Vatsaa vääntää...

Tottenham valmistautuu ÄÄRETTÖMÄN tärkeään Mestarien liigan otteluun Twenteä vastaan heikoissa asetelmissa. Alla on aneeminen esitys West Hamin vieraana. Lisäksi sairastuvalla on lähes koko puolustuslinja: ikuisuuspotilas Woodgate, pitkäaikaispotilas Dawson, takareisipotilas Kaboul, on and off -sairastaja Dedley Ledley - ja uusimpana listalla tuore hankinta William Gallas. Kun myös Benoit Assou-Ekotton pelaaminen on epävarmaa, Arryllä on hyvin visainen pähkinä purtavanaan.

Tottenham on puolustanut kohtalaisen hyvin tällä kaudella. Toisaalta omiin on mennyt helppojakin maaleja, eikä voi välttyä ajatukselta, että Gomesin poissaolo heijastuu koko alakerran suoritusvarmuuteen. Gomesin loukkaannuttua Tottenham on hävinnyt kaksi ottelua, pelannut yhden tasan ja voittanut yhden. Lasken noihin tappioihin siis myös Wigan-ottelun, jossa Hero loukkaantui. Cudicini on tehnyt hänkin paraatipelastuksia maalilla, mutta alkaen tuosta Wigan-matsista hän on myös haparoinut kohtalokkaasti. Gomes ainakin harjoitteli maanantaina normaaliin tapaan, joten ehkä näemme Heron maalissa Twenteä vastaan?

Twente pelasi UCL:n 1. kierroksella kotonaan tasan 2-2 Interiä vastaan ja jakoi pisteet samalla tuloksella viikonloppuna Ajaxin kanssa, joten mikään pilipaliporukka ei ole vastassa. Voitto keskiviikkona avaisi jatkomahdollisuuksia HUOMATTAVASTI. Inter-otteluissa 20.10. ja 2.11. olisi ainakin allekirjoittaneella huomattavasti vähemmän paineita, jos niihin lähdettäessä plakkarissa on jo neljä pistettä.

Valioliigan puolella Spursin tilanne on tutun skitsofreeninen. Huonoista tuloksista huolimatta matkaa kolmossijaan ei ole kuin kolme pistettä. Toisaalta matkaa putoajan paikalle on yhtä vähän. Huonoissa tuloksissa on kieroa positiivisuutta sikäli, että ainakaan noissa otteluissa ei ole menetetty pinnoja joukkueille, jotka kaiken järjen mukaan ovat Spursin pahimpia kilpailijoita kärkikahinoissa. Huolestuttavaa on sen sijaan se, että esityksissä ei ole tapahtunut minkäänlaista piristymistä apaattisen Wigan-ottelun jälkeen. Itse asiassa jo Stoke-voitto ennen Wigan-matsia oli onnekas. Joku voisi sanoa, että sellainen oli myös Wolvesista otettu voitto. Eli jälleen kerran Tottenham on kompastunut niin sanottuihin heikompiin joukkueisiin, ja sitä myötä mestaruushaaveille voidaan heittää hyvästit. Jäljellä on enää toivo siitä, että loukkaantuneet pelaajat palaavat mahdollisimman nopeasti ja että ne jotka loistivat viime kaudella, löytävät oman tasonsa mieluiten heti - ja että tästä kaikesta seuraa iskukyvyn löytyminen kovia joukkueita vastaan ja siten edes jonkinlainen taistelu UCL-paikoitsta. Tällä hetkellä tilanne ei näytä hyvältä. Aaron Lennon on ollut hämmästyttävän neuvoton monessa tämän kauden ottelussa. Tom Huddlestone on keskikentän muodostelmavaihdosten myötä ollut pahasti kuutamolla monessa ottelussa, ja Wilson Palaciosin suhteen toivo alkaa olla mennyttä...

Twenteä vastaan poissa on siis melkein koko puolustuskalusto. Huolestuttavampaa on kuitenkin viime otteluissa osoitettu onneton pelaaminen hyökkäyspäässä. Keane on eläkkeelle pääsyä odotteleva hölköttelijä (toivottavasti tämä dissaaminen auttaa ja Keano iskee pari kassia keskiviikkona), jonka katseleminen kentällä tekee pahaa, kun muistaa miehen vireen takavuosina. Super Pav ei juuri muuta osaa kuin viimeistellä, ja kun hänelle ei ole pallojen tarjoilijaa, Pav menee usein hukkaan kentällä. Crouch on loistanut tällä kaudella lähinnä UCL-matseissa, joten tälläkin kertaa toivomme lepää Three-Metre Peten luisevilla hartiolla. Toivokaamme, että Twente on yhtä neuvoton Crouchin puolustamisessa kuin Young Boys oli. Crouchilta pari maalia, ja varmaan ainakin se yksi pakollinen omiin... kuulitte tämän täältä ensimmäiseksi: Tottenham v. Twente 2-1.

R.I.P. Bobby Smith

Viikonlopun ikävä uutinen tavoitti Tottenham-fanit lauantai-iltana. Legendaarinen keskushyökkääjä Bobby Smith kuoli Enfield Hospital -sairaalassa 77 vuoden ikäisenä. Smith pelasi Spursissa 317 ottelua, joissa syntyi 208 maalia. Tottenhamin tuplamestaruuskaudella 1960-61 Smith tykitti 33 täysosumaa.


World Soccer -lehden erinomaisen kolmunistin Brian Glanvillen perusteellinen muistokirjoitus on luettavissa täällä.

Hieno alku

Jotain aamuliikutuksen tapaista tunsin, kun aamu-TV:n urheiluruutu alkoi Mestarien liigan tuloksilla ja ensimmäisinä kuvissa oli Tottenham... tästä on pakko nauttia nyt täysillä niin kauan kuin tätä kestää - toivottavasti toukokuulle asti.

Eilinen Werder-ottelu oli kovin Tottenhamin tyylinen kaksijakoisuudessaan. Aivan fantastinen alku, kerta kaikkiaan loistava. Tottenham taisteli, piti palloa, piti päänsä kylmänä ja tuli aktiivisesti ylöspäin jatkuvasti. Tuloksena kaksi maalia ja Werder alakynnessä.

Sitten Benoit Assou-Ekotto tekee hänelle lähes tyypillisen, melkein jokaiseen otteluun kuuluvan, hullunkurisen/uhkarohkean/tyhmän, liikkeen: umpivasurina kentän vasemmalla laidalla naama keskellä päin yrittää purkaa ulkosyrjällä ylöspäin. Pallo lähteekin suoraan sinne minne BAE:n pärstä osoittaa ja lentää kentän poikki yli oikean puolen sivurajasta. Tämä oli sinänsä harmillinen lipsahdus, mutta vielä harmillisempaa on Tottenhamin jähmettyminen rajaheitossa. Werder toimittaa pallon keskityksen kautta maalille, jossa sekä BAE että Ledley King ovat pahasti jähmeess, kun Hugo Almeida puskee tuiki tärkeän kavennuksen.

Werder sai hengen päälle, ja tasoitti heti tauon jälkeen. Kotijoukkueella oli paikkoja johtomaaliinkin, mutta Spursin tunnustukseksi on sanottava, että joukkue nousi sillasta, pääsi takaisin peliin mukaan ja loi muutaman maukkaan tekopaikan toisellakin jaksolla. Erityisesti Crouchin olisi pitänyt hyödyntää Täysin vapaa paikka lopussa. Wilsonin näppärästä pallosta Crouch pääsi nokikkain Werderin maalivahdin kanssa, mutta laukoi ohi. Matsin jälkeen haastattelussa ThreeMetrePete sanoi yrittäneensä chippiä maalivahdin yli. Chippi epäonnisui ja pallo lähtikin maalivahdin ja maalin ohi...

Summa summarum: Olin taas oikeassa.
Siis: Euro-ottelut ja valioliigarytinät ovat täysin eri otteluita, ja Tottenhamilla on periaatateessa saumat edetä vaikka kuinka pitkälle. Piste Werderin vieraana on arvokas mille tahansa joukkueelle. Kun Inter ja Twente pelasivat tasan, lohko näyttää todella herkulliselta ekan kierroksen jälkeen. Samalla tämä tarkoittaa, että Tottenhamin on PAKKO voittaa seuraava matsi, eli Twente kotona.

On sääli, että Tottenham ei pääse näihin tärkeisiin otteluihin parhaalla mahdollisella kokoonpanolla. Eilen vielä van der Vaart nilkutti pohjevaivaisena pois heti tauon jälkeen. Hänen tilalleen tullut Robbie Keane oli taas oma itsensä: juoksi pallottomana mahdottomiin paikkoihin ja pallollisena teki luultavasti illan harhasyöttöennätyksen. MUTTA: Sitä hienompaa on nähdä, että viime aikoina minimaalista vastuuta saaneet astuvat esiin ja hoitavat homman. Jermaine Jenasia on lyöty oikealta ja vasemmalta ja aika usein syystäkin, mutta eilen hän pelasi mainiosti viiden miehen keskikentällä. Samoin Yones Kaboulilla oli vaihteeksi hyvä ilta. Todella ennakkoluulotonta ja aktiivista peliä.

Voiton kääntyminen tasapeliksi kismitti Arryakin, kuten ilmeneeBBC:n otteluraportista löytyvästä audiotiedostosta, jossa on Arryn osuus ottelunjälkeisestä tiedotustilaisuudesta .

Ledleyn mietteitä löytyy Skysportsin haastattelusta, you know.

Iso Päivä

Vieläkään ei meinaa uskoa, että Tottenham tosiaan on Mestarien liigan lohkovaiheessa. Vielä ei tiedetä, tuleeko retkestä niin ruusuinen kuin tätä odottaessa on ehkä haluttu uskoa, mutta hällä väliä. Ainakaan meikäläistä ei hermostuta pätkääkään, vaikka liigapelit ovat olleet melkoista puuroa. Aion nauttia ottelusta kävi mitä kävi.

Kun Tottenham neljä vuotta sitten pelasi UEFA Cupissa Besiktasin vieraana, olin varma että turkkilaiselta suurseuralta tulee körököröä. Samoin olin hyvin pessimistinen ennen tuon saman kauden vierasottelua Leverkusenissa. Spurs voitti molemmat ottelut ja osoitti mielestäni jo tuolloin, kuinka erilaisia otteluita Englannin ja Euroopan kentillä pelataan. Kevään koittaessa olin varma, että Tottenham voittaa UEFA Cupin... no, se kaatui sitten harmittavaan Sevilla-otteluun, eikä siitä sen enempää.

Ehkä tässä sen verran pitäisi jännittää, että tunnustaa tämän illan matsin tärkeyden. Tottenham ei saisi missään nimessä hävitä, sillä realistista lienee ajatella, että juuri Werder ja Spurs kamppailevat lohkon kakkossijasta. Vähintään tasapeli tänään ja kotivoitto Twenteä vastaan, niin matka saa lentävän lähdön. Toivotaan ja uskotaan, että Arry saa tänään aikaan toimivan kokoonpanon. COYS!

Maailma on niin pieni

Sunnuntai 5.9.2010, aamupäivä: Olen pojan kanssa pukemassa uimisen jälkeen Malmin uimahallissa, kun kuulen jonkun sanovan: "Morjens Ville, sulla taisi olla hyvä reissu?" Eräs spursfinlandilainenhan se siinä, tätä blogia lukenut.
Sunnuntai 5.9.2010, iltapäivä: N-juna Helsinkiin, istun uusi Spurs-takki ylläni, ollaan perheen kanssa liikkeellä. Samaa vaunuosastoon tulee toinen perhe, heilläkin lastenvaunut matkassa. Yhtäkkiä toisen perheen isä sanoo: "Sulla on hieno takki". Hän osoittaa Cockerelia rinnuksessani ja alkaa kaivaa taskuaan. Sieltä ilmaantuu One Hotspur -jäsenkortti - kyseessä on Irlannissa asuva suomalainen Spurs-fani, Spurs Finlandin listoillekin kirjoitellut.
Näin se homma etenee.

Tottenham lentää, Tottenham sukeltaa

Lontoossa 23.-30.8.
Ihan perusviikko. Kun varasin kesällä matkan elokuun lopulle, ajattelin että on kiva päästä Englantiin kesällä, kiva nähdä Tottenhamin ottavan helpot 3 pistettä ja kiva ottaa pari olutta terassilla. Samalla toivoin hiljaa ja hartaasti, että Spursin Mestarien liigan karsinnan toinen osa pelattaisiin White Hart Lanella, jolloin pääsisin todistamaan tuota historillista tapahtumaa, etenemistä (ehkä!) Mestarien liigan lohkovaiheeseen.
Arvontatulos osui nappiin, ja vaikka vierasmatsi Bernissä veti todella hiljaiseksi, luotto Spursin jatkopaikkaan oli aika vahva. Mutta ei sataprosenttinen. Tämän seurauksena keskiviikko 25.8. hermostutti rankasti jo kauan etukäteen.
Tunnelma Lanella Young Boys -ottelussa oli taatusti yksi parhaista, joita olen kokenut. Ottelu on jo niin moneen kertaan taputeltu, että ei siitä sen enempää. Meiningin stadionilla summaa aika hyvin toimittaja Dan Jones kolumnissaan viime viikon torstain The Evening Standardissa.
Keskiviikko oli loistavasta tuloksesta huolimatta aika kuluttava. Puolenpäivän aikoihin lähdin juoksulenkille, kun sisällä istuessa tuppasi hermostuttamaan tuleva matsi liikaa. Lenkin jälkeen kävin pubissa syömässä ja ottamassa tuopin, tärinä ei hävinnyt. Piti ottaa muutama ja vielä muutama viskinaukku kaatosateessa matkalla Lanelle, että olo olisi ollut edes jotenkuten siedettävä.
Jännä kyllä, suurin hermoilu helpotti heti, kun kipusin rappuset East Upperin H-blockiin, kävelin paikalleni ja katselin uskomatonta lippumerta ja kuuntelin laulua, joka kellon näyttäessä 19.35 oli jo täydessä käynnissä.
Täytyy sanoa, että UCL-biisin kuuleminen ensimmäistä kertaa Lanella aiheutti jonkinlaista harrasta liikutusta. Ehkä sillä hetkellä alkoi hermostuneisuuskin hävitä. Crouchin ensimmäinen maali räjäytti ilmoille riemun ja helpotuksen ja vapautti tunnelman. Tottenham ei ottelussa varsinaisesti ihmeitä esittänyt. Keskikenttä pelasi ajoittain jopa huonosti. Huddlestone näytti hitaalta ja oli pahasti myöhässä monessa tilanteessa. Oliko litimärän kentän syytä, hidastiko ison miehen liikettä? Palacios antoi muutaman todella vaarallisen harhasyötön, joita Young Boys ei onneksi osannut hyödyntää. Iloisin oli Crouchin esitys. Hujoppi vei kaikki pääpallot, linkitti peliä hienosti ja kruunasi iltansa viimeistelemällä pilkulta hattutempun. Ilta nosti Three-Metre-Peten saldon 13 maaliin 16 UCL-matsissa.

Loistavalle keskiviikolle loi pohjan loistava tiistai. Kävin Fulhamin akatemiassa Lounais-Lontoossa jututtamassa Simpeleen Urheilijoiden kasvattia Jesse Jorosta, joka on Fulhamin U18-joukkueen maalivahti. Sieltä jatkoin illalla Wokingiin, jossa uudella englantilaisella kakkossuosikkijoukkueellani Lewesilla oli Conference Southin vierasmatsi. Tutustuin Lewesiin sattumalta viime kaudella, kirjoitin pahassa kriisissä olevasta seurasta jutun Urheilulehteen ja aloin seurata tapahtumia tarkemmin. Lewes oli viime kaudella tuntien päässä kuolemasta. Rahapula oli niin kova, että manageri Steve Ibbotson aneli seuran nettisivulla ketä tahansa, joka halusi lahjoittaa jotakin, soittamaan suoraan hänelle. Pahin taakka oli verottajan peräämä 100 000 punnan velka. Tammikuussa seura sai velta hoidettua pari tuntia ennen kuolemantuomioksi otaksuttua oikeudenkäyntiä. Huhtikuussa joukkue säilytti sarjapaikkansa viimeisen ottelukierroksen voittonsa ansiosta. Seuran tarinaan liittyy monenlaista dramatiikkaa ja monenelaisia juonenkäänteitä. Talvella muutama fani käsikirjoittaja, koomikko Patrick Marberin johdolla alkoi kerätä taustaryhmää, joka lopulta kesällä otti seuran omistukseensa.
Meilailin Marberin kanssa ennen Woking-matsia, sillä tarkoitus oli kirjoittaa Lewesin uudesta tilanteesta toiseen lehteen. Törmäsin Marberiin ja toiseen uuden boardin jäseneen ja seuran commercial mangeriin Nick Williamsiin heti Woking FC:n Kingfield Stadiumille saaavuttuani. Minut kiinnitettiin välittömästi Lewesin Suomen-lähettilääksi. Perusteilla on siis toinenkin kannattajayhdistys... Marber on loistotyyppi, vaikka onkin ars*nalin kausikorttilainen. Vielä parempaa oli tulossa. Stadionin baarissa törmäsin Lewesin tukijaan, näyttelijä Neil Pearsoniin – joka on Spursin kausikorttilainen! Pearson oli ollut Bernissä edellisellä viikolla, ja juttua seuraavan illan Young Boys -kotimatsista riitti luonnollisesti runsaasti. Tapasin myös loistavaa futisfanisivustoa European Football Weekendsiä pyörittävän Danny Lastin. Danny on entinen Brightonin die hard -fani, joka on nykyään Lewes-fani ja ylipäätään jalkapallon fani. Kaveri kiertää noin kymmenen kertaa kaudessa ympäri Eurooppaa mitä kummallisimmissa paikoissa katsomassa mielellään alasarjojen otteluita. Woking voitti Lewesin 2-1, mutta Lewesin toisen jakson taistelu ja mahtava juttuseura vielä junassa tekivät illasta täysosuman. Danny laati mainion raportin matsista ja illasta, siellä on myös nähtävissä suomalais-, jopa kotkalaisväriä.

Keskiviikon jälkeen hymyä riittikin lauantaihin klo 15:een asti. Lähdimme lankomiehen kanssa isäntämme Simonin kämpiltä jo aamupäivällä liikenteeseen. Ensimmäinen pysähdys oli hieman High Roadilta sivussa olevassa Two Brewers -pubissa, jossa en ollut ennen käynytkään. Voin suositella. Pubi on ulkoseinää myöten SPURS, asiakaskunta koostuu vanhemman koulukunnan tyypeistä. Mainio paikka! Niin mainio, että pysähdys jäi aika pitkäksi...


Itse Wigan-matsista ei viitsi paljon puhua. Siitä jäi niin paska maku moneksi päiväksi, että huomasin vielä Suomeen palattuanikin väistellä aihetta ajatuksissani. Eli se, mitä pidin etukäteen varmimpana asiana matkaa varatessani - kolmea pistettä Wiganilta - jäi hyvin kauas. Onneksi kaikki muu meni nappiin. Seuraavaa matkaa suunnitellessa...

Ai niin! Julkkisten täyteinen viikko ei olisi ollut täydellinen, ellen olisi itse päässyt telkkariin. Isänä olin velvollinen hankkimaan lapsille talveksi vaatetta ylle, ja kun olin tehnyt tätä isolla rahalla Spurs Megastoressa ja olin juuri maksamassa, minua tultiin pyytämään Skysportsin Soccer Saturday -ohjelman haastateltavaksi. Ja tottahan suostuin.