Toinen vierasvoitto - edellistäkin loistavampi

18.12.07 liigacupin puolivälierä Man City v. Spurs 0-2 (0-1)

En voinut eilen kirjoittaa tiistai-illan City-pelistä. Syy: olo oli liian euforinen. En ensinnäkään osannut keskittyä mihinkään koko eilisenä päivänä, ja toiseksi kirjoitus olisi ollut poukkoilevaa Tottenhamin ylistystä. (Tosin sitähän se lienee nytkin.) Työpäiväkin meni katkonaisesti, sillä keskittymisen katkaisi toistuvasti ajatusten paluu tiistai-iltaan ja yhteen Tottenhamin viime vuosien hienoimmista esityksistä. En Ramos on tehnyt parissa kuukaudessa työtä, jonka tulokset näkyvät jo nyt selvästi. Mitä onkaan vielä odotettavissa?
Manchester City on liigassa neljäntenä eikä ole menettänyt liigaotteluissa pistettäkään kotona. Ei siis mikään helppo lähtökohta vierasjoukkueelle. Tottenham jatkoi kuitenkin siitä mihin Portsmouthissa jäi, eli pelasi viisaasti ja piti palloa. Kun Defoe vielä teki maalin 5. minuutilla, kaikki näytti ruusuiselta.
Pelin luonne muuttui oleellisesti 20. minuutilla Didier Zokoran ulosajon jälkeen. Ramos teki nopean johtopäätöksen ja otti Defoen pois kärjestä, siirsi Chimbondan oikean pakin tontilta toppariksi ja heitti Tainion oikeaksi pakiksi. Defoe oli raivoissaan tullessaan vaihtoon, mutta ei Ramosille niin kuin jotkut jostain syystä luulivat, vaan tuomarille, joka sekoitti hyvin alkaneen pelin.
Ehkä tärkein jo nyt näkyvä Ramosin tuoma muutos Spursin pelissä on rauhallisuus, itseluottamus ja tiivistynyt joukkueena pelaaminen. Alakerrassa Kaboulille on ilmiselvästi sanottu, että heitä hienoudet ja harhautukset menemään ja keskity oleelliseen. Robbo on pistetty dieetille ja henkilökohtaiseen valmennukseen. Molemmat pelasivat jälleen hyvin. Kun Kaboulia ei kentällä juuri huomaa, se lienee merkki siitä että äijä pelaa hyvin. Potentiaalia hänellä nimittäin taatusti on, nyt - Ramosin johdolla - hän osaa hyödyntää sitä eikä höntyile suotta. Robbon venytys Vassellin puskuun on äijän tämän kauden komeimpia torjuntoja (ja kenties toistaiseksi tärkein!), ja ehkä juuri Robbossa lisääntynyt itseluottamus on kaikkein eniten tervetullutta. Kaksi peräkkäistä nollapeliä vieraissa liigan top 5 -joukkueita vastaan ei ole asia, josta Spurs-fanit edes uneksivat vielä kolme kuukautta sitten. Nyt se on totta.
Ehkä häkellyttävin asia ottelussa oli pallonhallintatilasto: City 35 %, Spurs 65 % - siitä huolimatta että kotijoukkue oli ylivoimalla ja jahtasi tasoitusta 70 minuuttia!
Tai no, ei ihan 70 minuuttia, sillä 82. minuutilla Steeeeeeeed ratkaisi ottelun. Berbatov - jonka suoritusta City-fanitkin olivat kuulemma ylistäneet estoitta, piti jälleen palloa tyylillä jonka vain hän osaa, antoi sen sitten Jamie O'Haralle, joka muuten taas oli erinomainen, joka puolestaan lähetti pitkällä pallolla Steedin hyökkäykseen. Mitä teki Steed? Otti pallon pehmeästi alas, pisti City-pakin kahville ja sijoitti jääkylmästi Hartin ohi verkkoon. Ja eikun tuulettamaan 3000 ekstaattisen Spurs-fanin eteen! Loput minuutit olivatkin pelkkää loppuvihellyksen odottelua molemmilta joukkeilta.

Malbranque jatkoi loistavia otteitaan tässä ottelussa, ja maali oli uurastuksesta hieno palkinto.
Robbon ohella ehkä tärkein pelaaja oli sittenkin Berbatov. Berbatovin kyky suojata palloa on maaginen. Laiskan näköinen juoksutyyli hämää, pallon kanssa Berbs on erittäin vaikea pysäytettävä. Sen sai huomata avausjaksolla 5 Cityn pelaajaa, joiden ohi Berba pujotteli kevyen näköisesti. Ja näyttävyyttä tärkeämpää tiistaina oli tietysti pallon pitäminen hallussa, ajan kuluttaminen, oivaltavien syöttöjen jakaminen joukkuekavereille ja kyky rauhoittaa peliä.

Zokoran ulosajo oli toinen erittäin kyseenalainen punainen kortti Spursin pelaajalle 16 päivän aikana. Tottenham on valittanut kortista ja pyytänyt kolmen ottelun pelikiellon kumoamista, valituksen läpimeno ei liene todennäköistä. Tänään illemmalla tulee juryn päätös. Ulosajo oli sääli, koska Zokora ehti muodostaa Kaboulin kanssa parissa ottelussa yllättävän toimivan ja varman toppariparin. Ylihuomissessa ars*nal-matsissa Zokoran nopeudelle olisi ollut käyttöä.

Niin, ja välierävastustaja - tietysti ars*nal! Let's have 'em!