutta pistemenetyksiin ei juuri ole varaa. Tottenham voi hengittää Villa-voiton myötä paljon vapaammin putoamisviivaa ajatellen. Paikka eurokentillä on teoreettisesti mahdollinen (riippuu paljon maanatai-illan West Ham v. West Brom -matsista), mutta sen varaan ei ole varsinaisesti laskettu, kuten ei ole senkään varaan, että pistetili karttuisi Chelsean kustannuksella.
Tottenhamin viime aikojen vire ja erityisesti kotivire (3. vähiten päästettyjä maaleja kotiotteluissa) luovat kuitenkin jopa pieniä odotuksen tynkiä tähän otteluun. Eilen Chelsealta joutuivat vaihtoon vammojen takia Deco ja Drogba. Decon vamma on ilmeisesti paha. Jos Drogbakaan ei pysty pelaamaan, Spursin osakkeet nousevat taas hitusen.
Paljon voi ratketa keskikentän rakkikoirien taistelussa. Essien on maailmanluokan pelaaja, Palacios on lupauksia herättävä pelaaja. Palacios oli uskomattoman hyvä ars*nalia vastaan, mutta on nyt pari peliä ollut vähän vaisumpi. Jos hän onnistuu näykkimään Essienin hiljaiseksi ja Lampardilta pallot pois, tulosvetovaihtoehdot 1–0 ja 1–1 voivat olla oikein hyviä...

Hyvin toivuttu

Wembley-velvollisuuksien jälkeen Tottenham palasi liigahommiin viime keskiviikkona. Tuloksena oli hieno 4–0-voitto Borosta, joka oli edellisessä ottelussa voittanut Liverpoolin. Marraskuun alun "Arryn honeymoonia" lukuun ottamatta kyseessä oli ensimmäinen kerta tällä kaudella, kun Tottenham voittaa kaksi peräkkäistä liigaottelua. Ja se kertoo aika paljon tästä kaudesta. Lauantaina saaliina oli tasapeli Sunderlandista. Sunderland johti ottelua 87 minuutin ajan, joten tulosta on pakko pitää mainiona.

Tilanne sarjataulukossa näyttää jo vähän valoisammalta, sillä eroa putoajan paikkaan on viisi pistettä. Kuitenkin esimerkiksi viime viikolla monet joukkueet Spursin tuntumassa ottivat lisää pisteitä. Sarja on uskomattoman tasainen. Spurs on seitsemän pisteen päässä seitsemännestä sijasta, josta voi periaatteessa vielä päästä ensi kaudeksi eurokentille!

Seuraavat ottelut ovat sunnuntaina 15.3. Villaa vastaan vieraissa ja lauantaina 21.3. Chelseaa vastaan kotona. Villan suurin hurmos on viime aikoina hiipunut, mutta toisaalta Villa Park ei ole ollut Spursille mikään pisteautomaatti. Kahdesta seuraavasta ottelusta yhteensä kaksi pistettä olisi hyvä suoritus. Neljä pistettä olisi loistava saavutus. Jos pisteitä ei tule kahdesta seuraavasta ottelusta, huhtikuun kolmen ottelun putki Blackburn (4.4. vieraissa), West Ham (11.4. kotona) ja Newcastle (18.4. kotona) on suorastaan huikean tärkeä.

Tuohon huhtikuun huipenukseen Spurs saanee Jermain Defoen takaisin. On mielenkiintoista nähdä, ketkä hyökkääjistä pelaavat. Keane on kapteeni ja jo sen takia ilmeisesti Arryn silmissä "koskematon". Boroa vastaan Keane järkkäili muille hienosti paikkoja maalintekoon. Lauantaina Sunderlandissa Keanen viimeistely oli upea, todellinen maalintekijän maali. Defoe oli liekeissä ennen loukkaantumistaan, Keane alkaa löytää vireen kevään edetessä. Keanen ja Defoen yhteispelistä ei ole takavuosilta erityisen hedelmällisiä muistoja. Toisaalta Bent tai Super Pav eivät ole pelanneet ottelusta toiseen niin hyvin, että jommankumman voisi olettaa aloittavan automaattisesti. Siis: mielenkiintoisia aikoja luvassa. Keskiviikkona erityisen lupaavaa oli se, että keskikentälle alkaa vihdoin löytyä toimiva koostumus. Toivottavasti Modric, Jenas, Palacios ja Lennon pysyvät ehjinä kauden loppuun.

COYS!

Liigacupin fiaali ManU v. Spurs 0-0, rp-kilpailu 4-1

Se on pienestä kii... pienellä onnella Bentin laukaus jatkoajan lopulla olisi uponnut sisään, pienellä epäonnella kristiina ronaldo olisi upottanut Tottenhamin varsinaisen peliajan päätössekunneilla.
Hyvä taistelu Tottenhamilta joka tapauksessa. Jospa joukkue syttyisi lopuissa tämän kauden matseissa samalla tavalla.
Pienestä oli kiinni myös pilkkukisa, ja silti niin selvistä jutuista. ManU laittaa ensimmäiseksi laukojaksi kokeneimman pelaajansa, Tottenham lähes kokemattomimman - pelaajan joka kyynelehti vuosi sitten, kun ei päässyt finaalisquadiin. Mitenköhän on ollut paineiden laita O'Haran korvien välissä.
Keskiviikkona on loistava tilaisuus iskeä takaisin. Arki koittaa tämäniltaisen hyvän tsempin jälkeen hyvin pian. COYS!

Final thoughts...

...before final...

Arry ei olekaan ainoa manageri, joka asettaa kilpailut arvojärjestykseen ja valitsee pelaajat sen mukaan. Martin O'Neill otti riskin UEFA Cupissa. Tulos: nuori Aston Villa -kokoonpano hävisi MOskovassa ja lähti laulukuoroon. Spurs olisi pienellä onnella ja piirun verran tarkemmalla viimeistelyllä nousta kevyesti suosta, johon Ukrainan-reissulla vajottiin. Nuori Tottenham väläytteli Lanella torstaina sellaista ennakkoluulottomuutta ja taisteluhenkeä, jota "isojen" tähtienkin soisi esittävän.

Nyt myös wanha viskinaama Ferguson on ilmoittanut arvottavansa kilpailut eri tavalla. Valmistautuakseen huolella ensi viikon liigaotteluun Newcastlea vastaan ja epäilemättä tähdätessään jo Mestarien liigan Inter-matsiin Ferguson sanoi, että sunnuntaina Wemleylle juoksee nuori United-kokoonpano. Erään huhun mukaan kuitenkin esimerkiksi Rooney ja Ronaldo olisivat nimenomaan pyytäneet saada pelata. Eli ihan helppoa matsia siitä ei Tottenhamille kuitenkaan tule... :) Joka tapauksessa ainakin meikäläisen oloa helpottaa jo se, että maalissa ei ole van der Sar. Mielenkiintoista on sekin, että ennakkospekulaatiossa Berbatov ei olisi lainkaan mukana.

Fergusonin jorinat täällä.

Tottenham jostain syystä usein muiden vaikeuksien keskellä syttyy isoja seuroja vastaan. Jos kaikki loksahtaa kohdilleen, mikä tahansa on mahdollista. Onnistumiseen vaaditaan muutaman perusasian onnistumista.
Maalivahdin, kuka se sitten onkin, on onnistuttava täydellisesti. Sekä Cudicini että Gomes ovat haparoineet viime aikoina. Ketkä muodostavat toppariparin. Luultavasti King ja Woodgate.
Toppareiden on pysyttävä Rooneyn tai Tevezin tai kenen tahansa muun ManU-kärjen vauhdissa. Tämäkin osasto on Spurslla ailahdellut kauden mittaan, mutta potentiaalia kyllä on.
Puolustaminen erikoistilanteissa on niin verenpainetta kohottava aihe, etten kajoa siihen. Kisastudiossa pidetään sormet ristissä ja silmät kiinni oman pään erikoistilanteissa.
Hyökkäyksessä Super Pav ja Bent ovat kauden mittaan väläytelleet, mutta varauksetonta luottoa ainakaan fanien taholta kumpikaan ei taida nauttia. Molemmat osaavat kuitenkin viimeistellä paikan saadessaan.
Paikkojen luominen voikin olla toinen juttu. Jos Tottenham on toisella jaksolla edelleen ilman maalia ja hyökkäykset alkavat olla sitä, että Woodgate syöttää 40 metriä omalta alueelta jonnekin Bentin päätä kohti, ei hyvä heilu. Odotan Jenasin olevan kentällä. JJ on joskus noussut esiin isoissa matseissa. Toivottavasti niin käy sunnuntaina. Jos sekä jenas että Modric onnistuvat liikuttamaan palloa maata pitkin kärjille (tai kärjelle, jos arry valitsee esimerkiksi 4-5-1-systeemin), Spursilla on toivoa. Ja tietysti toivotaan, että Pavia vaivaava pieni nivusvamma ei äidy liian pahaksi...

Keskikentän miehitys on myös arvoitus. Kuka pelaa vasemmalla laidalla? Arry ilmeisesti pitää O'Haran pelityylistä. Mutta pärjääkö finaalissa pelkällä asenteella? Meneekö Modric "hukkaan" vasemmalla laidalla. Pelaako Bentley? Itse toivon että ei, sen verran hyödyttömältä Bentley on näyttänyt liian usein. On sääli, että Palacios ei voi pelata. Zokora saanee näyttöpaikan, hänellä ainakin piisaa kuntoa ja juoksuvoimaa. Jos Huddlestone olisi hiukankin nopeampi, näkisin hänet mielläni kentällä sunnuntaina. THuddin syöttö Balelle torstaina Donetskia vastaan oli sanalla sanoen maaginen. Ja toisaalta: Huddlestone onnistui kohtalaisesti vuosi sitten CHelseaa vastaan ja hankki tasoituksen tuoneen pilkun...
Veikkaan keskikentälle miehitystä Modric, Zokora, Jenas, Lennon. Tai jos viiden keskustalla mennään, niin O'Hara, Zokora, Modric, Jenas, Lennon.

Harva neutraali futisdiggari uskoo Tottenhamin mahdollisuuksiin. Tottenhamin faneilla ei ole vaihtoehtoja: Spursiin on pakko luottaa sunnuntaina. Tällä kaudella on ollut epäonnea ja turhia takaiskuja jo riittävästi, ehkä niistä on jo päästy eroon? Ei muuta kuin maailman parasta seuraa kuokkaan vain!
COYS!

Tässä vielä Arryn mietteitä finaalin alla.

Lopuksi ennustus. Viimevuotinen tulos oli ihan hyvä. Pidetään se sama. Eli ManU v. Spurs 1-2. Giovani teki torstaina UPEAN maalin. Ehkä hänet lasketaan irti sunnuntaina ottelun lopulla - sopivasti ratkaisemaan ottelu? Spursin tasoituksen 1-1:een puskee luultavasti viimeisessä Spurs-finaalissaan pelaava Ledley King.

Helpottava tulos

Hull v. Spurs 1-2

Tuttua tätä kautta. Avausjaksolla Tottenham näytti vakavasti otettavalta putoajakandidaatilta, peli oli heikkoa ja suunnitelmatonta.
Toisella jaksolla esitys oli melkein erinomainen. Palloa pidettiin maltilla, eikä kovin suurta hätää ollut. Onneksi Woodyn voittomaali tuli niin myöhään, että Hullille jäi vain vajaat 10 minuuttia jahdasta tasoitusta. :)

Huolestuttavaa oli Cudicinin haparointi Hullin maalissa. Keane ei esittänyt ihmeitä. Toivottavasti kyse on vain pelivireen hakemisesta. Eilenkään ei nähty sitä keanomaista raatamista, mihin viime vuosin ehti tottua.

Man of the match: Benoit Assou-Ekotto. Taas varma esitys. Katkoi, taklasi, juoksi ja rakensi - ja antoi loistavan keskityksen voittomaaliin.

Tästä on vähän parempi jatkaa kohti torstain ja sunnuntain matseja. COYS!

'Arryn kunnia pelissä

Joidenkin mielestä Harry Redknapp raiskasi Tottenhamin perinteet viime torstaina ilmoittamalla, että UEFA Cup ei kiinnosta häntä, että säilyminen liigassa on tärkeysjärjestyksessä kaiken muun yläpuolella ja että kentälle juoksee kokeilukokoonpano. Perjantaina 0-2-tappion jälkeen Redknapp lisäsi pökköä pesään ja sanoi, että tämän viikon torstaina hän pistää UEFA Cupissa vielä viimekertaistakin heikomman porukan kentälle.
Tuolla perinteiden raiskaamisella viitattiin tietysti Bill Nicholsonin ajatukseen siitä, että jos Tottenham ei pelaa eurokentillä, seura "is nothing". Arrya ei tuollainen eurokenttien glorifionti näköjään hetkauta, eikä edes se että monet Ukrainaan matkanneet palasivat joukkueen esityksen takia raivoissaan takaisin.
Harvoin on Tottenhamissa nähty sellaista antimyyntipuhetta kuin Redknappin viimeaikaisen lausunnot. Mukavaa kuunneltavaa faneille, jotka matkasivat Ukrainaan, mukavaa puhetta seuran myyntihenkilöille, jotka toivovat yleisön saapuvan UEFA CUpin matsiin.

Totta tietysti on sekin, että Tottenham on aika lähellä "nothingia", jos se ei pelaa Valioliigassa. Ja putoamisen vaara on edelleen niin iso, että se ei välttämättä poistu pitkään aikaan, jos ollenkaan, ennen päätöskierroksia.
Ja tästä päästään siihen syyhyn, miksi Harry peluutti ja peluuttaa varamiehiä niissä peleissä, joissa katsoo sen tarpeelliseksi. Hän halusi viime torstaina säästellä miehiä muun muassa tämän illan vierasmatsiin Hullia vastaan.
Yksi odottaa tänään voittoa, toinen pelkää pahinta. Jos Tottenham voittaa Hullin, Redknapp voi sanoa, että torstain pelaajataktikointi kannatti. Jos Tottenham taas häviää -pahimmassa tapauksessa taas viime minuuttien erikoistilannemaalilla - Harryn selitysten pitäisi olla mielenkiintoista kuultavaa. Kunnian lisäksi kyse on rahasta, sillä Arrylle lienee luvassa aika tuhti bonus, mikäli Spurs pysyy Valioliigassa. Hodarin porkkanana viime keväänä oli miljoona puntaa, luultavasti Levy on (ihan totta!) pistänyt jonkin verran paremmaksi.

Joku toinen olisi voinut jatkaa ars*nal-matsin kokoonpanolla (pelikelpoisuuksien mukaan tietysti) viime torstaina Ukrainassa jatkuvuuden ja kokoonpanon vakinaistamisen nimissä. Vaikea vielä sanoa, miten kokoonpanojen ylenpalttinen rukkaaminen vaikuttaa tuloksiin. Tänään kentälle juossee kovin mahdollinen Spurs-kokoonpano. Tämän viikon torstaina Shakhtar-matsissa kentällä lienee taas miehistö, jota ei välttämättä liigakentillä nähdä. Sunnuntain liigacup-finaalissa kaiken järjen mukaan edes Arry ei uskalla kikkailla vaan yrittää voittoa. Ja ensi viikon keskiviikkona Boron vieraillessa Lanella ollaan taas ykkösmiehistöllä pakkovoiton edessä.

Vaikka UEFA Cupin matsit ovat kyllä meikäläiselläkin tärkeysjärjestyksessä liigacup-finaalin ja liigaotteluiden takana, se että euromatseilla heitetään vesilintua jättää jotenkin laimean maun suuhun ennen liigacupin finaalia. Arryn ärinä otteluiden jälkeen, joukkueen todella ailahtelevat esitykset ja se tosiasia, että hyökkäyksistä puuttuu johdonmukaisuus ja luotettava laatu, luovat kyllä epävarmuutta, joka on oikeastaan jatkuvaa.

Hull ei ole vielä voittanut ainuttakaan kotiottelua liigassa. En ole varma, onko se hyvä vai huono asia. Joka tapauksessa Hullin kurssi on alaspäin. Vaikka luotto Tottenhamiinkin on tällä hetkellä aika huteralla pohjalla, haluan uskoa että Keane ja Lennon johdattavat Spursin tänään 2-0-vierasvoittoon. Keanelle on arse-matsin jälkeen ollut kaksi viikkoa hioa lapikasta oikeaan asentoon, toivotaan että pallo löytää tänään verkkoon.

COYS!

Kisakatsomoon

Enää kymmenen aamua liigacupin finaaliin, ja vihdoin näyttää löytyneen ainakin yksi paikka, jossa sen voi katsoa, nimittäin Molly Malones -pubi Helsingissä. Henkilökunta lupasi avata yläkerran baarin ja screenin, mikäli porukkaa tulee riittävästi, eli vähintään parikymmentä. Muussa tapauksessa pitää ahtautua alakerran television eteen. Ei sekään ole paha vaihtoehto, tunnelmaa varmaan piisaa joka tapauksessa.

Lupasin ilmoittaa Mollyyn, tuleeko meitä iso lössi. Jos tiedät, että tulet paikalle, olisi hienoa jos ilmoittaisit siitä meilaamalla osoitteeseen spursfinland(AT)yahoo.com tai "äänestämällä" yahoogroupsin Spurs Finland -ryhmän kotisivulla kohdassa "Polls".

Muistutukseksi, mistä on kyse, palaa kurkkuun ja ihoa kananlihalle: Finaali 2008.

Wicked Wilson

Wilson Palacioksen esitys ars*nalia vastaan oli ilahduttavimpia Spurs-debyyttejä pitkään aikaan. Edgar Davids hurmasi Lanen elokuussa 2005 pelatessaan ensimmäisen liigaottelunsa WHL:lla ja ajellessaan ex-ars*nal Ray Parlourin pystyyn Boro-matsissa. Palacioksen ensiesiintymisessä Spur-paidassa oli paljon samaa kuin Davidsin esityksessä.

Niille, jotka eivät nähneet viime sunnuntain matsia tai jotka haluavat muuten vain tarkastella Wilsonin wipellystä ja loistavia pallonriistoja, on tarjolla erinomainenkooste Palacioksen otteista arse-matsissa täällä.

Koskas sitten?

Spurs v. ars*nal 0-0

Tottenhamilla ei ole pitkään aikaan ollut yhtä hyvää tilaisuutta lyödä Woolwich wanderers liigassa, kuin eilen. ars*nal näytti jopa heikommalta kuin viime ja toissa kaudella liigacupissa. Perinteistä Spurs-keskikentän yli juoksemista ei nähty. ars*nal pääsi tekopaikkoihin lähinnä Spursin sekoilujen ansiosta, ei niinkään pelaamalla itsensä tekopaikkoihin. Tottenham sai pelata tunnin miesylivoimalla. Modricilla oli kaksi erinomaista paikkaa. Ensimmäisessä Song ehti vähän horjuttaa Lucaa, ja veto 20 metristä ei lähtenyt riittävän kovaa. Toisessa, avopaikassa päätössekunneilla, Modric odotteli ehkä sekunnin kymmenesosan liikaa ja Almunia ehti peittämään laukauksen. Super Pavilla oli kaksi hyvää paikkaa, molemmista pallo päätyi johonkin zeniittiin. Keanella oli loistava maalipaikka, mutta mieshän ei ole tunnettu hyvästä pääpelistään, joten pusku hiuksenhienosti yli maalin saattoi olla jopa odotettua parempi suoritus. Täsä kohtaa viisastelu on helppoa. Jos Keanen takana palloon hypännyt Pavljutsehnko olisi saanut puskea, pallo olisi saletisiti ja satavarmasti mennyt maaliin eikä maalin yli. Ehkä.

Totuus kuitenkin on, että Tottenhamilla loppuivat keinot kesken. Puolustus pelasi kohtalaisesti. Cudicini maalissa pelasi varmasti ja torjui yliajalla upeasti Bendtnerin laukauksen kulmaksi. Keskikentällä Palacios pelasi itsensä Tottenham-fanien sydämiin. Wilson näyttää olevan terrieri parhaasta päästä. Erityisesti ensimmäisellä jaksolla äijä näytti katkovan arsen hyökkäyksiä ihan huvikseen, kuin leikiten. Mutta keskikentän yläpuolella joukkueelta meni sormi suuhun. Kun Spursin olisi pitänyt alkaa pelata palloa 16:n alueelle ja antaa niitä ratkaisevia syöttöjä maalipaikkoihin, homma meni lähes järjestään puihin. Suurin osa laidoilta lähteneistä keskityksistäkin meni vähän minne sattui.

Eboue on kyllä jopa Woolwich wanderesin pelaajaksi uskomattoman typerä. Oikeastaan siitä ensimmäisestä varoituksesta lähtien näytti vain ajan kysymykseltä, milloin punakortti viuhuu. Eikä sitä tarvinnut kauan odotella. Kaiken kaikkiaan kyseessä on niin vastenmielinen pelaaja - pikkusikaileva, filmaava ja sietämättömällä sinnikkyydellä tuomarille juputtava - ettei mitään rajaa. Toivotaan silti, että Eboue on kentällä myös joukkueiden kohdatessa seuraavan kerran. Käsittämätöntä on sekin, miksi Whingeriä enää edes haastatellaan sellaisen ottelun jälkeen, jota ars*nal ei ole voittanut. Kuka jaksaa näitä valitusvirsiä, joissa syytellään milloin ketäkin? Ilmeisesti eivät enää edes arse-fanit. Ja kuka yllättyi siitä, että ARSEne sanoi, ettei nähnyt tilannetta, josta Ebouen toinen kortti tuli. Siis tilannetta, joka tapahtui noin viiden metrin päässä siitä, missä ARSEne seisoi kentän laidalla.

Kuten kaikki tietävät, Tottenham on voittanut ars*nalin liigassa viimeksi marraskuussa 1999. Voitoton putki on aina voitoton putki, ja eilen hukattiin loistava tilaisuus katkaista se. Mutta voitto olisi eilen maistunut erityisesti niiden kolmen pisteen takia. Nyt saatiin yksi, mikä ei sekään ole ihan huono. Joukkueen esitys kokonaisuutena oli myös tiiviimpi kuin vähään aikaan. Seuraava matsi Hullia vastaan vieraissa on taas kerran elämän ja kuoleman kamppailu, toivottavasti silloin nähdään jo tehojakin. Hull taisteli hienosti lauantain Chelskin vieraana tasapelin, mutta silti on sanottava: Tottenhamin pitäisi voittaa tämäkin ottelu. Mielenkiintoista nähdä, kuka pelaa maalissa Hullia vastaan. Gomes oli juuri ehtinyt hankkia takaisin fanien ja varmaan pelaajienkin luottamuksen, kun hän loukkaantui ja Cudicini hankittiin seuraan. Cudicini on pelannut varmasti, mutta ikänsä vuoksi hän ei ole missään nimessä pitkän tähtäimen ratkaisu maaliin. Toivottavasti edessä on hedelmällinen taistelu ykkösveskarin paikasta. Huonompi vaihtoehto nimittäin on se, että Cudicini pelaa loppukauden ja Gomes kyspyy penkitykseen ja häipyy kauden jälkeen muualle.

Team of Robbie Keanes

Erään Lanella viime vuosina kaikuneen laulun mukaan "All we need is a team of Robbie Keanes, team of Robbie Keanes..."
Toivottavasti sitä aletaan laulaa heti sunnuntaina. Keanen henkinen kunto ei ehkä ole sama kuin mitä se oli männä vuosina Spursissa, mutta onnistuminen ars*nalia vastaan varmasti helpottaisi oloa. En usko, että paluu on ollut ihan helppo ja kivuton pala Green Judasille. En enää käytä tuota kutsumanimeä. Keanen paluu ei ole helppoa ja kivutonta myöskään kaikille kannattajille. Kuitenkin kaikki, jotka kannattavat TOTTENHAMIA, ketä tahansa TOTTENHAMIN paidassa kentälle juokseekin huolimatta nimestä paidan selässä, kajauttavat sunnuntaina jo hyvissä ajoin: "KEANO, THERE'S ONLY ONE KEANO!"

Ja huhut Lennonin lähettämisestä Pooliin taisivat olla tosiaan vahvasti liioiteltuja. Hyvä näin.

COYS!

Please don't go.

Siirtoikkuna sulkeutuu klo 19. Jos Aaron Lennon lähtee Liverpooliin ja vaihtokaupassa tulee Robbie Keane takaisin, en enää tiedä, mitä sanoa.
Huhut Keanen matkustamisesta tänään Lontooseen neuvottelemaan ovat taas liikkeellä. Samoin ovat liikkeellä huhut Interiin kehnosti kotiutuneen laitapelaajan Quaresman tulemisesta lainalle Tottenhamiin. Mihin Tottenham tarvitsee Quaresmaa, jos ei Lennonin korvaajaksi?

Lennon v. Chelski. (Myönnetään, huomasin kuka tuossa jakelee palloa, mutta silti...)

Lennon v. ars*nal #1.

Lennon v. ars*nal #2.

Vähän parempaa

Matkaraportti: 24.1.2009 ManU v. Tottenham (2-1) ja 27.1.2009 Tottenham v. Stoke (3-1)

Joskus lykästää. Kun viime elokuussa varasin reissun tammikuulle, mielessä oli neljä toivetta: Että Tottenham pääsee FA Cupissa 4. kierrokselle, että 4. kierroksen ottelu pelataan vieraissa, että vastustaja ei ole ihan pikkuseura ja että ottelu pelataan lauantaina. Lentoja varatessa tiedossa nimittäin oli, että tämä viikonloppu on FA cup -viikonloppu. Mieli teki pitkästä aikaa vierasotteluun, ja siksi toivoin arvonnasta vierasmatsia. Toisaalta, jos vastaan arvottaisiin jokin konferenssin seura tai muu pienellä stadionilla pelaava joukkue, mahdollisuudet lipun saamiseen olisivat heikommat. Ja koska paluulentoni oli keskiviikkona, harras toive oli, että cupin matsia ei vietäisi sunnuntaille. Se olisi nimittäin tiennyt tiistain Stoke-matsin siirtymistä keskiviikolle, jossa tapauksessa jo matsiin ostamani liput olisivat menneet hukkaan.

Kun vastaan arvottiin ManU vieraissa, tunnelmat olivat vähän kahtalaiset. Joukkueen nykyvireen tietäen mahdollisuudet jatkoonmenon suhteen tuntuivat olemattomilta. Toisaalta vierasmatsin kokeminen The Hawthornsin ja Ewood Parkin jälkeen Old Traffordilla kuulosti hienolta. Lippujen hankkiminen järjestyi sekin yllättävän helposti kausikorttilaisen suosiollisella avustuksella. Vajaa viikko ennen matsia huomasin, että kaksi lippua olisi irronnut myös omilla (ja vaimon!) loyalty pointseilla, mutta oman mielenrauhan kannalta oli ihan hyvä pelata varman päälle ja hankkia liput varmaa kautta mahdollisimman ajoissa.

Lauantain reissu käynnistyi varsinaisesti Eustonin aseman Britannia-pubista (ei vedä kyllä viihtyisyydessä vertoja kannelmäkeläiselle kaimalleen...), jossa haukattiin perinteinen aamupala: makkaraa, pekonia ja lageria – energiansaanti on pitkällä reissulla hyvä turvata heti aamusta asti. Sitä ennen oli tosin jo haukattu pekonia Sussexissa ja matkustettu junalla Lontooseen. Manchesterin-junassa oli runsaasti matsiin menijöitä. Pöydän toisella puolella istuva italialainen tunnisti suomalaisen aksenttini (cockneyssa riittää ilmeisesti vielä hiomista...), koska oli asustellut viiden suomalaisneitosen kanssa! Kaveri kannatti Liverpoolia, mutta sanoi sinä päivänä olevansa Spursin miehiä... Nuoret ManU-fanit tarjosivat yhteistä taksikyytiä Old Traffordille, mutta kieltäydyimme kohteliaasti. Ties vaikka olisimme päätyneet heidän matkassaan johonkin hiljaiselle sivukujalle ja uuden Fitz ratkaisee -jakson aiheeksi.

Manchesteriin saavuttuamme suuntasimme pubiin, jossa olin sopinut tapaavamme Markin ja Chrisin. Heitä voi kutsua Tottenham-fanaatikoiksi liioittelematta tippaakaan. Kaverit matkustavat Tottenhamin perässä mihin tahansa, onpa ottelu Etelä-Afrikassa, Etelä-Koreassa tai Ukrainassa. Ykkösjoukkueen lisäksi he kiertävät Spursin reservien ja akatemiajoukkueen ottelut kotona ja vieraissa! Edes viime kesänä Espanjassa preseason-leirillä muutaman päivän varoitusajalla pelattu harjoitusottelu ei jäänyt pojilta väliin.

Ratikka Manchesterin keskustasta Old Traffodille oli tupaten täynnä ihmisiä ja laulua. Se olikin oikeastaan ainoa hetki koko iltana, kun kuulin ManU-fanien laulavan. En tiedä miten pisteet jakautuivat televisiolähetyksen perusteella, mutta meikäläisen korviin kyllä kuulosti siltä, että United ei paljon melua pitänyt, Tottenham vei laulamisen 6-0. Vierasotteluiden suuri houkutus on kyllä juuri siinä, että meteli on ihan toista kuin kotimatseissa. Jo rappusissa matkalla stadionin piippuhyllylle Spurs-laulut raikuivat täysillä. Super-Pavin maali ottelun alussa tietysti kiihdytti tunnelmaa entisestään. ManUn maalit latistivat meininkiä joksikin aikaa, mutta toisella jaksolla Spurs-fanit olivat taas voimissaan. Melkein jokainen Spursin pelaaja sai osansa lauluista. ManU-fanit saivat kuulla kunniansa: ”Just like at Library” veisu viittasi Old Traffordin ja ars*nalin ex-kentän yhtäläiseen hiljaisuuteen, ”Sixty thousand muppets” ja ”We forgot that you were here” kotiyleisön apaattisuuteen muuten vain.

Spursin kannattajia ei ollut kuitenkaan matkassa ihan niin paljon kuin olin toivonut. FA Cupin sääntöjen mukaan Spurs olisi voinut pyytää noin 9 000 lippua, mutta nyt paikalla oli ehkä puolet tuosta. Sinänsä asian ymmärtää. Kun ottelu televisioitiin ja kun oli selvää, että 'Arry ei satsaa kaikkeaan tähän otteluun, moni katsoi parhaaksi jäädä kotiin. Spurs-fanit oli sijoitettu stadionin itäpäädyn yläkatsomoon. Eli siihen päätyyn, johon Tottenham hyökkäsi toisella jaksolla. Sieltä ei nähnyt tulostaulua (ainakaan meikäläisen paikalta) eikä edes stadionin muita osia kunnolla (katsomon lippa oli edessä). Iso stadion, mutta merkittävin asia mikä erotti kokemuksen esimerkiksi vierailusta Ewood Parkilla oli huonompi näkyvyys kentälle ja selvästi suurempi tungos stadionin ulkopuolella. Varmasti alakatsomoista käsin kokemus Old Traffordista on erilainen.

Toisin kuin monella muulla Spurs-fanilla, jotka jäivät ottelun jälkeen Manchesterin yöelämään, meillä oli edessä junamatka Lontooseen reilu tunti ottelun jälkeen. Ehdimme hyvin ostaa evästä junaan, yhteydet Old Traffordilta keskustaan toimivat mainiosti. Junassa jouduimme istumaan äänekkääksi juopuneen Manu-fanien lauman vieressä. Pahempaa puukkoa Spursin suuntaan ei tullut. ManU-faneille tärkeintä kuulostaa olevan Liverpoolin ja Cityn halveksuminen. Tosin siinä vaiheessa, kun eräs ManU-vaari kehui saaneensa kehotuksen olla hiljaa, kun oli laulanut ”Spurs are on their way to Auschwitz”, meinasi maltillinen suomalaisverikin vähän kuohahtaa...
Juna pysähteli paluumatkalla usealla asemalla. Watfordissa Lontoon reunalla tuli 40 minuutin odottelun jälkeen kuulutus, että Wembleyn kohdalla on tavarajuna jumissa tunnelissa ja tunnelin toisella puolella kuusi junaa jonossa ja että tietoa eteenpäin lähdön ajankohdasta ei ole. Kuulutus kertoi edelleen, että niille, jotka haluavat jatkaa taksilla tai bussilla, korvataan kaikki kulut junayhtiön taholta. Ei ihme, että juna tyhjeni nopeasti. Kello oli tuolloin jo yli puolenyön, junan piti olla Lontoossa puoli kahdeltatoista. Selvisimme suhteellisen helposti taksilla yöpaikkaan Pohjois-Lontooseen. Luultavasti aika monelle viivästys toi kunnon harmeja, tube ja monet junayhteydet Lontoosta eteenpäin olivat jo siinä vaiheessa hiljenneet.

Manchesterin-reissu oli menestys, paitsi tietysti tuloksen puolesta. Tulosta tarvittiin toden teolla kuitenkin vasta tiistaina, kun vastassa oli Stoke ja panoksena nousu pois putoajan paikalta. Ottelun tärkeys tuntui aamusta asti, enkä lopulta malttanut olla käymättä pelipaikoilla haistelemassa tunnelmaa jo puolenpäivän jälkeen. Yöpaikka oli Wood Greenin vierssä, joten matkaa Lanelle ei ollut paljon. Niin sitten olin jo puoli yhdeltä iltapäivällä Bricklayers Armsissa tuoppi Stellaa kourassa ja ihastelin katosta roikkuvaa Spurs Finland -lippua. Kiitin pubin landlordia lipun hilaamisesta ruotsalaisten Spurs-lipun viereen, hän muisti vielä marraskuisen suomalaisinvaasion.

Illemmalla tapasin uudestaan Markin pubissa. Manchesterissakin matkassa ollut Richard tekstasi myöhästyneensä junasta ja saapuvansa suoraan stadionille. Lähdin kiertelemään Lanen ympäristöä, ja tuli myös tutustuttua pariin uuteen pubiin. Reittiä Brickies, Bell and Hare ja Olive Branch päädyin Lanelle ja Mansionin vedonlyöntipisteeseen. Laitoin 5 puntaa tulokselle 6-0. Se näytti oikein mahdolliselta siinä vaiheessa, kun Dawson puski Spursin kolmannen maalin. Mutta sitten Spurs pisti taas vähän henkistä jarrua päälle ja loppuaika olikin köröttelyä ja loppuvihellyksen odottelua. Onneksi Stoke ei tehnyt toista maalia, siitähän se paniikki olisi syntynyt.

Eilisen The Independentin otteluraportin otsikko oli mielestäni osuva: ”Spurs show that problem lies in theid minds, not in their boots.” Eli kun Spurs sai meiningin päälle, tasoero ja tehoero joukkueiden välillä näkyi hienosti. Sitten kun hurmos haipui, peli alkoi puuroutua. Tätä puuroutumista kuvastaa esimerkiksi se, että toisella jaksolla Woodgate ja Dawson pelasivat toistuvasti pitkää palloa Defoelle. Uskoivatkohan kaverit tosiaan, että JD vie pääpalloja romuluisen Stoke-puolustuksen puristuksessa??? Syynä tähän saattoi tietysti olla myös keskikentän hiipuminen, mutta joka tapauksena pitkien pallojen seurauksena peliväline päätyi lähes poikkeuksetta Stokelle. No, onneksi ottelun alku oli mallikasta. Defoe antoi hienosti peliä levittäneen ja Stoken puolustusta avanneen syötön Lennonin avausmaaliin ja laukoi itse toisen maalin hienon kuvion päätteeksi. Ja mistä alkoi tuo kuvio? Pavljutshenkon taistelusta pallonmenetyksen jälkeen. Pav väänsi pallon itselleen takaisin, käytti sitä kavereilla ja vapautti JD:n maalintekoon. ”Avain” oli tässä juuri korvien välissä, pienellä puristuksella Tottenham pystyi ahdistamaan Stokea ratkaisevalla tavalla. Mistähän tuota puristusta löytyisi lisää? Lennon maali toi lisää puhtia koko joukkueeseen. Samanlainen alku lauantaina Reebokilla, niin ties vaikka sieltäkin olisi tuliaisia...

Stoke-matsi oli muuten Spursin ensimmäinen liigavoitto kotikentällä sitten marraskuun 23. päivän, kun Blackburn meni nurin. Olin katsomassa sitäkin ottelua. Kuka olisi silloin uskonut, että seuraavaan liigamatsin voittoon Lanella menee 2 kk 4 vrk...
Meikäläisen edessä ja vieressä Lanella seisoi ilmi selvästi ”olk skool” -faneja. Eräs heistä toivotti Cudicinin tervetulleeksi huutamalla hänelle toisella jaksolla: ”Welcome to Tottenham you Chelsea c**t!”