Joulun hienoin lahja tuli vasta tapaninpäivänä, mutta kyllä kannatti odottaa. Ledley King teki Fulhamia vastaan kauan odotetun ja moneen kertaan lykkäytyneen paluun Spursin liigamiehistöön - ja meni saman tien avauskokoonpanoon. Ledleyn ympärillä on jo usean vuoden ajan liikkunut erilaisia huhuja monien loukkaantumisten takia. Synkimpien visioiden mukaan Ledleylle oli jo vuoden 2004 EM-kisojen jälkeen sanottu, että pelaaminen kannattaisi lopettaa. Viime kesän leikkauksen jälkeen jotkut ovat pitäneet varmana, että Ledley ilmoittaa eläkkeelle siirtymisestään ennen vuoden 2007 umpeutumista.
Vielä on mahdoton sanoa, pelaako Ledders enää ikinä edes 20 liigaottelua per kausi. Harva loukkaantumisista pitkään kärsinyt pelaaja pystyy karistamaan vammakierteen kokonaan kannoiltaan. Surullisin esimerkki tästä on ehkä Michael Owen, mutta myös Teemu Tainio ja tietysti Ledley King ovat viime vuosina saaneet tuskailla toistuvien vammojen kanssa. King on täysikuntoisena yksi maailman parhaista toppareista. Hiljaisena ja ujona heppuna Ledley ei räisky kentällä eikä kentän ulkopuolella. Leddersiä ei näe otsikoissa muista kuin jalkapalloon liittyvistä syistä - toisin on laita muiden Englannin maajoukkueen viime vuosien toppareiden. Kingin nopeus on puolustajan vauhdiksi vertaansa vailla. Tässä pari esimerkkiä: Robbenia vastaan viime kaudella ja sitten laajemmassa koosteessa, jossa näkyy Robben-taklauksen lisäksi noin minuutin kohtalla Kingin tekemä Valioliigahistorian nopein maali - muistaakseni 10,4 sekuntia Bradford-matsin alkuvihellyksestä - ja 1.25:n kohdalla karkin vieminen Darren Huckerbyn jalasta Norwichia vastaan syksyllä 2004. (Allekirjoittanut katseli kohtalaisen läheltä Park Lanesta tuota Huckerby-taklausta, ja kyllä näytti livenäkin hienolta - se oli maalittoman ottelun ehdoton kohokohta!). Myös pallonhallinta on Ledleyllä toista luokkaa kuin useimmilla pakeilla - siksi käsky on käynyt keskikentälle niin Spursissa kuin maajoukkueessakin!
Jokainen Spurs-fani toivoo, että King kestäisi tällä kertaa pitempään loukkaantumatta. Itse en osaa sanoa, uskonko siihen - vaikka toivonkin sydämeni pohjasta. 27-vuotiaana Kingin pitäisi pelata uransa parasta futista eikä taistella jatkuvia ja uusia muotoja saavia jalkavammoja vastaan. Kuninkaan paluusta huolimatta uskon, että seurajohto varautuu Kingin mahdolliseen seuraavaan vammaan jo tammikuussa ja hankkii rinkiin yhden valmiin huipputopparin. Tai jos sellaista ei tammikuussa ole saatavilla, niin sitten ensi kesänä.
Kingin vaikutus on tällä kaudella näkynyt valitettavalla tavalla: Michael Dawson on vaipunut varjojen maille ilman vakaata toppariparia. Muutenkin koko puolustuspelaaminen on ihan erilaista terveen Ledleyn ympärillä. Luulen (täysin vailla parempaa tietoa) itse asiassa, että vaikutus näkyy koko joukkueen kohonneena mielialana.
Tänä syksynä tehdyn tutkimuksen mukaan Tottenham aiheuttaa kannattajilleen stressiä enemmän kuin mikään toinen Valioliigaseura omille kannattajilleen. Luulen, että kunhan King saa jatkaa terveenä vuoteen 2008 (ja mielellään sinne toukokuun 11. päivään asti!), niin tuokin stressikäyrä kääntyy vakaaseen laskuun. Long Live Ledley The King!
Keano, THERE'S ONLY ONE KEANO!
Keanen kaksi maalia Fulhamia vastaan nostivat äijän arvokkaaseen 100 Valioliigamaalin kerhoon. Spursille Keane on noista sadasta tehnyt 75 maalia (ja lisäksi 25 maalia muissa kilpailuissa kuin liigassa). Loistava saavutus! Vähintään yhtä hieno saavutus on se, että Keane on tehnyt Valioliigassa vuonna 2007 maaleja enemmän kuin kukaan muu! Tammi-joulukuussa 2007 Keanon saldo on 19 liigamaalia 31 ottelussa, kakkosena on C.Ronaldo 17 maalilla 30 ottelussa ja kolmosena Benny McCarthy (15/35). Toivon ManUn murskaavan tänään Wet Spamin, mutta jos Keane tekee pari tänäänkin, hän pysyy vuoden maalitykkinä Valioliigassa, vaikka Ronaldokin osuisi muutaman kerran spammersin verkkoon. Ja koska Keano on usein onnistunut silloin, kun olen toivonut hänen olevan vaihdossa, sanon nytkin: toivottavasti Defoe aloittaa tänään Berban parina! ;)
lauantai 29. joulukuuta 2007
keskiviikko 26. joulukuuta 2007
26.12. Tapaninpäivän välipala: Spurs v. Fulham 5-1
Viime viikon raskaampien koitosten jälkeen Fulham oli juuri niin kevyt välipala kuin odotettiinkin. En nähnyt ottelua, joten ei siitä sen enempää. Paitsi että Keane rokotti taas. Aina kun arvostelen Robbieta, hän vastaa maaleilla. Joten puukkoa on luvassa tulevaisuudessakin... Kuten on Huddlestonellekin, jonka jähmeyttä olen usein manaillut - ja joka Keanon tavoin iski tänään kaksi maalia. Kummankaan esitystä en aio väheksyä sillä tosiasialla, että Fulham tarjosi kuulemma uskomattoman onnettoman vastuksen... ;)
Matsiraporttia on toivottavasti luvassa paikan päällä olleelta Latelta a.s.a.p.
Matsiraporttia on toivottavasti luvassa paikan päällä olleelta Latelta a.s.a.p.
tiistai 25. joulukuuta 2007
Post arse, pre 6 points
Poika on päiväunilla ja vaimo anopin luona, joten joulupäivänäkin on aikaa paneutua asioihin, joilla on merkitystä... (sukulaiset huom: tämä oli vitsi)
Emiratesilla tuli takkiin, ja taas kerran piti Spurs-fanin todeta, että oli pienestä kii. Jos, jos ja vielä kerran. Ennen peliä toivoin, että Keane aloittaisi penkillä. Pelin aikana mietin monesti, että joutaisipa herra jo penkille. Kun Keane sitten syötti Berbatovin maalintekoon näppärällä flikillä, tuumasin että taisin taas olla väärässä. Kun Berba vähän myöhemmin hankki pilkun, harmittelin silti, että kentän laidalla valmistautunut Defoe ei ollut vielä ehtinyt tulla Keanen tilalle. Jos Keane olisi ehditty vaihtaa, pilkun olisi luultavasti ampunut Berbatov. Nyt laukoja oli tietysti Keane, jonka tilastoepäonnistumisen täytyi olla lähellä. Lisäksi jostain käsittämättömästä syystä - en nimittäin osaa esittää mitään kunnon todistetta olettamukselle - en vain usko, että Keane on ns. suurten otteluiden pelaaja. Monista hienoista maaleista ja muista hyvistä suorituksista huolimatta en voi unohtaa Keanen tapaa heilutella käsiään turhautuneena, kaksinkamppailujen naurettavia välttelyjä, täysin joutavaa mussutusta tuomarille ja niin edelleen. En vain usko, että äijässä on riittävästi "munaa". Ja jos lauantainen rankkari vieraissa arsea vastaan 1-1-tilanteessa ei vaatinut munaa, niin mitäs sitten. Tilanne oli kertakaikkiaan liian tärkeä Keanelle.
Ja sitten kävi kuten kävi.
Juoneen kuului myös se, että Styles ei uskaltanut viheltää Spursille toista pilkkua, kun Taarabt kaadettiin alueella rikkeellä, josta olisi taatusti tullut vapari alueen ulkopuolella. Silti Spurs-fanien ei tarvinut painaa päätä pensaaseen matsin jälkeen. Kentällä nähtiin hyvin taistellut Tottenham. Harmi vain, että ratkaisumaali syntyi periaatteessa alkeellisesta virheestä, jota tosin avitti Huddlestonen skriinaaminen pois Bendtnerin vartioimistehtävistä. Kuten Senor Juande sanoi: jos kulmaa puolustetaan 10 kenttäpelaajan voimin, tuollaista maalia ei kertakaikkiaan saa päästää.
Media kuolaa Wengerin "arse-nuorison" perään - luultavasti kukaan ei huomioi, että Tottenham oli vähällä voittaa arsen joukkueella, joka pelipaikkamuutosten ja poissaolojen takia oli noin puoliksi "kakkosjoukkue". Puolustusnelikko näytti etukäteen haavoittuvalta, mutta hoiti hommansa hyvin. Keskikentän keskustassa aloitti parivaljakko Boateng-O'Hara, joka äijien Valioliigakokemuksen ja tilanteen vaativuuden huomioiden joutui todella kovaan testiin. Molemmat pärjäsivät hyvin, ja O'Haran monipuolisuus näkyi vielä siinä, että hän pelasi ottelun lopun vasempana pakkina.
Jouluna on liikkunut vahva huhu, että Bentin siirto 10 miltsillä West Hamiin olisi kutakuinkin varma. Toivottavasti (ja kuten nyt näyttää, ilmeisesti) huhu on väärä. Jouluaattona vahvistettiin kuitenkin mukava uutinen: Cardiffin huippulupaava pakki Chris Gunter siirtyy Spursiin tammikuussa. Gunter, 18 v, murtautui viime kaudella Cardiffiin avausmiehistöön ja pelasi tänä vuonna kolme Walesin A-maaottelua. Tällä kaudella kaveri on pelannut oikeana pakkina, mutta pärjää hienosti myös vasemmalla. Ties vaikka tuuraisi maanmiestään Balea piankin...
Tämän viikon kotimatseista Fulhamia ja Readingia vastaan ei ole kuin yksi tavoite: yhteensä 6 pistettä. Eikä tavoitteen täyttämisessä pitäisi olla vaikeuksia, luokkaantumissumasta huolimatta. On hieno nähdä, että Ramos luottaa nuoriin, parhaimpana esimerkkinä O'Hara. Arsea vastaan vaihdosta kentälle tullut Taarabt näytti jälleen yllätyksellisyytensä ja lähes rajattoman tuntuisen itseluottamuksensa - on mielenkiintoista nähdä, saako hän enemmänkin luottoa tämän viikon kotiotteluissa. Toivottavasti.
Emiratesilla tuli takkiin, ja taas kerran piti Spurs-fanin todeta, että oli pienestä kii. Jos, jos ja vielä kerran. Ennen peliä toivoin, että Keane aloittaisi penkillä. Pelin aikana mietin monesti, että joutaisipa herra jo penkille. Kun Keane sitten syötti Berbatovin maalintekoon näppärällä flikillä, tuumasin että taisin taas olla väärässä. Kun Berba vähän myöhemmin hankki pilkun, harmittelin silti, että kentän laidalla valmistautunut Defoe ei ollut vielä ehtinyt tulla Keanen tilalle. Jos Keane olisi ehditty vaihtaa, pilkun olisi luultavasti ampunut Berbatov. Nyt laukoja oli tietysti Keane, jonka tilastoepäonnistumisen täytyi olla lähellä. Lisäksi jostain käsittämättömästä syystä - en nimittäin osaa esittää mitään kunnon todistetta olettamukselle - en vain usko, että Keane on ns. suurten otteluiden pelaaja. Monista hienoista maaleista ja muista hyvistä suorituksista huolimatta en voi unohtaa Keanen tapaa heilutella käsiään turhautuneena, kaksinkamppailujen naurettavia välttelyjä, täysin joutavaa mussutusta tuomarille ja niin edelleen. En vain usko, että äijässä on riittävästi "munaa". Ja jos lauantainen rankkari vieraissa arsea vastaan 1-1-tilanteessa ei vaatinut munaa, niin mitäs sitten. Tilanne oli kertakaikkiaan liian tärkeä Keanelle.
Ja sitten kävi kuten kävi.
Juoneen kuului myös se, että Styles ei uskaltanut viheltää Spursille toista pilkkua, kun Taarabt kaadettiin alueella rikkeellä, josta olisi taatusti tullut vapari alueen ulkopuolella. Silti Spurs-fanien ei tarvinut painaa päätä pensaaseen matsin jälkeen. Kentällä nähtiin hyvin taistellut Tottenham. Harmi vain, että ratkaisumaali syntyi periaatteessa alkeellisesta virheestä, jota tosin avitti Huddlestonen skriinaaminen pois Bendtnerin vartioimistehtävistä. Kuten Senor Juande sanoi: jos kulmaa puolustetaan 10 kenttäpelaajan voimin, tuollaista maalia ei kertakaikkiaan saa päästää.
Media kuolaa Wengerin "arse-nuorison" perään - luultavasti kukaan ei huomioi, että Tottenham oli vähällä voittaa arsen joukkueella, joka pelipaikkamuutosten ja poissaolojen takia oli noin puoliksi "kakkosjoukkue". Puolustusnelikko näytti etukäteen haavoittuvalta, mutta hoiti hommansa hyvin. Keskikentän keskustassa aloitti parivaljakko Boateng-O'Hara, joka äijien Valioliigakokemuksen ja tilanteen vaativuuden huomioiden joutui todella kovaan testiin. Molemmat pärjäsivät hyvin, ja O'Haran monipuolisuus näkyi vielä siinä, että hän pelasi ottelun lopun vasempana pakkina.
Jouluna on liikkunut vahva huhu, että Bentin siirto 10 miltsillä West Hamiin olisi kutakuinkin varma. Toivottavasti (ja kuten nyt näyttää, ilmeisesti) huhu on väärä. Jouluaattona vahvistettiin kuitenkin mukava uutinen: Cardiffin huippulupaava pakki Chris Gunter siirtyy Spursiin tammikuussa. Gunter, 18 v, murtautui viime kaudella Cardiffiin avausmiehistöön ja pelasi tänä vuonna kolme Walesin A-maaottelua. Tällä kaudella kaveri on pelannut oikeana pakkina, mutta pärjää hienosti myös vasemmalla. Ties vaikka tuuraisi maanmiestään Balea piankin...
Tämän viikon kotimatseista Fulhamia ja Readingia vastaan ei ole kuin yksi tavoite: yhteensä 6 pistettä. Eikä tavoitteen täyttämisessä pitäisi olla vaikeuksia, luokkaantumissumasta huolimatta. On hieno nähdä, että Ramos luottaa nuoriin, parhaimpana esimerkkinä O'Hara. Arsea vastaan vaihdosta kentälle tullut Taarabt näytti jälleen yllätyksellisyytensä ja lähes rajattoman tuntuisen itseluottamuksensa - on mielenkiintoista nähdä, saako hän enemmänkin luottoa tämän viikon kotiotteluissa. Toivottavasti.
perjantai 21. joulukuuta 2007
Ennakko: ars*nal v. Spurs 22.12.07
Viime kaudella vastaava ottelu kuului kauden pahimpiin pettymyksiin. Ei vain tuloksen (0-3 pataan) vaan joukkueen koko ilmeen takia. Harvoin on NLD:ssä nähty niin lammasmaista Tottenhamia.
Huomisesta on tulossa vaikea vierailu, vaikka kaksi edellistä vierasottelua ovat päättyneet muikeasti. Jos edes puolet pelikiellossa tai loukkaantuneina olevista saataisiin mukaan, matsia voisi seurata kenties jopa luottavaisena. Nyt Bale on rikki, Dawson migreeninsä jäljiltä arvoitus ja Zokora pelikiellossa. Jenas on tuorein kysymysmerkki, sai jonkinlaisen kolhun tiistaina. Lisäksi puolustuksesta sivussa ovat vakiopoissaolijat King, Rocha, Gardner ja Assou-Ekotto.
Arsenalia vastaan puolustuksen toimivuuden tärkeyttä ei voi aliarvioida, ja siksi terveiden miesten määrä vähän huolettaa.
Riippuu vähän kotijoukkueen hyökkäysmiehityksestä, mutta jos lähtisin pelaamaan riskillä, laittaisin kentälle saman puolustusnelikon, jolla City-ottelun viimeiset 70 minuuttia pelattiin. Siis Tainio oikeana pakkina, Chimbo ja Kaboul keskellä ja Lee vasemmalla.
Jos van Persie on avauksessa ja hyökkää Adebayorin tukena, tuolla takalinjanelikolla voi kuitenkin käydä huonosti. Tällöin olisi äärettömän tärkeää saada Dawson kentälle Kaboulin pariksi (vaikka tämän toppariparin luotettavuus on vähintäänkin kyseenalainen).
Arsenalin peli pyörii pitkälti Fabregasin kautta, ja toivon näkeväni Prince-Boatengin ottavan espanjalaisässän "huomaansa". Boateng on Saksan-aikoinaan syyllistynyt ylilyönteihin kentillä. Sellaiseen ei emiratesilla ole varaa, mutta muutama pusu Fabregasille jo alkuminuuteilla voisi hidastaa häntä ainakin vähän. Mielenkiintoista olisi nähdä myös viiden miehen keskikenttä, jossa olisivat alempana Tainio ja Boateng härnäämässä ja jarruttelemassa ars*n menokoneita, ja Lennon, Jenas ja Steed pelaamassa ylöspäin. Ja Berba yksinäisenä kärkenä.
Tärkeää huomenna on myös se, että Berbatov jatkaa tiistaina nähtyjä otteita kärjessä. Siis pelaa innostuneesti ja älykkäästi pitäen palloa ja luoden tilanteita paitsi itselleen myös muille.
Keano vapautuu pelikiellosta, mutta toivon, että hän ei ole avauksessa, vaan tulee kehiin viimeisen puolen tunnin aikana. Jos matsiin lähdetään kahdella kärjellä, niin Defoe Berban pariksi, por favor, Juande.
Pelaajapulan vuoksi on tyydyttävä maltilliseen lopputulosveikkaukseen: 1-1 (Hleb 32, Eboue o.g. 90+).
Kaksi vaihtoehtoa kokoonpanoiksi (oletuksena, että Jenas on kunnossa):
Robinson
Tainio, Chimbonda, Kaboul Lee
Lennon, Jenas, Prince-Boateng, Malbranque
Berbatov, Defoe
Robbo
Chimbonda, Dawson, Kaboul, Lee
TT, Prince-Boateng
Lennon, Jenas, Steed
Berbatov
Huomisesta on tulossa vaikea vierailu, vaikka kaksi edellistä vierasottelua ovat päättyneet muikeasti. Jos edes puolet pelikiellossa tai loukkaantuneina olevista saataisiin mukaan, matsia voisi seurata kenties jopa luottavaisena. Nyt Bale on rikki, Dawson migreeninsä jäljiltä arvoitus ja Zokora pelikiellossa. Jenas on tuorein kysymysmerkki, sai jonkinlaisen kolhun tiistaina. Lisäksi puolustuksesta sivussa ovat vakiopoissaolijat King, Rocha, Gardner ja Assou-Ekotto.
Arsenalia vastaan puolustuksen toimivuuden tärkeyttä ei voi aliarvioida, ja siksi terveiden miesten määrä vähän huolettaa.
Riippuu vähän kotijoukkueen hyökkäysmiehityksestä, mutta jos lähtisin pelaamaan riskillä, laittaisin kentälle saman puolustusnelikon, jolla City-ottelun viimeiset 70 minuuttia pelattiin. Siis Tainio oikeana pakkina, Chimbo ja Kaboul keskellä ja Lee vasemmalla.
Jos van Persie on avauksessa ja hyökkää Adebayorin tukena, tuolla takalinjanelikolla voi kuitenkin käydä huonosti. Tällöin olisi äärettömän tärkeää saada Dawson kentälle Kaboulin pariksi (vaikka tämän toppariparin luotettavuus on vähintäänkin kyseenalainen).
Arsenalin peli pyörii pitkälti Fabregasin kautta, ja toivon näkeväni Prince-Boatengin ottavan espanjalaisässän "huomaansa". Boateng on Saksan-aikoinaan syyllistynyt ylilyönteihin kentillä. Sellaiseen ei emiratesilla ole varaa, mutta muutama pusu Fabregasille jo alkuminuuteilla voisi hidastaa häntä ainakin vähän. Mielenkiintoista olisi nähdä myös viiden miehen keskikenttä, jossa olisivat alempana Tainio ja Boateng härnäämässä ja jarruttelemassa ars*n menokoneita, ja Lennon, Jenas ja Steed pelaamassa ylöspäin. Ja Berba yksinäisenä kärkenä.
Tärkeää huomenna on myös se, että Berbatov jatkaa tiistaina nähtyjä otteita kärjessä. Siis pelaa innostuneesti ja älykkäästi pitäen palloa ja luoden tilanteita paitsi itselleen myös muille.
Keano vapautuu pelikiellosta, mutta toivon, että hän ei ole avauksessa, vaan tulee kehiin viimeisen puolen tunnin aikana. Jos matsiin lähdetään kahdella kärjellä, niin Defoe Berban pariksi, por favor, Juande.
Pelaajapulan vuoksi on tyydyttävä maltilliseen lopputulosveikkaukseen: 1-1 (Hleb 32, Eboue o.g. 90+).
Kaksi vaihtoehtoa kokoonpanoiksi (oletuksena, että Jenas on kunnossa):
Robinson
Tainio, Chimbonda, Kaboul Lee
Lennon, Jenas, Prince-Boateng, Malbranque
Berbatov, Defoe
Robbo
Chimbonda, Dawson, Kaboul, Lee
TT, Prince-Boateng
Lennon, Jenas, Steed
Berbatov
torstai 20. joulukuuta 2007
Toinen vierasvoitto - edellistäkin loistavampi
18.12.07 liigacupin puolivälierä Man City v. Spurs 0-2 (0-1)
En voinut eilen kirjoittaa tiistai-illan City-pelistä. Syy: olo oli liian euforinen. En ensinnäkään osannut keskittyä mihinkään koko eilisenä päivänä, ja toiseksi kirjoitus olisi ollut poukkoilevaa Tottenhamin ylistystä. (Tosin sitähän se lienee nytkin.) Työpäiväkin meni katkonaisesti, sillä keskittymisen katkaisi toistuvasti ajatusten paluu tiistai-iltaan ja yhteen Tottenhamin viime vuosien hienoimmista esityksistä. En Ramos on tehnyt parissa kuukaudessa työtä, jonka tulokset näkyvät jo nyt selvästi. Mitä onkaan vielä odotettavissa?
Manchester City on liigassa neljäntenä eikä ole menettänyt liigaotteluissa pistettäkään kotona. Ei siis mikään helppo lähtökohta vierasjoukkueelle. Tottenham jatkoi kuitenkin siitä mihin Portsmouthissa jäi, eli pelasi viisaasti ja piti palloa. Kun Defoe vielä teki maalin 5. minuutilla, kaikki näytti ruusuiselta.
Pelin luonne muuttui oleellisesti 20. minuutilla Didier Zokoran ulosajon jälkeen. Ramos teki nopean johtopäätöksen ja otti Defoen pois kärjestä, siirsi Chimbondan oikean pakin tontilta toppariksi ja heitti Tainion oikeaksi pakiksi. Defoe oli raivoissaan tullessaan vaihtoon, mutta ei Ramosille niin kuin jotkut jostain syystä luulivat, vaan tuomarille, joka sekoitti hyvin alkaneen pelin.
Ehkä tärkein jo nyt näkyvä Ramosin tuoma muutos Spursin pelissä on rauhallisuus, itseluottamus ja tiivistynyt joukkueena pelaaminen. Alakerrassa Kaboulille on ilmiselvästi sanottu, että heitä hienoudet ja harhautukset menemään ja keskity oleelliseen. Robbo on pistetty dieetille ja henkilökohtaiseen valmennukseen. Molemmat pelasivat jälleen hyvin. Kun Kaboulia ei kentällä juuri huomaa, se lienee merkki siitä että äijä pelaa hyvin. Potentiaalia hänellä nimittäin taatusti on, nyt - Ramosin johdolla - hän osaa hyödyntää sitä eikä höntyile suotta. Robbon venytys Vassellin puskuun on äijän tämän kauden komeimpia torjuntoja (ja kenties toistaiseksi tärkein!), ja ehkä juuri Robbossa lisääntynyt itseluottamus on kaikkein eniten tervetullutta. Kaksi peräkkäistä nollapeliä vieraissa liigan top 5 -joukkueita vastaan ei ole asia, josta Spurs-fanit edes uneksivat vielä kolme kuukautta sitten. Nyt se on totta.
Ehkä häkellyttävin asia ottelussa oli pallonhallintatilasto: City 35 %, Spurs 65 % - siitä huolimatta että kotijoukkue oli ylivoimalla ja jahtasi tasoitusta 70 minuuttia!
Tai no, ei ihan 70 minuuttia, sillä 82. minuutilla Steeeeeeeed ratkaisi ottelun. Berbatov - jonka suoritusta City-fanitkin olivat kuulemma ylistäneet estoitta, piti jälleen palloa tyylillä jonka vain hän osaa, antoi sen sitten Jamie O'Haralle, joka muuten taas oli erinomainen, joka puolestaan lähetti pitkällä pallolla Steedin hyökkäykseen. Mitä teki Steed? Otti pallon pehmeästi alas, pisti City-pakin kahville ja sijoitti jääkylmästi Hartin ohi verkkoon. Ja eikun tuulettamaan 3000 ekstaattisen Spurs-fanin eteen! Loput minuutit olivatkin pelkkää loppuvihellyksen odottelua molemmilta joukkeilta.
Malbranque jatkoi loistavia otteitaan tässä ottelussa, ja maali oli uurastuksesta hieno palkinto.
Robbon ohella ehkä tärkein pelaaja oli sittenkin Berbatov. Berbatovin kyky suojata palloa on maaginen. Laiskan näköinen juoksutyyli hämää, pallon kanssa Berbs on erittäin vaikea pysäytettävä. Sen sai huomata avausjaksolla 5 Cityn pelaajaa, joiden ohi Berba pujotteli kevyen näköisesti. Ja näyttävyyttä tärkeämpää tiistaina oli tietysti pallon pitäminen hallussa, ajan kuluttaminen, oivaltavien syöttöjen jakaminen joukkuekavereille ja kyky rauhoittaa peliä.
Zokoran ulosajo oli toinen erittäin kyseenalainen punainen kortti Spursin pelaajalle 16 päivän aikana. Tottenham on valittanut kortista ja pyytänyt kolmen ottelun pelikiellon kumoamista, valituksen läpimeno ei liene todennäköistä. Tänään illemmalla tulee juryn päätös. Ulosajo oli sääli, koska Zokora ehti muodostaa Kaboulin kanssa parissa ottelussa yllättävän toimivan ja varman toppariparin. Ylihuomissessa ars*nal-matsissa Zokoran nopeudelle olisi ollut käyttöä.
Niin, ja välierävastustaja - tietysti ars*nal! Let's have 'em!
En voinut eilen kirjoittaa tiistai-illan City-pelistä. Syy: olo oli liian euforinen. En ensinnäkään osannut keskittyä mihinkään koko eilisenä päivänä, ja toiseksi kirjoitus olisi ollut poukkoilevaa Tottenhamin ylistystä. (Tosin sitähän se lienee nytkin.) Työpäiväkin meni katkonaisesti, sillä keskittymisen katkaisi toistuvasti ajatusten paluu tiistai-iltaan ja yhteen Tottenhamin viime vuosien hienoimmista esityksistä. En Ramos on tehnyt parissa kuukaudessa työtä, jonka tulokset näkyvät jo nyt selvästi. Mitä onkaan vielä odotettavissa?
Manchester City on liigassa neljäntenä eikä ole menettänyt liigaotteluissa pistettäkään kotona. Ei siis mikään helppo lähtökohta vierasjoukkueelle. Tottenham jatkoi kuitenkin siitä mihin Portsmouthissa jäi, eli pelasi viisaasti ja piti palloa. Kun Defoe vielä teki maalin 5. minuutilla, kaikki näytti ruusuiselta.
Pelin luonne muuttui oleellisesti 20. minuutilla Didier Zokoran ulosajon jälkeen. Ramos teki nopean johtopäätöksen ja otti Defoen pois kärjestä, siirsi Chimbondan oikean pakin tontilta toppariksi ja heitti Tainion oikeaksi pakiksi. Defoe oli raivoissaan tullessaan vaihtoon, mutta ei Ramosille niin kuin jotkut jostain syystä luulivat, vaan tuomarille, joka sekoitti hyvin alkaneen pelin.
Ehkä tärkein jo nyt näkyvä Ramosin tuoma muutos Spursin pelissä on rauhallisuus, itseluottamus ja tiivistynyt joukkueena pelaaminen. Alakerrassa Kaboulille on ilmiselvästi sanottu, että heitä hienoudet ja harhautukset menemään ja keskity oleelliseen. Robbo on pistetty dieetille ja henkilökohtaiseen valmennukseen. Molemmat pelasivat jälleen hyvin. Kun Kaboulia ei kentällä juuri huomaa, se lienee merkki siitä että äijä pelaa hyvin. Potentiaalia hänellä nimittäin taatusti on, nyt - Ramosin johdolla - hän osaa hyödyntää sitä eikä höntyile suotta. Robbon venytys Vassellin puskuun on äijän tämän kauden komeimpia torjuntoja (ja kenties toistaiseksi tärkein!), ja ehkä juuri Robbossa lisääntynyt itseluottamus on kaikkein eniten tervetullutta. Kaksi peräkkäistä nollapeliä vieraissa liigan top 5 -joukkueita vastaan ei ole asia, josta Spurs-fanit edes uneksivat vielä kolme kuukautta sitten. Nyt se on totta.
Ehkä häkellyttävin asia ottelussa oli pallonhallintatilasto: City 35 %, Spurs 65 % - siitä huolimatta että kotijoukkue oli ylivoimalla ja jahtasi tasoitusta 70 minuuttia!
Tai no, ei ihan 70 minuuttia, sillä 82. minuutilla Steeeeeeeed ratkaisi ottelun. Berbatov - jonka suoritusta City-fanitkin olivat kuulemma ylistäneet estoitta, piti jälleen palloa tyylillä jonka vain hän osaa, antoi sen sitten Jamie O'Haralle, joka muuten taas oli erinomainen, joka puolestaan lähetti pitkällä pallolla Steedin hyökkäykseen. Mitä teki Steed? Otti pallon pehmeästi alas, pisti City-pakin kahville ja sijoitti jääkylmästi Hartin ohi verkkoon. Ja eikun tuulettamaan 3000 ekstaattisen Spurs-fanin eteen! Loput minuutit olivatkin pelkkää loppuvihellyksen odottelua molemmilta joukkeilta.
Malbranque jatkoi loistavia otteitaan tässä ottelussa, ja maali oli uurastuksesta hieno palkinto.
Robbon ohella ehkä tärkein pelaaja oli sittenkin Berbatov. Berbatovin kyky suojata palloa on maaginen. Laiskan näköinen juoksutyyli hämää, pallon kanssa Berbs on erittäin vaikea pysäytettävä. Sen sai huomata avausjaksolla 5 Cityn pelaajaa, joiden ohi Berba pujotteli kevyen näköisesti. Ja näyttävyyttä tärkeämpää tiistaina oli tietysti pallon pitäminen hallussa, ajan kuluttaminen, oivaltavien syöttöjen jakaminen joukkuekavereille ja kyky rauhoittaa peliä.
Zokoran ulosajo oli toinen erittäin kyseenalainen punainen kortti Spursin pelaajalle 16 päivän aikana. Tottenham on valittanut kortista ja pyytänyt kolmen ottelun pelikiellon kumoamista, valituksen läpimeno ei liene todennäköistä. Tänään illemmalla tulee juryn päätös. Ulosajo oli sääli, koska Zokora ehti muodostaa Kaboulin kanssa parissa ottelussa yllättävän toimivan ja varman toppariparin. Ylihuomissessa ars*nal-matsissa Zokoran nopeudelle olisi ollut käyttöä.
Niin, ja välierävastustaja - tietysti ars*nal! Let's have 'em!
sunnuntai 16. joulukuuta 2007
Vihdoin vierasvoitto - ja vakuuttava sellainen
Tottenham ei ollut voittanut liigaottelua vieraskentällä sen jälkeen, kun kävimme pudottamassa Charltonin Mestaruussarjaan viime toukokuussa. Portsmouth-ottelu ei muutama viikko sitten luvannut juuri mitään, mutta kun samaan aikaan Pompey oli pelannut kolme kotiottelua putkeen tekemättä maaliakaan ja kun Ramosin kädenjälki on alkanut näkyä Tottenhamin pelissä, lauantain kohtaamiselta saattoi odottaa vaikka mitä.
Ja tällä kertaa Spurs vastasi odotuksiin positiivisesti. Kuuntelin avausjakson radiosta ja katselin toisen puoliskon netistä, ja molemmista lähetyksistä välittyi sama kuva: suunta on loistava.
Jo parin viikon takainen Birmingham-matsi antoi lopputuloksesta huolimatta lupaavia viitteitä paremmasta huomisesta, viikko sitten sarjavitonen City kaatui kohtalaisen vaivattomasti, ja tänään Tottenham englantilaisittain sanottuna pelasi Pompeyn ulos pelistä. Erityisesti päätösvartti oli hieno esitys. Pelaajien kunto alkaa selvästi kohtentua, sillä tempoa pidettiin yllä loppuun asti. Berbatovin maalin jälkeenkin Spurs pyrki pitämään palloa ja hyökkäämään sen sijaan, että olisi vetäytynyt ja keskittynyt purkamaan palloa pois omasta päästä.
Jos, siis JOS, City kaatuu tiistaina liigacupin puolivälierissä vieraskentällä, joukkue lähtee ensi lauantain North London Derbyyn Emiratesille taatusti erittäin luottavaisena... voisiko Ramos tuoda joulun jo pari päivää ennen aattoa?!
Kärjessä Bentillä ei ollut paras päivänsä, tilalle tullut Defoe oli sitäkin pirteämpi. Tainio pääsi lopussa muutamaksi minuutiksi kentälle, mutta merkittävää tänään oli Jamie O'Haran esitys. Jo pari vuotta on odotettu, milloin O'Hara tekee läpimurtonsa. Ramosiin hän on ilmeisesti tehnyt harjoituksissa vaikutuksen, muuten hän ei varmaan olisi heittänyt nuorukaista kehiin Fratton Parkin hornankattilassa ottelun kriittisimmillä hetkillä. O'Hara teki hienon esityön ottelun ainoaan maaliin ja pelasi muutenkin hyvin.
Toisen peräkkäisen liigavoiton ja kauden ensimmäisen vierasvoiton ansiosta Spurs-faneilla on pitkästä aikaa syytä lähes varauksettomaan tyytyväisyyteen.
Ja tällä kertaa Spurs vastasi odotuksiin positiivisesti. Kuuntelin avausjakson radiosta ja katselin toisen puoliskon netistä, ja molemmista lähetyksistä välittyi sama kuva: suunta on loistava.
Jo parin viikon takainen Birmingham-matsi antoi lopputuloksesta huolimatta lupaavia viitteitä paremmasta huomisesta, viikko sitten sarjavitonen City kaatui kohtalaisen vaivattomasti, ja tänään Tottenham englantilaisittain sanottuna pelasi Pompeyn ulos pelistä. Erityisesti päätösvartti oli hieno esitys. Pelaajien kunto alkaa selvästi kohtentua, sillä tempoa pidettiin yllä loppuun asti. Berbatovin maalin jälkeenkin Spurs pyrki pitämään palloa ja hyökkäämään sen sijaan, että olisi vetäytynyt ja keskittynyt purkamaan palloa pois omasta päästä.
Jos, siis JOS, City kaatuu tiistaina liigacupin puolivälierissä vieraskentällä, joukkue lähtee ensi lauantain North London Derbyyn Emiratesille taatusti erittäin luottavaisena... voisiko Ramos tuoda joulun jo pari päivää ennen aattoa?!
Kärjessä Bentillä ei ollut paras päivänsä, tilalle tullut Defoe oli sitäkin pirteämpi. Tainio pääsi lopussa muutamaksi minuutiksi kentälle, mutta merkittävää tänään oli Jamie O'Haran esitys. Jo pari vuotta on odotettu, milloin O'Hara tekee läpimurtonsa. Ramosiin hän on ilmeisesti tehnyt harjoituksissa vaikutuksen, muuten hän ei varmaan olisi heittänyt nuorukaista kehiin Fratton Parkin hornankattilassa ottelun kriittisimmillä hetkillä. O'Hara teki hienon esityön ottelun ainoaan maaliin ja pelasi muutenkin hyvin.
Toisen peräkkäisen liigavoiton ja kauden ensimmäisen vierasvoiton ansiosta Spurs-faneilla on pitkästä aikaa syytä lähes varauksettomaan tyytyväisyyteen.
perjantai 14. joulukuuta 2007
Ikäviä huhuja
Eilen brittilehdistössä ja keskustelupalstoilla liikkui kaksi erityisen synkkää Tottenham-huhua.
Ensimmäinen koski Teemu Tainiota, jonka Daily Mail arvioi olevan ensimmäinen uhri tulevissa Ramosin tammikuisissa "puhdistustoimissa". Mailin juttu perustuu puhtaasti spekulointiin ja vaikka lehti on silloin tällöin oikeassa Tottenhamia koskevissa "uutisissaan", kannattaa tähänkin tietoon suhtautua varauksella. Toisaalta jo viime tammikuussa liikkui "varmoja huhuja", jotka veivät Temeä Aston Villaan. Suomalaisena sitä tietysti toivoo, että Tottenhamissa nähtäisiin sinivalkoista edustusta jatkossakin, mutta eihän Tainion tilanne juuri nyt kovin valoisalta näytä.
Mikäli juttu osoittautuu todeksi, ainoa hyvä puoli siinä on, että Ramosilla on jo katsottuna ja valmiinakin joku kovan luokan pelaaja keskikentälle. Vaikka Tainio on kärsinyt loukkaantumisista, on hän yhä kovan luokan pelimies. Monien Spurs-fanien mielestä parempi kuin esimerkiksi Zokora ja Huddlestone. Jos Tainio häipyy ja kun Zokora lähtee tammi-helmikuussa Afrikan mestaruuskisoihin, nykyisistä pelaajista keskikentän raatajiksi jäisivät vain THudd sekä vielä vähän avoin kortti Prince-Boateng. Huddlestone on jo monesti osoittanut, että vauhti ei vain riitä kovia joukkueita vastaan - siitäkin huolimatta että Alvarezin kuntopiireissä on tainnut lähteä muutama kilo.
Lyhyesti: Suomalaisena Spurs-fanina toivon, että uutinen on ankka, tai sitten Tainiolle on paras olla tiedossa kovan luokan korvaaja, jos lähtöpassit on jo hiljaisuudessa annettu.
Toinen huhu oli West Hamin keskustelupalstoilla liikkunut (toinen) "varma tieto", että Tottenhamin muutto Upton Parkille White Hart Lanen laajennuksen ajaksi on jo kabineteissa sovittu juttu. Netissä liikkuneiden piirustusten mukaan Spurs pysyy WHL:lla eikä rakenna uutta stadionia. WHL kuitenkin käytännössä rakennetaan uudestaan, mm. kenttä kääntyy 90 astetta. Näin pelaaminen remontin aikana voisi olla pikkuisen hankalaa. Muutto toiselle kentälle olisi kai parivuotinen. Eri spekulaatioissa on väläytelty Emiratesin, Wembleyn ja Upton Parkin käyttämistä kotiotteluissa. Niin kuvottavalta kuin se kuulostaakin, näistä Emirates olisi ainakin liikenneyhteyksiensä puolesta paras vaihtoehto. Wembleyn jatkuva käyttö lienee käytännössä mahdottomuus.
Eilisen huhun mukaan vaaka olisikin kallistumassa kohti Upton Parkia. Ajatus on niin vastenmielinen, että siihen on vaikea sanoa mitään... paitsi ehkä: mihin tahansa muualle.
Ensimmäinen koski Teemu Tainiota, jonka Daily Mail arvioi olevan ensimmäinen uhri tulevissa Ramosin tammikuisissa "puhdistustoimissa". Mailin juttu perustuu puhtaasti spekulointiin ja vaikka lehti on silloin tällöin oikeassa Tottenhamia koskevissa "uutisissaan", kannattaa tähänkin tietoon suhtautua varauksella. Toisaalta jo viime tammikuussa liikkui "varmoja huhuja", jotka veivät Temeä Aston Villaan. Suomalaisena sitä tietysti toivoo, että Tottenhamissa nähtäisiin sinivalkoista edustusta jatkossakin, mutta eihän Tainion tilanne juuri nyt kovin valoisalta näytä.
Mikäli juttu osoittautuu todeksi, ainoa hyvä puoli siinä on, että Ramosilla on jo katsottuna ja valmiinakin joku kovan luokan pelaaja keskikentälle. Vaikka Tainio on kärsinyt loukkaantumisista, on hän yhä kovan luokan pelimies. Monien Spurs-fanien mielestä parempi kuin esimerkiksi Zokora ja Huddlestone. Jos Tainio häipyy ja kun Zokora lähtee tammi-helmikuussa Afrikan mestaruuskisoihin, nykyisistä pelaajista keskikentän raatajiksi jäisivät vain THudd sekä vielä vähän avoin kortti Prince-Boateng. Huddlestone on jo monesti osoittanut, että vauhti ei vain riitä kovia joukkueita vastaan - siitäkin huolimatta että Alvarezin kuntopiireissä on tainnut lähteä muutama kilo.
Lyhyesti: Suomalaisena Spurs-fanina toivon, että uutinen on ankka, tai sitten Tainiolle on paras olla tiedossa kovan luokan korvaaja, jos lähtöpassit on jo hiljaisuudessa annettu.
Toinen huhu oli West Hamin keskustelupalstoilla liikkunut (toinen) "varma tieto", että Tottenhamin muutto Upton Parkille White Hart Lanen laajennuksen ajaksi on jo kabineteissa sovittu juttu. Netissä liikkuneiden piirustusten mukaan Spurs pysyy WHL:lla eikä rakenna uutta stadionia. WHL kuitenkin käytännössä rakennetaan uudestaan, mm. kenttä kääntyy 90 astetta. Näin pelaaminen remontin aikana voisi olla pikkuisen hankalaa. Muutto toiselle kentälle olisi kai parivuotinen. Eri spekulaatioissa on väläytelty Emiratesin, Wembleyn ja Upton Parkin käyttämistä kotiotteluissa. Niin kuvottavalta kuin se kuulostaakin, näistä Emirates olisi ainakin liikenneyhteyksiensä puolesta paras vaihtoehto. Wembleyn jatkuva käyttö lienee käytännössä mahdottomuus.
Eilisen huhun mukaan vaaka olisikin kallistumassa kohti Upton Parkia. Ajatus on niin vastenmielinen, että siihen on vaikea sanoa mitään... paitsi ehkä: mihin tahansa muualle.
keskiviikko 12. joulukuuta 2007
Matkaraportti: Spurs v. Aalborg 29.11.07, Spurs v. Birmingham 2.12.07
"Two nil, and you fucked it up!" raikui laulu White Hart Lanella sen jälkeen, kun Steed Malbranque oli tasoittanut tilanteeksi 2-2 Tottenhamin ja Aalborgin välisessä UEFA Cupin ottelussa. Tanskalaiset oli nujerrettu kentällä ja katsomossa, eikä koko stadionilla varmaan kukaan tuolla hetkellä epäröinyt, etteikö Tottenham korjaisi voittoa. Näin siis siitäkin huolimatta, että painajaismainen avausjakso oli päättynyt juuttien ansaitussa (?) 2–0-johtoasemassa.
Painajaismaista oli tuloksen ohella se, että kentällä nähty valkopaitainen kotijoukkue ei vaikuttanut ollenkaan nälkäiseltä. Painajaismaiseksi olon teki sekin, että ponneton ja onneton avausjakso ei ollut ensimmäinen laatuaan tällä kaudella. Ramos teki onnistuneita muutoksia tauolla, vaihtoi taktiikkaa useaan otteeseen pelin aikana - ja lopulta tuloksena oli t-o-d-e-l-l-a helpottava 3-2-voitto. Ottelun päätyttyä tanskalaisfanit, jotka on tunnettu huumoristaan ja oikeasta asenteestaan aina "roliganien" päivistä lähtien, yltyivät laulamaan Spursin katsomonosalle: "Two nil, and we fucked it up!" Se oli oikeaa urheiluhenkisyyttä!
Lauantaina lähdin nauttimaan kirpeästä maalaisilmasta Lontoon koillispuolelle Chigwelliin. Siellä sijaitsee Spurs Lodge, THFC:n harjoituskeskus. Tarkoitus oli katsastaa akatemian ottelu Birminghamia vastaan. Kirpeää maalaisilmaa oli tarjolla yllin kyllin, sillä alue on laaja ja laakea, ja navakka tuuli puhalsi suoraan päin turistia, joka ei ollut tajunnut varautua hatuin, hanskoin ja huivein, kuten natiivit. Mietin matsia katsellessa, montako oman akatemian kasvattia nykyisessä ykkösjoukkueessa pelaa. En saanut mieleeni muita kuin Kuningas Ledleyn. Ottelu päätyi Tottenhamin voittoon 3-2. Joitakin akatemian kovia nimiä puuttui kokoonpanosta, mutta ainakin yksi mallikas esitys jäi mieleen. Vasen pakki nimeltä Hutchins oli todella taitava molemmilla jaloilla, varmaotteinen ja nopea. Ja viimeisteli voittomaalin hallitusti kuin hyökkääjä. Ottelun tauolla menin pällistelemään harjoituksistaan poistuvia ykkösjoukkueen pelaajia. Satuin törmäämään Tornion Terrieriin ja vaihdoin muutaman sanan. Jos väittäisin että TT oli hyvällä tuulella kertoessaan, että edes penkkipaikkaa ei ole tiedossa seuraavan päivän Birmingham-matsiin, valehtelisin. Toivottavasti Temelle löytyy käyttöä myös Ramosin alaisuudessa. Tässä on uskoakseni avainasemassa se, kuinka hyvin TT onnistuu välttämään loukaantumiset, sillä eräiden arvioiden mukaan Ramos arvostaa erityisen paljon sitä, että pelaaja jaksaa juoksemaan täydet 90 minuuttia - ja mielellään nopeasti. Ja Tainiollehan 90 minuutin kunto on ollut viime aikoina valitettavan harvinaista.
Sunnuntain ottelu Birminghamia vastaan on paras unohtaa nopeasti. Vaikka Spurs pelasi ajoittain todella näyttävää hyökkäyspeliä, katkerampaa tappiota on vaikea kuvitella. Tai ehkä juuri tuo ajoittainen näyttävyys ja täydellinen dominointi sitten lisäsivät sitä katkeruutta. Tilanteen olisi pitänyt olla tauolla noin 3-1. Berbatovin olisi pitänyt saada pallo tyhjään maaliin tilanteessa 2-1, eikä laukoa tolppaan. Keanen punainen kortti oli naurettava veto tuomarilta. Jeromen ei olisi pitänyt päästä purjehtimaan alakerran läpi, ennen kuin tasoitti 2-2:een. Ylipäätään tämän tragedian käsikirjoitus oli täydellinen. Pelaaja ketä Keane "rappasi" on lainalla Woolwich Pikeysista eli Ars*nalista. Voittomaali syntyy yliajalla sellaisella laukauksella, johon kyseinen ruotsalaispelaaja ei taatusti enää koskaan kykene. Ja tietysti voittomaalin tekijä on paitsi ruotsalainen myös entinen edellä mainitun Woolwichin edustaja.
Birmingham-matsista piti tulla "varmat" kolme pinnaa ja "pakkovoitto". Ehkä tämä on vain pessimismiä tai tämän alkukauden aiheuttamaa pahimpaan varautumista, mutta jotenkin tuntuu että parina aiempana vuonna juuri tällaiset ottelut on käännetty voitoksi, vaikka sitten kehnolla pelillä. Nyt tuosta matsista on onneksi kulunut jo 10 päivää, ja viime sunnuntain City-voitto helpotti oloa jo aika paljon.
Eräs paikallinen tuttava on leikillään kehottanut minua syömään "pien" White Hart Lanella. Väittää sen olevan "must" ja "English tradition". Tavallisesti viihdyn ennen peliä pubissa sen verran hyvin, että joudun juoksemaan pubista suoraan katsomoon enkä ehdi paljon ruokaa jonotella, mutta tällä kertaa päätin noudattaa kaverin kehotusta ja ostin Meat&Potato Pien. Oli hyvää, mutta kun ottelun jälkimaku oli niin karvas, niin taidan tästä lähtien pyytää tuota Liverpoolia kannattavaa kaveria tunkemaan piirakat scouse-ahteriinsa (vaikkei mikään oikea scouser olekaan).
Torstain matsissa istuin (tai käytännössä seisoin koko pelin ajan) Park Lanessa. Sunnuntaille olin ihan kokeilumielessä ostanut lipun toiseen päätyyn, Paxtoniin. Näkymä Paxtonin ja East Lowerin kulmasta (Block 23) oli mainio ja Keane tuuletti edessämme molempia maalejaan, mutta tunnelma ei kerta kaikkiaan pärjää Park Lanelle. Paxtonista on tehty ihan virallisesti "perheystävällinen" katsomonosa ja Birmingham-matsi oli lisäksi "virallinen" perhe-ottelu (mitä se nyt tarkoittaakaan). Ympärillä oli aika paljon lapsia ja vanhuksia, eikä laulu tuntunut läheskään kaikille maittavan. Mielenkiintoinen kokemus sekin.
Joidenkin mielestä Ramosin vaikutus näkyy jo Robbon vyötäröllä ja terävöityneistä otteissa. Yleisön joukossa näitä vanhan uskonsa löytäneitä oli aika paljon, sen verran kovaa kaikui takavuosien hitti "England's Number One!" molemmissa otteluissa. Tosin sunnuntain ottelussa laulu hiljeni tunnin kohdalla.
Reissu oli kyllä loppujen lopuksi onnistunut, vaikka tuo Brum-tappio kaiversi mieltä ja söi miestä monta päivää. Seuraava raportti luvassa helmikuun alussa ManU-matsin jälkeen. (Kameraa ei tällä kertaa ollut mukana, joten kuvitus jutusta puuttuu.)
Painajaismaista oli tuloksen ohella se, että kentällä nähty valkopaitainen kotijoukkue ei vaikuttanut ollenkaan nälkäiseltä. Painajaismaiseksi olon teki sekin, että ponneton ja onneton avausjakso ei ollut ensimmäinen laatuaan tällä kaudella. Ramos teki onnistuneita muutoksia tauolla, vaihtoi taktiikkaa useaan otteeseen pelin aikana - ja lopulta tuloksena oli t-o-d-e-l-l-a helpottava 3-2-voitto. Ottelun päätyttyä tanskalaisfanit, jotka on tunnettu huumoristaan ja oikeasta asenteestaan aina "roliganien" päivistä lähtien, yltyivät laulamaan Spursin katsomonosalle: "Two nil, and we fucked it up!" Se oli oikeaa urheiluhenkisyyttä!
Lauantaina lähdin nauttimaan kirpeästä maalaisilmasta Lontoon koillispuolelle Chigwelliin. Siellä sijaitsee Spurs Lodge, THFC:n harjoituskeskus. Tarkoitus oli katsastaa akatemian ottelu Birminghamia vastaan. Kirpeää maalaisilmaa oli tarjolla yllin kyllin, sillä alue on laaja ja laakea, ja navakka tuuli puhalsi suoraan päin turistia, joka ei ollut tajunnut varautua hatuin, hanskoin ja huivein, kuten natiivit. Mietin matsia katsellessa, montako oman akatemian kasvattia nykyisessä ykkösjoukkueessa pelaa. En saanut mieleeni muita kuin Kuningas Ledleyn. Ottelu päätyi Tottenhamin voittoon 3-2. Joitakin akatemian kovia nimiä puuttui kokoonpanosta, mutta ainakin yksi mallikas esitys jäi mieleen. Vasen pakki nimeltä Hutchins oli todella taitava molemmilla jaloilla, varmaotteinen ja nopea. Ja viimeisteli voittomaalin hallitusti kuin hyökkääjä. Ottelun tauolla menin pällistelemään harjoituksistaan poistuvia ykkösjoukkueen pelaajia. Satuin törmäämään Tornion Terrieriin ja vaihdoin muutaman sanan. Jos väittäisin että TT oli hyvällä tuulella kertoessaan, että edes penkkipaikkaa ei ole tiedossa seuraavan päivän Birmingham-matsiin, valehtelisin. Toivottavasti Temelle löytyy käyttöä myös Ramosin alaisuudessa. Tässä on uskoakseni avainasemassa se, kuinka hyvin TT onnistuu välttämään loukaantumiset, sillä eräiden arvioiden mukaan Ramos arvostaa erityisen paljon sitä, että pelaaja jaksaa juoksemaan täydet 90 minuuttia - ja mielellään nopeasti. Ja Tainiollehan 90 minuutin kunto on ollut viime aikoina valitettavan harvinaista.
Sunnuntain ottelu Birminghamia vastaan on paras unohtaa nopeasti. Vaikka Spurs pelasi ajoittain todella näyttävää hyökkäyspeliä, katkerampaa tappiota on vaikea kuvitella. Tai ehkä juuri tuo ajoittainen näyttävyys ja täydellinen dominointi sitten lisäsivät sitä katkeruutta. Tilanteen olisi pitänyt olla tauolla noin 3-1. Berbatovin olisi pitänyt saada pallo tyhjään maaliin tilanteessa 2-1, eikä laukoa tolppaan. Keanen punainen kortti oli naurettava veto tuomarilta. Jeromen ei olisi pitänyt päästä purjehtimaan alakerran läpi, ennen kuin tasoitti 2-2:een. Ylipäätään tämän tragedian käsikirjoitus oli täydellinen. Pelaaja ketä Keane "rappasi" on lainalla Woolwich Pikeysista eli Ars*nalista. Voittomaali syntyy yliajalla sellaisella laukauksella, johon kyseinen ruotsalaispelaaja ei taatusti enää koskaan kykene. Ja tietysti voittomaalin tekijä on paitsi ruotsalainen myös entinen edellä mainitun Woolwichin edustaja.
Birmingham-matsista piti tulla "varmat" kolme pinnaa ja "pakkovoitto". Ehkä tämä on vain pessimismiä tai tämän alkukauden aiheuttamaa pahimpaan varautumista, mutta jotenkin tuntuu että parina aiempana vuonna juuri tällaiset ottelut on käännetty voitoksi, vaikka sitten kehnolla pelillä. Nyt tuosta matsista on onneksi kulunut jo 10 päivää, ja viime sunnuntain City-voitto helpotti oloa jo aika paljon.
Eräs paikallinen tuttava on leikillään kehottanut minua syömään "pien" White Hart Lanella. Väittää sen olevan "must" ja "English tradition". Tavallisesti viihdyn ennen peliä pubissa sen verran hyvin, että joudun juoksemaan pubista suoraan katsomoon enkä ehdi paljon ruokaa jonotella, mutta tällä kertaa päätin noudattaa kaverin kehotusta ja ostin Meat&Potato Pien. Oli hyvää, mutta kun ottelun jälkimaku oli niin karvas, niin taidan tästä lähtien pyytää tuota Liverpoolia kannattavaa kaveria tunkemaan piirakat scouse-ahteriinsa (vaikkei mikään oikea scouser olekaan).
Torstain matsissa istuin (tai käytännössä seisoin koko pelin ajan) Park Lanessa. Sunnuntaille olin ihan kokeilumielessä ostanut lipun toiseen päätyyn, Paxtoniin. Näkymä Paxtonin ja East Lowerin kulmasta (Block 23) oli mainio ja Keane tuuletti edessämme molempia maalejaan, mutta tunnelma ei kerta kaikkiaan pärjää Park Lanelle. Paxtonista on tehty ihan virallisesti "perheystävällinen" katsomonosa ja Birmingham-matsi oli lisäksi "virallinen" perhe-ottelu (mitä se nyt tarkoittaakaan). Ympärillä oli aika paljon lapsia ja vanhuksia, eikä laulu tuntunut läheskään kaikille maittavan. Mielenkiintoinen kokemus sekin.
Joidenkin mielestä Ramosin vaikutus näkyy jo Robbon vyötäröllä ja terävöityneistä otteissa. Yleisön joukossa näitä vanhan uskonsa löytäneitä oli aika paljon, sen verran kovaa kaikui takavuosien hitti "England's Number One!" molemmissa otteluissa. Tosin sunnuntain ottelussa laulu hiljeni tunnin kohdalla.
Reissu oli kyllä loppujen lopuksi onnistunut, vaikka tuo Brum-tappio kaiversi mieltä ja söi miestä monta päivää. Seuraava raportti luvassa helmikuun alussa ManU-matsin jälkeen. (Kameraa ei tällä kertaa ollut mukana, joten kuvitus jutusta puuttuu.)
Tästä se alkaa
Hello! Hello! We Are The Tottenham Boys!
Tottenhamilta puuttuu käsittääkseni yhä suomalainen kannattajayhdistys. Meikäläisellä on pyörinyt jo pitkään ajatus sellaisen perustamisesta. Resursseja eli aikaa ja IT-taitoja ei kuitenkaan tunnu olevan edes kaikkeen tarpeelliseen, saati sitten uuteen harrastukseen, joten minkään suurimittaisen yhdistystoiminnan aloittaminen ei nyt tunnu mahdolliselta.
Kokeilenkin, miten homma lähtisi rullaamaan tällaisena yksinkertaisempana versiona. Blogin kautta voi suhteellisen yksinkertaisesti ja vähällä vaivalla pitää yhteyttä muihin Tottenham-intoilijoihin, välittää raportteja ja reportaaseja, haukkua ja kehua – ja vaikka suunnitella virallisen suomalaisen kannattajayhdistyksen perustamista.
Kommentit ja kannanotot lukijoilta ovat erittäin tervetulleita!
Pitempiä raportteja, analyyseja tai mielipiteenilmauksia voi laittaa meikäläisen sähköpostiosoitteeseen, julkaisen niitä sitten omina itsenäisenä kirjoituksinaan täällä (jolloin ne erottuvat paremmin kuin pelkkinä kommentteina...) .
Syksyltä 2007 odotettiin vielä kesällä Tottenhamin kannattajien keskuudessa paljon, mutta masennus alkoi hiipiä puseroon jo ensimmäisen liigaottelun jälkeen. Tottenhamissa on kuohunut usein, mutta tämä syksy on ollut kentällä ja kulisseissa monella tavalla sellainen, jonka ei toivoisi toistuvan. Uusi manageri on ollut puikoissa pari kuukautta, mutta tulokset heilahetelevat edelleen. Tottenham on jopa ailahtelevaksi joukkueeksi tällä hetkellä vähän turhan ailahtelevainen. Joukkueen kurssi ei käänny hetkessä, mutta usko valoisaan lähitulevaisuuteen on silti palaamassa ainakin allekirjoittaneeseen. Pelattavaa ja voitettavaa on tälläkin kaudella jäljellä vaikka kuinka paljon.
Toivotaan, että Spurs Finland -blogissa saadaan heti alkutaipaleella todistaa "Revolucion Ramosnistan" vaikutusta Tottenhamissa – matka kohti kirkkaampia valoja alkakoon heti.
Come On You Spurs!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
