Berbagol on iskenyt... (kuva: Tuomo)En muista, milloin viimeksi olisin ollut Tottenhamissa jo kaksi tuntia ennen ottelun alkua. Yleensä homma menee niin, että hyvistä valmisteluista huolimatta päädytään ryntäämään kiireellä pubiin, kiireellä yksi tuoppi alas ja sitten kiireellä stadionille niin, että omalla paikalla ollaan 10 sekuntia ennen alkuvihellystä.
Viime lauantaina homma hoitui toisin. Aamuverryttelyksi tubella Fulhamiin, lippuluukulta tiketit sunnuntaiseen Fulham-Villa-matsiin toiveena todistaa Kuninkaan paluuta ja sitten Thamesin rantaa pitkin kävely pubiin Putney Bridgen tuntumaan. Chelsea-viiri pubissa Fulhamissa herätti vähän kummastusta, mutta toisaalta Chavsean stadionhan on siinä ihan lähellä myös. (Ja sunnuntaina pubi paljastuikin vierasfanien luolaksi.) Pubin landlady oli Liverpoolin kannattaja - ystävällinen koiransakin oli nimeltään Stevie G. - ja ennusti Tottiksen pistävän ManUa päihin 2-0...
...mistä pääsemmekin takaisin asiaan. Tarkoitus oli olla Lanen läheisyydessä ajoissa, koska neljän hessun porukastamme yksi tarvitsi eräältä kausikorttilaiselta lipun lainaan, ja tuo lippu oli tarkoitus hakea hyvissä ajoin. Perillä Tottenhamissa oltiin kyllä ajoissa, mutta lopulta lainakausikortti vaihtoi omistajaa klo 14.55 ja paikoilla oltiin 15.02... Same old story, paitsi että tällä kertaa ehdittiin olla pubissa vähän kauemmin kuin yleensä. Which was nice.
Tunnelma block 31:ssä aivan Shelfin ja Park Lanen kulmassa oli vertaansa vailla, eikä istua tarvinnut kuin tauolla. Ottelun tapahtumat on varmaan pureskeltu niin moneen kertaan eri puolilla, että ei niistä sen enempää. Tasoitus syletti raskaasti, mutta toisaalta Spursin kokonaisesitys oli niin loistava, että harmitella ei jaksanut hirveän pitkään. Hutton pelasi toisen jakson härmäläisosasaton silmien edessä ja debytoi meikäläisen mielestä loistavasti. Mr Clarkin vieruskaveri oli tosin arvioinut, että Huttonin pelityylillä punakortti viuhuu taatusti pari kolme kertaa per kausi. Voi olla niinkin. ManUa vastaan äijällä pysyi kuitenkin järki päässä, ja taklaukset olivat railakkaita mutta puhtaita. Ja joitakin viitteitä nähtiin myös skotin paljon puhutusta hyökkäyshalukkuudesta. Woodgate oli myös loistava. Ja kun nyt tosiaan näyttää siltä, että Kingiä peluutetaan vain isoissa otteluissa jos silloinkaan, Woodgaten tasoinen pakki Dawsonin rinnalla on elintärkeä.
Tuomarin todellisesta tasosta ei saanut block 31:n vinkkelistä kunnon kuvaa, mutta kotiyleisö oli harvinaisen tyytymätön tuomioihin. "Referee's a wanker"-, "Can we have a referee"- ja "12 men, you've only got 12 men"- laulut raikuivat tuon tuosta. Suppeiden highlightsien mukaan ainakin Nani oli onnekas, kun sai jäädä kentälle vedettyään Chimbondaa nilkoille nappulat edellä.
Matsi vei voimat joksikin aikaa, ja post-match pintit Brickiesissä menivät energia-arvojen tasaamiseen. Mieluisaa oli havaita runsas suomalaisedustus pubissa ja Spurs-kaupassa. Sunnuntaisesta Fulhamin matsista puuttui kuitenkin se suomalainen, jonka takia matsiin oikeastaan lähdettiin, eli Hitti-Litti Litmanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti