Vaikea analysoida viime sunnuntaita vieläkään... tuppaa yhä hymyilyttämään siihen malliin, kun miettii Chelsea-matsia. Harvoin jää yhdestä matsista mieleen niin monta kohokohtaa. Kuten Zokora seisomassa silmät kiinni ja selkä maalia kohti Berban ampuessa pilkkua. (Katsokaapa Zokoran vasemman olkapään viereen katsomossa. Siellä pyörtyy 125-vuotijuhlapaitaa kantava fani. :)) Tai Zokora läpiajossa 10 minuuttia ennen loppua... saletisti Paul Stalteri, Tony Gardner, Gary Doherty ,Steffen Freund , Ramon Vega tai kuka tahansa muu olisi onnistunut maalinteossa, mutta ei Zok. :) Tainion viivyttely rajaheitossa ja Drogban hiillostaminen. Teme sai monta uutta ystävää Spurs-kannattajista käskettyään Dogbreathia katsomaan tulostaululle ja olemaan hiljaa päätössekunneilla. Keane puremassa kynsiään vaihtopenkillä, kun jatkoajan yliaikaa oli pelatttu jo 3,5 minuuttia. Robbon ja Temen rutistelu päätösvihellyksen jälkeen. Robbon tuuletutus (mahtoi olla uskomaton tunne vaikean tammi-helmikuun jälkeen). Keanen kyyneleet. Keanen ja Berban rutistelu. Terryn ja kumppaneiden ilmeet häviäjän mitalia hakiessa. Keanen into nostaa pytty Ledleyn kanssa. Ontuva Ledley kävelemässä Wembleyn portaissa kohti palkintojen jakoa. Ledley. Ledley. Ledley. (Eikä pidä unohtaa selostusta - en ollutkaan ennen joutunut/päässyt katomaan pubissa Tottenhamin matsia Bubi Walleniuksen selostaessa veireisessä pöydässä...)
Muita johtopäätöksiä. Spursilla on uusi Boss. Hän on Alan Hutton. Kylmää ja kovaa toimintaa kentällä ja kentän ulkopuolella. Ei häkeltynyt Chelskin painostaessa ja piti pikkutunneilla Ledleytä pystyssä yökerhossa... Spursilla on toinen uusi Boss. Woody. Cool as a cucumber. Kylmää toimintaa kentällä. Ei näyttänyt kertaakaan edes väsyneeltä, hoiti Drogban pois pelistä lähes täydellisesti, tsemppasi jatkuvasti muita - ja tietysti teki SEN maalin.
Edellisessä postauksessa oli linkki Spurs-klassikkobiisiin nimeltä Ossie's Dream vuodelta 1981. Sinkku oli aikoinaan Englannin listoilla, eikä suotta. Nyt netissä on alkanut kampanja Spurs-biisin saamisesta uudelleen listoille. Tällä kertaa kyseessä on Barry Manilow'n Cant Smile Withou You. Biisin alkuperäisestä Spurs-kytköksestä en ole täysin varma, mutta biisin nimi näkyy eräissä Spurs-fanien lipuissa – on näkynyt jo pitkään. Tässä eräs, tuore kytkös kyseisen kipaleen ja Spursin välillä. Se, joka väittää että tätä katsellessa ei mene kylmät väreetä selässä, valehtelee.
torstai 28. helmikuuta 2008
maanantai 25. helmikuuta 2008
WE ARE TOTTENHAM
WE ARE TOTTENHAM
WE ARE TOTTENHAM
SUPER TOTTENHAM
FROM THE LANE
WE ARE TOTTENHAM
SUPER TOTTENHAM
WE ARE TOTTENHAM
FROM THE LANE.
torstai 21. helmikuuta 2008
Kutinaa
Nyt alkaa jo vähän kihelmöidä... Sunnuntai on taas vähän lähempänä, ja kisafiilis alkaa puskea läpi vähitellen.
Dawson on tänään sivussa takareisivamman takia, mutta pelaaminen sunnuntaina on "mahdollista" ainakin THFC:n virallisen tiedotteen mukaan. Samassa tiedotteessa kerrotaan Kingin treenaavan muun joukkueen mukana - eli ihan täysin rikki Ledders ei kai voi olla.
Kisafilliksen löytymistä voi avittaa esimerkiksi kuuntelemalla uusinta Spurs Show -podcastia. Phill Cornewellin vieraana 14.2. nauhoitetussa lähetyksessä on Rob White, Spurs-legenda John Whiten poika. John White oli yksi vuoden 1961 tuplamestareista, joka kuoli salamaniskuun golfkentällä heinäkuussa 1964, 27-vuotiaana. Rob White oli niin nuori isänsä kuollessa, ettei ehtinyt nähdä "livenä" tämän pelaavan. Cornwellin ohjelmassa hän kertookin mm. siitä, kuinka mielenkiintoista on ollut katsella viime vuosina helposti saataville tulleita vanhoja cup-finaaleja.
Cornwell on koomikko, ja nyt hän on vihdoin alkanut tehdä myös Ramos-imitaaioita show'n alkajaisiksi. Vaati kuulemma huolellista harjoittelua, toisin kuin Jolin raakkumisen matkiminen aiemmin. ;) Show'ssa on yleensä mukana myös Mike Leigh ja toinen koomikko Paul Whitehouse (Ruuvit löysällä / Fast Show -tähti).
Sunnuntaina on tarkoitus kartoittaa hieman virallisen kannattajayhdistyksen toimintaa. Paikaksi on valikoitunut Sports Academy Helsingissä, aika on klo 16, eli tunti ennen kick offia.
Kaikki Spurs-tyypit TERVETULOA!
Dawson on tänään sivussa takareisivamman takia, mutta pelaaminen sunnuntaina on "mahdollista" ainakin THFC:n virallisen tiedotteen mukaan. Samassa tiedotteessa kerrotaan Kingin treenaavan muun joukkueen mukana - eli ihan täysin rikki Ledders ei kai voi olla.
Kisafilliksen löytymistä voi avittaa esimerkiksi kuuntelemalla uusinta Spurs Show -podcastia. Phill Cornewellin vieraana 14.2. nauhoitetussa lähetyksessä on Rob White, Spurs-legenda John Whiten poika. John White oli yksi vuoden 1961 tuplamestareista, joka kuoli salamaniskuun golfkentällä heinäkuussa 1964, 27-vuotiaana. Rob White oli niin nuori isänsä kuollessa, ettei ehtinyt nähdä "livenä" tämän pelaavan. Cornwellin ohjelmassa hän kertookin mm. siitä, kuinka mielenkiintoista on ollut katsella viime vuosina helposti saataville tulleita vanhoja cup-finaaleja.
Cornwell on koomikko, ja nyt hän on vihdoin alkanut tehdä myös Ramos-imitaaioita show'n alkajaisiksi. Vaati kuulemma huolellista harjoittelua, toisin kuin Jolin raakkumisen matkiminen aiemmin. ;) Show'ssa on yleensä mukana myös Mike Leigh ja toinen koomikko Paul Whitehouse (Ruuvit löysällä / Fast Show -tähti).
Sunnuntaina on tarkoitus kartoittaa hieman virallisen kannattajayhdistyksen toimintaa. Paikaksi on valikoitunut Sports Academy Helsingissä, aika on klo 16, eli tunti ennen kick offia.
Kaikki Spurs-tyypit TERVETULOA!
tiistai 19. helmikuuta 2008
Que sera sera? Grande vittoria?
Hiljaista on ollut viime aikoina. Johtuuko ei-niin-innostavasta Slavia-matsista UEFA-cupissa viime viikolla, Spurs-vapaasta viime viikonlopusta vai jostakin muusta, mutta vielä ei ole sellaista kunnon finaalifiilistä päässyt ainakaan meikäläisen puseroon hiipimään. Mutta eiköhän se olo tästä kohene muutaman päivän sisällä... parempi olisi!
Vaikka vierasmatsi Slavia vastaan ei ihastuttanut, oli kyseessä tärkeä matsi. Vierasvoitto eurokentillä pudotuspelivaiheessa - ei pidä valittaa.
Paitsi ehkä maalivahtitilanteesta. Cerny möhli raskaasti Slavian ainokaisessa maalissa. Cernyn piikkiin meni tammikuussa FA Cupin matsissa Old Traffordilla yksi maali, ja myös kotimatsissa ManUa vastaan Cerny pomputti palloa torjunnoissaan huomiota herättävän usein. Kaveri on pelannut Robbon paikalla nyt runsaan kuukauden, mutta vähissä lienevät ne, jotka luottavat tällä hetkellä sataprosenttisesti kumpaankaan Spurs-veskariin. Ei ehkä paras lähtökohta Tottiksen puolustukselle lähteä Chavskin kivikovaa koneistoa vastaan Wembleylle. Mutta turha maalailla piruja seinälle. Torstaina kotimatsissa Slaviaa vastaan ei olisi järisyttävä yllätys, vaikka Robbo olisi avauksessa. Pieni yllätys se kyllä olisi, jos tarinat Robinsonin ja Ramosin taannoisista yhteenotoista pitävät paikkansa. Spurs Finlandin luotto Ramosiin on horjumaton, ja mikäli Robbo pelaa torstaina ja silloin hyvin luultavasti myös sunnuntaina, on se merkki vain siitä, että äijä on nöyrtynyt, ottanut lusikan kauniiseen käteen ja alkanut vihdoin treenata kunnolla ja taistella pelipaikastaan. Ja Ramos on huomannut tämän. Luotto Robboon ei tällä hetkellä meikäläisellä ole ihan horjumaton, ja melkein yhtä todennäköisenä pidän sitä, että kaveri odottaa hartaasti poispääsyä Tottenhamista. Tilanne lieneee fifty-sixty.
Robbon parhaita puolia varsinaisen torjuntatyön ohella on ollut hyvä suhde faneihin (ei sillä, että sen pitäisi vaikuttaa peliesitysten arviointiin) (tosin tämä suhde sai pahan tahran liigacupin toisen välierän jälkeen, kun Robbo ei tullut muun joukkueen kanssa juhlimaan ars*n nöyryyttämistä). Vaikka pelipaikka on mennyt, kanssakäyminen kannattajien kanssa jatkuu: Prahassa viime viikolla Robbo laulatti Spurs-faneja esimerkillisellä tyylillä...
Ledley, Ledley, Born is The King of White Hart Lane... Tainion ohella Ledley King on pelaaja, jonka erityisesti toivoisin näkeväni Wembleyn nurmella sunnuntaina. Ensin tositoimissa Drogbaa vastaan ja sitten kohottamassa pokaalin matsin jälkeen. Maalivahtiosastokaan ei huoleta pahasti, jos King on pelikunnossa ja avauksessa Woodgaten rinnalla. Kingin tärkeys näkyi tammikuussa matseissa, joissa äijä pystyi pelaamaan. Chelseaa vastaan henkisen merkityksen ohella Kingin nopeudella ja taklauksilla voi olla ratkaiseva merkitys Spurs-puolustuksen suoriutumiseen. Jos Ledders ei ole kentällä torstaina Slaviaa vastaan (edes osaa ottelusta), sitä lienee turha odottaa kokoonpanoon sunnuntainakaan.
Tainio pelasi Prahassa pakkina. Oikean laitapuolustajan tontti lienee TT:n paras pelipaikka keskikentän keskustan, oikean laidan ja vasemman laidan jälkeen... Veskarina TT ei ole kai vielä kokeillutkaan? Keskikentän koostumus tämän viikon koitoksissa on vielä iso arvoitus. Huddlestone on karistanut kilojaan ja parantanut peliään, eikä ainakaan Ramosin silmissä taida enää välttämättä olla Temen takana vertailussa, kuka pelaa Jenasin kanssa keskikentän keskustassa. Entä missä on Zokora, penkillä vai puolustuksessa - vai Ramosin rankingissa keskikentän pohjalla? Ihan ilman sinivalkoisia laseja - ja edellyttäen että kaikki ovat täysikuntoisia - toivon, että Spurs voi pelata samalla keskikenttämiehistöllä kuin välierän toisessa osassa Lanella. Tainiolla on sekä kovuutta että pelisilmää - ja mikä ehkä sunnuntaina tärkeintä, kylmää harkintakykyä. Näiden kolmen ominaisuuden kombinaatio on TT:llä Spurs Finlandin vaatimattoman ja puolueettoman arvion mukaan parempi kuin THuddilla tai Zokoralla.
Spurs Finlandin vaatimaton visio sunnuntaille: Cashely Cole alkaa kikkailla ylimielisesti pallolla omassa päässä, kun tuomarin antamaa kahden minuutin lisäaikaa on pelattu minuutti. Tilanne on 0-0. Keane jaksaa vielä juosta sen verran, että härnää Colea, ja saa hankituksi kulmapotkun Spursille. Tuomarin antama lisäaika täyttyy, kun kulmapotku lähtee Jenasin jalasta. Drogba ja Terry törmäävät toisiinsa Chelsean maalinsuulla, kun kumpikin yrittää vartioida Ledleytä. King puskee kenenkään estämättä ottelun ainoan maalin...
Nyt tätä kirjoittaessa alkoi muuten sitä kisafiilistäkin löytyä...
COME ON YOU MIGHTY LILYWHITES!
Vaikka vierasmatsi Slavia vastaan ei ihastuttanut, oli kyseessä tärkeä matsi. Vierasvoitto eurokentillä pudotuspelivaiheessa - ei pidä valittaa.
Paitsi ehkä maalivahtitilanteesta. Cerny möhli raskaasti Slavian ainokaisessa maalissa. Cernyn piikkiin meni tammikuussa FA Cupin matsissa Old Traffordilla yksi maali, ja myös kotimatsissa ManUa vastaan Cerny pomputti palloa torjunnoissaan huomiota herättävän usein. Kaveri on pelannut Robbon paikalla nyt runsaan kuukauden, mutta vähissä lienevät ne, jotka luottavat tällä hetkellä sataprosenttisesti kumpaankaan Spurs-veskariin. Ei ehkä paras lähtökohta Tottiksen puolustukselle lähteä Chavskin kivikovaa koneistoa vastaan Wembleylle. Mutta turha maalailla piruja seinälle. Torstaina kotimatsissa Slaviaa vastaan ei olisi järisyttävä yllätys, vaikka Robbo olisi avauksessa. Pieni yllätys se kyllä olisi, jos tarinat Robinsonin ja Ramosin taannoisista yhteenotoista pitävät paikkansa. Spurs Finlandin luotto Ramosiin on horjumaton, ja mikäli Robbo pelaa torstaina ja silloin hyvin luultavasti myös sunnuntaina, on se merkki vain siitä, että äijä on nöyrtynyt, ottanut lusikan kauniiseen käteen ja alkanut vihdoin treenata kunnolla ja taistella pelipaikastaan. Ja Ramos on huomannut tämän. Luotto Robboon ei tällä hetkellä meikäläisellä ole ihan horjumaton, ja melkein yhtä todennäköisenä pidän sitä, että kaveri odottaa hartaasti poispääsyä Tottenhamista. Tilanne lieneee fifty-sixty.
Robbon parhaita puolia varsinaisen torjuntatyön ohella on ollut hyvä suhde faneihin (ei sillä, että sen pitäisi vaikuttaa peliesitysten arviointiin) (tosin tämä suhde sai pahan tahran liigacupin toisen välierän jälkeen, kun Robbo ei tullut muun joukkueen kanssa juhlimaan ars*n nöyryyttämistä). Vaikka pelipaikka on mennyt, kanssakäyminen kannattajien kanssa jatkuu: Prahassa viime viikolla Robbo laulatti Spurs-faneja esimerkillisellä tyylillä...
Ledley, Ledley, Born is The King of White Hart Lane... Tainion ohella Ledley King on pelaaja, jonka erityisesti toivoisin näkeväni Wembleyn nurmella sunnuntaina. Ensin tositoimissa Drogbaa vastaan ja sitten kohottamassa pokaalin matsin jälkeen. Maalivahtiosastokaan ei huoleta pahasti, jos King on pelikunnossa ja avauksessa Woodgaten rinnalla. Kingin tärkeys näkyi tammikuussa matseissa, joissa äijä pystyi pelaamaan. Chelseaa vastaan henkisen merkityksen ohella Kingin nopeudella ja taklauksilla voi olla ratkaiseva merkitys Spurs-puolustuksen suoriutumiseen. Jos Ledders ei ole kentällä torstaina Slaviaa vastaan (edes osaa ottelusta), sitä lienee turha odottaa kokoonpanoon sunnuntainakaan.
Tainio pelasi Prahassa pakkina. Oikean laitapuolustajan tontti lienee TT:n paras pelipaikka keskikentän keskustan, oikean laidan ja vasemman laidan jälkeen... Veskarina TT ei ole kai vielä kokeillutkaan? Keskikentän koostumus tämän viikon koitoksissa on vielä iso arvoitus. Huddlestone on karistanut kilojaan ja parantanut peliään, eikä ainakaan Ramosin silmissä taida enää välttämättä olla Temen takana vertailussa, kuka pelaa Jenasin kanssa keskikentän keskustassa. Entä missä on Zokora, penkillä vai puolustuksessa - vai Ramosin rankingissa keskikentän pohjalla? Ihan ilman sinivalkoisia laseja - ja edellyttäen että kaikki ovat täysikuntoisia - toivon, että Spurs voi pelata samalla keskikenttämiehistöllä kuin välierän toisessa osassa Lanella. Tainiolla on sekä kovuutta että pelisilmää - ja mikä ehkä sunnuntaina tärkeintä, kylmää harkintakykyä. Näiden kolmen ominaisuuden kombinaatio on TT:llä Spurs Finlandin vaatimattoman ja puolueettoman arvion mukaan parempi kuin THuddilla tai Zokoralla.
Spurs Finlandin vaatimaton visio sunnuntaille: Cashely Cole alkaa kikkailla ylimielisesti pallolla omassa päässä, kun tuomarin antamaa kahden minuutin lisäaikaa on pelattu minuutti. Tilanne on 0-0. Keane jaksaa vielä juosta sen verran, että härnää Colea, ja saa hankituksi kulmapotkun Spursille. Tuomarin antama lisäaika täyttyy, kun kulmapotku lähtee Jenasin jalasta. Drogba ja Terry törmäävät toisiinsa Chelsean maalinsuulla, kun kumpikin yrittää vartioida Ledleytä. King puskee kenenkään estämättä ottelun ainoan maalin...
Nyt tätä kirjoittaessa alkoi muuten sitä kisafiilistäkin löytyä...
COME ON YOU MIGHTY LILYWHITES!
lauantai 9. helmikuuta 2008
Matkaraportti: Tottenham v. ManU 2.2.2008
Berbagol on iskenyt... (kuva: Tuomo)En muista, milloin viimeksi olisin ollut Tottenhamissa jo kaksi tuntia ennen ottelun alkua. Yleensä homma menee niin, että hyvistä valmisteluista huolimatta päädytään ryntäämään kiireellä pubiin, kiireellä yksi tuoppi alas ja sitten kiireellä stadionille niin, että omalla paikalla ollaan 10 sekuntia ennen alkuvihellystä.
Viime lauantaina homma hoitui toisin. Aamuverryttelyksi tubella Fulhamiin, lippuluukulta tiketit sunnuntaiseen Fulham-Villa-matsiin toiveena todistaa Kuninkaan paluuta ja sitten Thamesin rantaa pitkin kävely pubiin Putney Bridgen tuntumaan. Chelsea-viiri pubissa Fulhamissa herätti vähän kummastusta, mutta toisaalta Chavsean stadionhan on siinä ihan lähellä myös. (Ja sunnuntaina pubi paljastuikin vierasfanien luolaksi.) Pubin landlady oli Liverpoolin kannattaja - ystävällinen koiransakin oli nimeltään Stevie G. - ja ennusti Tottiksen pistävän ManUa päihin 2-0...
...mistä pääsemmekin takaisin asiaan. Tarkoitus oli olla Lanen läheisyydessä ajoissa, koska neljän hessun porukastamme yksi tarvitsi eräältä kausikorttilaiselta lipun lainaan, ja tuo lippu oli tarkoitus hakea hyvissä ajoin. Perillä Tottenhamissa oltiin kyllä ajoissa, mutta lopulta lainakausikortti vaihtoi omistajaa klo 14.55 ja paikoilla oltiin 15.02... Same old story, paitsi että tällä kertaa ehdittiin olla pubissa vähän kauemmin kuin yleensä. Which was nice.
Tunnelma block 31:ssä aivan Shelfin ja Park Lanen kulmassa oli vertaansa vailla, eikä istua tarvinnut kuin tauolla. Ottelun tapahtumat on varmaan pureskeltu niin moneen kertaan eri puolilla, että ei niistä sen enempää. Tasoitus syletti raskaasti, mutta toisaalta Spursin kokonaisesitys oli niin loistava, että harmitella ei jaksanut hirveän pitkään. Hutton pelasi toisen jakson härmäläisosasaton silmien edessä ja debytoi meikäläisen mielestä loistavasti. Mr Clarkin vieruskaveri oli tosin arvioinut, että Huttonin pelityylillä punakortti viuhuu taatusti pari kolme kertaa per kausi. Voi olla niinkin. ManUa vastaan äijällä pysyi kuitenkin järki päässä, ja taklaukset olivat railakkaita mutta puhtaita. Ja joitakin viitteitä nähtiin myös skotin paljon puhutusta hyökkäyshalukkuudesta. Woodgate oli myös loistava. Ja kun nyt tosiaan näyttää siltä, että Kingiä peluutetaan vain isoissa otteluissa jos silloinkaan, Woodgaten tasoinen pakki Dawsonin rinnalla on elintärkeä.
Tuomarin todellisesta tasosta ei saanut block 31:n vinkkelistä kunnon kuvaa, mutta kotiyleisö oli harvinaisen tyytymätön tuomioihin. "Referee's a wanker"-, "Can we have a referee"- ja "12 men, you've only got 12 men"- laulut raikuivat tuon tuosta. Suppeiden highlightsien mukaan ainakin Nani oli onnekas, kun sai jäädä kentälle vedettyään Chimbondaa nilkoille nappulat edellä.
Matsi vei voimat joksikin aikaa, ja post-match pintit Brickiesissä menivät energia-arvojen tasaamiseen. Mieluisaa oli havaita runsas suomalaisedustus pubissa ja Spurs-kaupassa. Sunnuntaisesta Fulhamin matsista puuttui kuitenkin se suomalainen, jonka takia matsiin oikeastaan lähdettiin, eli Hitti-Litti Litmanen.
perjantai 1. helmikuuta 2008
Jermain Defoe...
..he's a yiddo - NOT.
Siirtoikkunan päätöstunnit olivat melkoista hulinaa, hyvissä merkeissä ja vähän haikeissa. Gilberto tuli kuin tulikin, vaikka äijän toisen lääkärintarkastuksen uutisoitiin menneen mönkään. En muista nähneeni kaverin pelaavan, joten vaikea sanoa mitään. Monet jotka ovat nähneet, pitävät siirtoa merkittävänä edistysaskeleena.
Defoen pitkään spekuloitu lähtö Lanelta on nyt totta, vaikka ainakin minä pidin sitäkin huhua jo kuolleena. Spurs Finland toivoo JD:lle mitä parhainta menestystä Portsmouthissa (paitsi 22.3., kun Pompey tulee Lanelle). Samalla on toivottava, että Bent toipuu vammoistaan huippuiskuun a.s.a.p., ja että Berba ja Keane pysyvät ehjinä kesään asti. Kun Bent ei vielä ole todistanut kykyjään Tottis-paidassa, yhdenkin hyökkääjän loukkaantuminen olisi takaisku.
Stalteri liittyi lainasopimuksella Hodarin joukkoihin Craven Cottagella, ja Gardner lainattiin loppukaudeksi Evertoniin.
Summa summarum. Siirtoikkuna vaikuttaa paperilla onnistuneelta (Woodgate ehti jo todistaa jotain kentälläkin keskiviikkona), vaikka Defoen lähtö vähän harmaalta tuntuukin (tästä ollaan varmasti jossain eri mieltä).
Siirtoikkunan päätöstunnit olivat melkoista hulinaa, hyvissä merkeissä ja vähän haikeissa. Gilberto tuli kuin tulikin, vaikka äijän toisen lääkärintarkastuksen uutisoitiin menneen mönkään. En muista nähneeni kaverin pelaavan, joten vaikea sanoa mitään. Monet jotka ovat nähneet, pitävät siirtoa merkittävänä edistysaskeleena.
Defoen pitkään spekuloitu lähtö Lanelta on nyt totta, vaikka ainakin minä pidin sitäkin huhua jo kuolleena. Spurs Finland toivoo JD:lle mitä parhainta menestystä Portsmouthissa (paitsi 22.3., kun Pompey tulee Lanelle). Samalla on toivottava, että Bent toipuu vammoistaan huippuiskuun a.s.a.p., ja että Berba ja Keane pysyvät ehjinä kesään asti. Kun Bent ei vielä ole todistanut kykyjään Tottis-paidassa, yhdenkin hyökkääjän loukkaantuminen olisi takaisku.
Stalteri liittyi lainasopimuksella Hodarin joukkoihin Craven Cottagella, ja Gardner lainattiin loppukaudeksi Evertoniin.
Summa summarum. Siirtoikkuna vaikuttaa paperilla onnistuneelta (Woodgate ehti jo todistaa jotain kentälläkin keskiviikkona), vaikka Defoen lähtö vähän harmaalta tuntuukin (tästä ollaan varmasti jossain eri mieltä).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
