Paljon on tälläkin palstalla Arry Redknappia morkattu ja nyt syksyllä hiljaa oltu, kun Tottenham jyrää ja jyrää.
Toisaalta niin on Arrykin ollut kohtalaisen hiljaa. Kun pelit kulkevat, ei managerin tarvitse suoltaa shaibaa. Kesä oli harvinaisen turhauttava siirtomarkkinoilla aina elokuun loppuun asti. Siihen asti fanien parissa ehti keräytyä annos jos toinenkin katkeruutta ja hämmennystä, kun mitään muuta kuin yhden vaari-ikäisen maalivahdin hankinta ei tapahtunut.
No, Brad-vaari on osoittautunut loistavaksi hankinnaksi, samoin kuin ne kaksi viime hetken etukäteen parjattua hankintaa. Jokuhan oli jo nähnyt elokuun alussa Scott Parkerin pelaavan West Hamissa Mestaruusarjaa, ja näkemänsä perusteella oli tuominnut: Parkerilla ei enää ole jalkoja. Parhaimmillaankin vain mestaruussarjatasoa. Siis pelaajien valitsema Valioliigan Vuoden pelaaja 2010-11.
Elokuun loppuun kestänyttä stressiä lisäsi Luka Modricin kohtalo. Levy vannoi kesäkuussa että Modricia ei myydä, mutta kuinka moni uskoi vilpittömästi, 100-prosenttisesti, että Levyn sana pitää ja Modric pelaa Tottenhamissa vielä syksylläkin? En ainakaan minä.
Redknapp onnistui hankinnoissaan ja Levy onnistui pitämään Modricin seurassa ainakin toistaiseksi. Kukaan ei varmaan uskonut, että Citylle kotona kärsityn murskatappion jälkeen Tottenham olisi tappioitta kärkikahinoissa mukana kolme kuukautta myöhemmin.
Monta palaa loksahti (loppu)kesän aikana kohdilleen, ja loksahdus klikkasi Spursin pelin käyntiin. Se käynti on sellaista, jota minä en omalla faniurallani ole aiemmin nähnyt: monta ottelua on mennyt niin että joukkueessa ei ole heikkoa lenkkiä. Tottenham on päässyt eroon Huttonin ja Palciosin kaltaisista hasardeista ja Crouchista, joka joistain ikimuistoisista maaleista huolimatta ei ole pelaaja jota olisi ikävä.
Otan siis hatun kouraan ja syön nöyryyspiirakan, olkoon se vaikka ale pie, ja myönnän: Arry Redknapp on oikea mies Spursin manageriksi.
Ja sormet selän takana ristissä lisään itsekseni kuiskaten: ainakin tämän kauden, tai jos tammikuun oikeudenkäynnissä tulee noutaja, niin ainakin sitten siihen asti. Kiitos Arry.
maanantai 5. joulukuuta 2011
sunnuntai 28. elokuuta 2011
Arold
re: Dzeko, tammikuu 2011
"The chairman is up for is up for it and he’s pushing me more than I’m pushing him. But it’s hard to find that person who you think would take you to the next level."They are talking about £35million for the boy Dzeko [at Wolfsburg], but is he worth it? It would scare me spending that sort of money unless I was 100 per cent sure."
re: Dzeko,elokuu 2011
"That is why they paid big money for the boy. He is becoming the player we all knew he was at Wolfsburg."
NUFF SAID.
"The chairman is up for is up for it and he’s pushing me more than I’m pushing him. But it’s hard to find that person who you think would take you to the next level."They are talking about £35million for the boy Dzeko [at Wolfsburg], but is he worth it? It would scare me spending that sort of money unless I was 100 per cent sure."
re: Dzeko,elokuu 2011
"That is why they paid big money for the boy. He is becoming the player we all knew he was at Wolfsburg."
NUFF SAID.
lauantai 14. toukokuuta 2011
Arry tekee sen ihan itse
Mistä tietää, että manageri tajuaa jotain menneen vikaan kauden aikana? Tottenhamin ja Harry Redknappin tapauksessa siitä, että manageri käsittelee vihdoin julkisuudessa aihetta, jonka kaikki tietävät Spursin kauden suurimmaksi pulmaksi, puhuu asiasta eri tavalla kuin muutama kuukausi sitten - ja kuinka ollakaan, Arry syyttää lopputuloksesta muita.
Huhut Ajaxissa pelanneen Luis Suarezin tulosta WHL:lle vilahtelivat huhuissa ja fanien päiväunissa koko loppuvuoden 2010. Siirtoikkunassa odotettiin tapahtuvan jotain, vaikka myös LIverpool oli tullut mukaan huhuihin. Tammikuun 7. päivä Arry sanoi tilanteesta näin:
“I would doubt very much that anything will happen there. I’ve watched him loads of times; he’s not an out-and-out striker but he could play anywhere.”
Arry siis myöntää seuranneensa Suarezia tarkkaan ja toteaa, että hän ei välttämättä ole vastaus Tottenhamin hyökkääjäpulmaan.
No. Kuinka ollakaan, Liverpool otti "riskin" jota Arry tuossa epäröi ottaa, nappasi Suarezin - ja on pelannut loistavan kevään mm. Suarezin taiturimaisuuden ansiosta.
Ja, kuinka ollakaan, tänään Guardianissa Arry sanoo, että hän ei ostanut Suarezia, koska scoutit suosittelivat olemaan ostamatta. Eli Arry vihjaa, että hän ei itse ole vastuussa eikä ole nähnyt Suarezin pelaavan.
KYSYMYS 1: Eikö managerin tehtävä ole tehdä lopullinen päätös, lentää mitätön matka Lontoosta Amsterdamiin seuraamaan pelaajaa, jonka merkitys joukkueelle voisi olla ISO?
KYSYMYS 2: Miksi Arry tammikuussa sanoi nähneensä runsaasti Suarezin otteita ja nyt sanoo että päätös perustuu scouttien mielipiteeseen?
SELITYS: Wheeler dealer whiilaa ja diilaa näillä kommenteillaan, peittelee tekosiensa ja tekemättä jättämisiensä jälkiä kääntelemällä sanomisiaan - ja sysää taas lopullisen vastuun ihan muualle kuin omille hartioilleen.
Tälle bloggajalle alkaa tulla mitta täyteen Redknappin kanssa. Paljon on hienoja hetkiä nähty Arryn alaisuudessa, mutta selkärangattomuus eräissä päivänselvissä asioissa kaataa kupin ihan ylösalaisin. Mielelläni toisaalta toivon Arrylle vielä yhden kauden mittaista näyttöpaikkaa, mutta on pelottavaa ajatella, että seuraavallakin kaudella on kuunneltavaa pskanjauhantaa ja muiden syyttelyä ja toisinaan käsittämättömän heikkoja taktisisia päätöksiä, joista ainakin osa näyttää johtuvan omasta naurettavasta jääräpäisyydestä ja pelaajien pärstäkertoimista.
Niin. Ja vielä Arrya. Tämän päivän Mirrorissa Arry haukkuu idiooteiksi kaikki Spursin fanit jotka haukkuvat radio-ohjelmissa Tottenhamin otteita ja pitää ylipäätään dorkina ihmisiä jotka soittavat radioon keskustellakseen jalkapallosta.
Kiitos Arry tästäkin tiedosta. Varmasti olet tälläkin isällisellä, kaikkitietävällä neuvolla saanut paljon hyvää aikaan.
Onneksi kausi on pian ohi.
Huhut Ajaxissa pelanneen Luis Suarezin tulosta WHL:lle vilahtelivat huhuissa ja fanien päiväunissa koko loppuvuoden 2010. Siirtoikkunassa odotettiin tapahtuvan jotain, vaikka myös LIverpool oli tullut mukaan huhuihin. Tammikuun 7. päivä Arry sanoi tilanteesta näin:
“I would doubt very much that anything will happen there. I’ve watched him loads of times; he’s not an out-and-out striker but he could play anywhere.”
Arry siis myöntää seuranneensa Suarezia tarkkaan ja toteaa, että hän ei välttämättä ole vastaus Tottenhamin hyökkääjäpulmaan.
No. Kuinka ollakaan, Liverpool otti "riskin" jota Arry tuossa epäröi ottaa, nappasi Suarezin - ja on pelannut loistavan kevään mm. Suarezin taiturimaisuuden ansiosta.
Ja, kuinka ollakaan, tänään Guardianissa Arry sanoo, että hän ei ostanut Suarezia, koska scoutit suosittelivat olemaan ostamatta. Eli Arry vihjaa, että hän ei itse ole vastuussa eikä ole nähnyt Suarezin pelaavan.
KYSYMYS 1: Eikö managerin tehtävä ole tehdä lopullinen päätös, lentää mitätön matka Lontoosta Amsterdamiin seuraamaan pelaajaa, jonka merkitys joukkueelle voisi olla ISO?
KYSYMYS 2: Miksi Arry tammikuussa sanoi nähneensä runsaasti Suarezin otteita ja nyt sanoo että päätös perustuu scouttien mielipiteeseen?
SELITYS: Wheeler dealer whiilaa ja diilaa näillä kommenteillaan, peittelee tekosiensa ja tekemättä jättämisiensä jälkiä kääntelemällä sanomisiaan - ja sysää taas lopullisen vastuun ihan muualle kuin omille hartioilleen.
Tälle bloggajalle alkaa tulla mitta täyteen Redknappin kanssa. Paljon on hienoja hetkiä nähty Arryn alaisuudessa, mutta selkärangattomuus eräissä päivänselvissä asioissa kaataa kupin ihan ylösalaisin. Mielelläni toisaalta toivon Arrylle vielä yhden kauden mittaista näyttöpaikkaa, mutta on pelottavaa ajatella, että seuraavallakin kaudella on kuunneltavaa pskanjauhantaa ja muiden syyttelyä ja toisinaan käsittämättömän heikkoja taktisisia päätöksiä, joista ainakin osa näyttää johtuvan omasta naurettavasta jääräpäisyydestä ja pelaajien pärstäkertoimista.
Niin. Ja vielä Arrya. Tämän päivän Mirrorissa Arry haukkuu idiooteiksi kaikki Spursin fanit jotka haukkuvat radio-ohjelmissa Tottenhamin otteita ja pitää ylipäätään dorkina ihmisiä jotka soittavat radioon keskustellakseen jalkapallosta.
Kiitos Arry tästäkin tiedosta. Varmasti olet tälläkin isällisellä, kaikkitietävällä neuvolla saanut paljon hyvää aikaan.
Onneksi kausi on pian ohi.
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Diipa daapa vs. No nonsense
Näin puhuu diipa daapa wheeler dealer, joka ei ole kertaakaan tällä kaudella ottanut vastuuta Tottenhamin huonoista esityksistä, vaan kääntänyt puheen faneihin, huonoon onneen tms., ja kuten nyt, hyväntuulisesti siihen että pelasimme todella hyvin, meillä on ollut huono jakso - IHANKO TOTTA: 1 VOITTO 15 OTTELUSSA, HAROLD! - eikä ilmeelläkään osoita, että Mestarien liigan jääminen haaveeksi ensi kaudella olisi pettymys.
Näin puhuu samasta asiasta pokaaleja voittanut ammattilainen, joka ei ehkä hänkään rakasta edustamaansa seuraa, mutta ei myöskään piiloudu tekosyiden tai suoranaisen paskapuheen taakse, vaan sanoo niin kuin asiat on. Gallas on ollut yksi tämän kauden sankareista - kuka olisi uskonut 8 kk sitten?! - ja toivottavasti käskee Arryn tunkemaan kevyen jutustelun ahteriinsa ja käärimään hihat tosissaan ensi kautta varten.
Näin puhuu samasta asiasta pokaaleja voittanut ammattilainen, joka ei ehkä hänkään rakasta edustamaansa seuraa, mutta ei myöskään piiloudu tekosyiden tai suoranaisen paskapuheen taakse, vaan sanoo niin kuin asiat on. Gallas on ollut yksi tämän kauden sankareista - kuka olisi uskonut 8 kk sitten?! - ja toivottavasti käskee Arryn tunkemaan kevyen jutustelun ahteriinsa ja käärimään hihat tosissaan ensi kautta varten.
perjantai 29. huhtikuuta 2011
8 pistettä 7 ottelusta - kauden koko kuva?
22.2. Blackpool-Spurs 3-1
6.3. Wolves-Spurs 3-3
19.3. Spurs-West Ham 0-0
2.4. Wigan-Spurs 0-0
9.4. Spurs-Stoke 3-2
20.4. Spurs-Ars*nal 3-3
23.4. Spurs-WBA 2-2
Muutamana viime kautena Tottenhamin tuloskäyrä on tipahtanut ydintalvella, tammi-helmikuussa, piristyäkseen kevättä kohti selvästi. Viime kausi on tästä esimerkki. Tällä kaudella homma on mennyt toisin.
Helmikuun alun kolmen ottelun voittoputki nosti Tottenhamin kärkikahinoihin liigassa. On käsittämätöntä, että seitsemän ottelua tuon voittoputken jälkeen nuo samaisest voitot kannattelevat Tottenhamia edelleen sijalla viisi.
Nousu arsnalia vastaan kahden maalin takaa tasoihin on sinänsä hieno juttu, ja se on noista viidestä viime seitsemän ottelun tasapelistä ns. "hyväksyttävä". Tosin siinäkin ottelussa Tottenham olisi voinut tehdä vaikka kolme maalia toisella jaksolla ja voittaa. Toisaalta vierastasuri Wolvesia vastaan oli onnekas.
Tämä on tuloskunto, joka ei ansaitse sijoitusta, joka veisi Tottenhamin ensi kaudeksi Mestarien liigaan. Samaa voidaan sanoa koko kauden mittakaavassa. Tottenham ei muistaakseni ole pelannut Valioliigassa ainuttakaan hienoa kokonaista 90-minuuttista tällä kaudella. Yksi parhaista esityksistä on kauden ensimmäinen 45-minuuttinen. Cityn olisi pitänyt mennä nurin WHL:lla elokuussa, esitys oli niin vahva. Olisiko mikään nyt toisin (paitsi että neljän pisteen sijasta Cityn etumatka Tottenhamiin olisi yksi piste), on ihan toinen kysymys.
Tottenham on toki ottanut hienoja voittoja tälläkin kaudella. Voitto Emiratesilla oli huikea suoritus. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että 45 minuuttia tuosta ottelusta oli täyttä kuraa Tottenhamilta. Marraskuun lopussa meni nurin Liverpool Lanella, mutta siinäkin ottelussa vieraat olivat melkeinpä hallitseva osapuoli.
Itselleni yksi iloisimmista voitoista oli tapaninpäivän menestys Villa Parkilla - Tottenham hallitsi tilanteen loistavasti ja voitti lopulta ansaitusti, vaikka pelasi vajaalla.
Hyväkin joukkue tarvitsee myös onnea, ja hyvällä joukkueella yleensä on onnea. Tottenham pelasi marraskuussa välillä huikeasti, välillä voitti pienen onnenkin avustuksella.
Mitä sitten kertoo se, että helmi-huhtikuussa onnea ei ole juuri ollut? Että Tottenham ei ole niin hyvä joukkue, että se "ansaitsisi" sen onnensiripaleen, jolla edes muutama tasapeli olisi kääntynyt voitoksi? Noista viidesta tasurista ainoa, jossa Tottenham rehellisesti "ansaitsi" voittaa, on - sekin pienellä varauksella - ottelu West Hamia vastaan.
Paljon kuulee puhuttavan voittamisen kulttuurista. On vaikea sanoa, kuinka vahva se on Tottenhamissa. Mestaruuksia ei ole tullut, pienetkin menestyksen hetket on otettu suurella riemulla vastaan, koska ne ovat tuntuneet harvinaisilta. Voi olla toki sattumaakin, että sen jälkeen kun Tottenham voitti Interin marraskuussa upealla esityksellä Mestarien liigassa, seuraavassa ottelussa tuli ansaitusti turpaan Boltonilta ja omissa soi neljästi (4-2). Nykyinen "putki" - yksi voitto seitsemässä liigaottelussa - alkoi sen jälkeen, kun Tottenham voitti hallitulla esityksellä ja pienellä onnella Italian tulevan mestarin AC Milanin vieraskentällä. Seuraavassa ottelussa Blackpool oli selvästi parempi ja pisti pallon kolmesti Spursin verkkoon. Jos kauempaa haetaan, kolme vuotta sitten liigacupin loistavan voiton jälkeen Tottenham antoi Miklu Forssellin paukuttaa hattutempun, kun Birmingham voitti finaalia seuranneessa ottelussa 4-0.
Nämä tulokset ja "käänteet" voivat siis olla sattumaakin, mutta tosiasia on, että Tottenham on harvoin vakuuttanut useassa ottelussa peräkkäin. Jokainen kärkiseura kompuroi välillä nmiin kotona kuin vieraissa, mutta Tottenhamin putki kielii jostain muusta. Todellisesta kärkijoukkueen meniningistä ja voittamisen kulttuurista voidaan puhua sitten, kun tasapelit sarjan häntäpään porukoita vastaan ovat poikkeus. Tällä kaudellahan ne ovat ollee poikkeuksen sijaan sääntö.
Ironista tämän kauden esityksissä on se, että samalla kun on kompuroitu hhirmuisella tavalla sarjataulukon alemman pään joukkueita vastaan, kärkijoukkueita vastaan on tapeltu mukavasti. Lauantain Chelski-matsin jälkeen edessä ovat matkat Anfieldille ja Eastlandsille. Kuinka karmeaa ironiaa olisikaan se, että Tottenham voittaisi seuraavat neljä ottelua - ja menettäisi nelsosijan kauden päätösmatsissa kotona Biringhamia vastaan. Ei kovin todennäköinen skenaario, mutta periaatteessa - Tottenhamin tuntien - tämä voisi olla ihan mahdollista.
P.S.!!!! Muotoilin vähän uusiksi tuota Spurs Show Vodcast -postausta (5.4.2011). Videoruudut eivät enää ole vammaisen kokoisia ja esillä ovat kaikki kolme vodcastin osaa. Kannattaa katsoa - vetää suupielet väkisin hymyyn!
6.3. Wolves-Spurs 3-3
19.3. Spurs-West Ham 0-0
2.4. Wigan-Spurs 0-0
9.4. Spurs-Stoke 3-2
20.4. Spurs-Ars*nal 3-3
23.4. Spurs-WBA 2-2
Muutamana viime kautena Tottenhamin tuloskäyrä on tipahtanut ydintalvella, tammi-helmikuussa, piristyäkseen kevättä kohti selvästi. Viime kausi on tästä esimerkki. Tällä kaudella homma on mennyt toisin.
Helmikuun alun kolmen ottelun voittoputki nosti Tottenhamin kärkikahinoihin liigassa. On käsittämätöntä, että seitsemän ottelua tuon voittoputken jälkeen nuo samaisest voitot kannattelevat Tottenhamia edelleen sijalla viisi.
Nousu arsnalia vastaan kahden maalin takaa tasoihin on sinänsä hieno juttu, ja se on noista viidestä viime seitsemän ottelun tasapelistä ns. "hyväksyttävä". Tosin siinäkin ottelussa Tottenham olisi voinut tehdä vaikka kolme maalia toisella jaksolla ja voittaa. Toisaalta vierastasuri Wolvesia vastaan oli onnekas.
Tämä on tuloskunto, joka ei ansaitse sijoitusta, joka veisi Tottenhamin ensi kaudeksi Mestarien liigaan. Samaa voidaan sanoa koko kauden mittakaavassa. Tottenham ei muistaakseni ole pelannut Valioliigassa ainuttakaan hienoa kokonaista 90-minuuttista tällä kaudella. Yksi parhaista esityksistä on kauden ensimmäinen 45-minuuttinen. Cityn olisi pitänyt mennä nurin WHL:lla elokuussa, esitys oli niin vahva. Olisiko mikään nyt toisin (paitsi että neljän pisteen sijasta Cityn etumatka Tottenhamiin olisi yksi piste), on ihan toinen kysymys.
Tottenham on toki ottanut hienoja voittoja tälläkin kaudella. Voitto Emiratesilla oli huikea suoritus. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että 45 minuuttia tuosta ottelusta oli täyttä kuraa Tottenhamilta. Marraskuun lopussa meni nurin Liverpool Lanella, mutta siinäkin ottelussa vieraat olivat melkeinpä hallitseva osapuoli.
Itselleni yksi iloisimmista voitoista oli tapaninpäivän menestys Villa Parkilla - Tottenham hallitsi tilanteen loistavasti ja voitti lopulta ansaitusti, vaikka pelasi vajaalla.
Hyväkin joukkue tarvitsee myös onnea, ja hyvällä joukkueella yleensä on onnea. Tottenham pelasi marraskuussa välillä huikeasti, välillä voitti pienen onnenkin avustuksella.
Mitä sitten kertoo se, että helmi-huhtikuussa onnea ei ole juuri ollut? Että Tottenham ei ole niin hyvä joukkue, että se "ansaitsisi" sen onnensiripaleen, jolla edes muutama tasapeli olisi kääntynyt voitoksi? Noista viidesta tasurista ainoa, jossa Tottenham rehellisesti "ansaitsi" voittaa, on - sekin pienellä varauksella - ottelu West Hamia vastaan.
Paljon kuulee puhuttavan voittamisen kulttuurista. On vaikea sanoa, kuinka vahva se on Tottenhamissa. Mestaruuksia ei ole tullut, pienetkin menestyksen hetket on otettu suurella riemulla vastaan, koska ne ovat tuntuneet harvinaisilta. Voi olla toki sattumaakin, että sen jälkeen kun Tottenham voitti Interin marraskuussa upealla esityksellä Mestarien liigassa, seuraavassa ottelussa tuli ansaitusti turpaan Boltonilta ja omissa soi neljästi (4-2). Nykyinen "putki" - yksi voitto seitsemässä liigaottelussa - alkoi sen jälkeen, kun Tottenham voitti hallitulla esityksellä ja pienellä onnella Italian tulevan mestarin AC Milanin vieraskentällä. Seuraavassa ottelussa Blackpool oli selvästi parempi ja pisti pallon kolmesti Spursin verkkoon. Jos kauempaa haetaan, kolme vuotta sitten liigacupin loistavan voiton jälkeen Tottenham antoi Miklu Forssellin paukuttaa hattutempun, kun Birmingham voitti finaalia seuranneessa ottelussa 4-0.
Nämä tulokset ja "käänteet" voivat siis olla sattumaakin, mutta tosiasia on, että Tottenham on harvoin vakuuttanut useassa ottelussa peräkkäin. Jokainen kärkiseura kompuroi välillä nmiin kotona kuin vieraissa, mutta Tottenhamin putki kielii jostain muusta. Todellisesta kärkijoukkueen meniningistä ja voittamisen kulttuurista voidaan puhua sitten, kun tasapelit sarjan häntäpään porukoita vastaan ovat poikkeus. Tällä kaudellahan ne ovat ollee poikkeuksen sijaan sääntö.
Ironista tämän kauden esityksissä on se, että samalla kun on kompuroitu hhirmuisella tavalla sarjataulukon alemman pään joukkueita vastaan, kärkijoukkueita vastaan on tapeltu mukavasti. Lauantain Chelski-matsin jälkeen edessä ovat matkat Anfieldille ja Eastlandsille. Kuinka karmeaa ironiaa olisikaan se, että Tottenham voittaisi seuraavat neljä ottelua - ja menettäisi nelsosijan kauden päätösmatsissa kotona Biringhamia vastaan. Ei kovin todennäköinen skenaario, mutta periaatteessa - Tottenhamin tuntien - tämä voisi olla ihan mahdollista.
P.S.!!!! Muotoilin vähän uusiksi tuota Spurs Show Vodcast -postausta (5.4.2011). Videoruudut eivät enää ole vammaisen kokoisia ja esillä ovat kaikki kolme vodcastin osaa. Kannattaa katsoa - vetää suupielet väkisin hymyyn!
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Peter Crouch
Peter Crouch puskee Spursin Mestarien liigan karsintoihin 5.5.2010
Peter Crouch Mestarien liigan karsinnoissa Young Boysia vastaan 23.8.2011
... ja Tottenham etenee lohkovaiheeseen.
Peter Crouch San Sirolla 15.2.2011
Maali San Sirolla vie Tottenhamin Mestarien liigassa puolivälieriin, jossa vastaan tulee Real Madrdi. Ja mitä tekee mies, joka on iskenyt kauden mittaan supertärkeitä maaleja maailman hienoimmassa seurajoukkueiden kilpailussa, jossa Tottenham on vihdoin, 10 vuoten totisen yrittämisen jälkeen mukana?
Peter Crouch Mestarien liigan karsinnoissa Young Boysia vastaan 23.8.2011
... ja Tottenham etenee lohkovaiheeseen.
Peter Crouch San Sirolla 15.2.2011
Maali San Sirolla vie Tottenhamin Mestarien liigassa puolivälieriin, jossa vastaan tulee Real Madrdi. Ja mitä tekee mies, joka on iskenyt kauden mittaan supertärkeitä maaleja maailman hienoimmassa seurajoukkueiden kilpailussa, jossa Tottenham on vihdoin, 10 vuoten totisen yrittämisen jälkeen mukana?
Peter Crouch on ollut tähän asti minulle jotenkin epämääräinen tapaus. Näin hänet ensimmäistä kertaa livenä ottelussa QPR-Crystal Palace vuodenvaihteen 2000-01 tienoilla. Silloin ei todellakaan olisi uskonut, että QPR:n kärjessä vasikan lailla koikkelehtinut honkkeli pääsisi urallaan pitemmälle kuin Palacen kärjessä näyttävästi ja itsevarmasti esiintynyt Mikael Forssell.
Sittemmin Crouch on osoittanut niin Liverpoolissa ja Englannin maajoukkueessa, että hän osaa tehdä maaleja, vieläpä näyttäviä sellaisia. Hän on myös tehnyt Tottenhamille uskomattoman tärkeitä maaleja, tuossa yllä on vain osa niistä.
Toisaalta silloin, kun hän ei tee maaleja (eli kun tarjoilu ei pelaa), Crouch on käsittämättömän turhauttava pelaaja. Samoin silloin, kun joukkueen ainoa taktiikka pelata palloa ylöspäin on potkaista se omalta alueelta Crouchin päähän ja toivoa parasta.
Olen iloinnut Crouchin maaleista Tottenhamille kuten kuka tahansa Spurs-fani. Olin White Hart Lanella todistamassa hattutemppua Young Boysia vastaan lähihistorian tärkeimpiin kuuluvassa Spursin ottelussa. Olin Lanella, kun Crouch kurotti jalkansa Balen keskityksen väliin ja vei Tottenhamin 2-0 johtoon hallitsevaa Euroopan seuramestaria vastaan marraskuun alussa.
Huusin niin kovaa kuin kahden pienen nukkuvan lapsen huuhollissa uskaltaa, kun Croch ratkaisi voiton Spursille San Sirolla.
Kaikki hyvät hetket ovat auttaneet työntämään taka-alalle ajatuksissa sen tosiasian, että britti-ilmausta käyttäen "Crouch makes your eyes bleed".
Eivät auta enää.
Bernabeun tapahtumat kiehuvat päässä vieläkin sellaisilla lämpötiloilla, että en parempi jättää kirjoittaminen niistä sikseen. Sanonpahan vain, että mieli on täynnä suunnatonta, voimatonta raivoa. Tottenham oli joukkueen epäorganisoitu ja hengetön, mutta kaikki meikäläisen paha olo henkilöityy tällä hetkellä Peter Crouchiin. Toivon miehen pikaista lähtöä Tottenhamista vaikka Blackburniin.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Spurs show killes an audio star
Spurs Show -podcastin ystäville on tarjolla erilaista herkkua, sillä herrat Cornwell ja Leigh ovat vieraineen nauhoittaneet "vodcasteja" - kutsutaanko niitä sitten videocasteiksi vai miksi. Idea on että podcastin nauhoitustilanteessa studiossa on kamera, joka taltioi taltioinnin.
Podcastin ystävät tietävät, että ohjelma alkaa yleensä manageri-imitaatiolla. Nyt tämäkin hulvattelu saa uuden ulottuvuuden Arry-naamarin myötä. Vieraana on mm. Ruuvit löysällä -ohjelmasta tuttu hardcore-Spursfani Paul Whitehouse.
Niille jotka eivät tiedä, mistä on kyse: koomikko Phil Cornwell ystävineen käsittelee ajankohtaisia Tottenham-asioita huumorilla höystettynä. Mistään komediasta ei ole kyse - Tottenham ei aina naurata - vaan pojat pistävät pöytään viiltävää analyysiä, eivätkä todellakaan pidä kriittisiä ajatuksi sisällään.
Spurs Show Vodcast Part I
Spurs Show Vodcast Part II
Spurs Show Vodcast Part III
Podcastin ystävät tietävät, että ohjelma alkaa yleensä manageri-imitaatiolla. Nyt tämäkin hulvattelu saa uuden ulottuvuuden Arry-naamarin myötä. Vieraana on mm. Ruuvit löysällä -ohjelmasta tuttu hardcore-Spursfani Paul Whitehouse.
Niille jotka eivät tiedä, mistä on kyse: koomikko Phil Cornwell ystävineen käsittelee ajankohtaisia Tottenham-asioita huumorilla höystettynä. Mistään komediasta ei ole kyse - Tottenham ei aina naurata - vaan pojat pistävät pöytään viiltävää analyysiä, eivätkä todellakaan pidä kriittisiä ajatuksi sisällään.
Spurs Show Vodcast Part I
Spurs Show Vodcast Part II
Spurs Show Vodcast Part III
perjantai 4. helmikuuta 2011
Stratfordiin, hyvällä tai pahalla.
Marraskuussa 2008: Spurs to unveil stadium plans.
Vähän myöhemmin: Daniel Levyä haastattellaan stadionnäyttelyn alla. "We have made a final decision to stay (in Tottenham).
Ja edelleen: Uuden stadionin havainnekuvat valmistuivat.
Viime toukokuussa Levy sanoo Lanen tilalle rakennettavasta uudesta stadionista "We stay on track for the new stadium. We will be very proud of this stadium" ja kertoo, että High Roadin varrella olevia vanhoja, seuran historiaan liittyviä rakennuksia tullaan säilyttämään:
Lokakuussa 2010 Tottenham ilmoittaa hakevansa pelioikeutta uudella olympistadionilla Itä-Lontoossa. Levyn mukaan kyseessä on "vain kaikkien vaihtoehtojen tarkistaminen".
Tammikuussa 2011 Levy selittää tilannetta avoimessa kirjeessään. Vielä lokakuussa varasuunnitelmana ollut olympiastadion on yhtäkkiä ainoa vaihtoehto.
Eilen Levy tapasi muuttoa vastustavan WeareN17-ryhmän. Hän avasi tilaisuuden toteamalla: do you not realize that you are killing the club?
Montakohan sympatiaääntä Levyltä karisi pois moisella kommentilla?
Nyt on jo selvää, että muutto Stratfordiin on Levylle pakkomielle. Tänään hän kertoo lehdissä haastavansa asiasta päättävät oikeuteen, jos Tottenham ei saa olympiastadionia!!!
Kuulostaa melkein siltä, että jonkinlainen esisopimus THFC:n myymisestä on jo tehty, ja ehtona on vain muutto Stratfordiin. Raha saa ihmisessä ihmeitä aikaan, siis myös Daniel Levyn kadottamaan arvokkuutensa, kun kauppa meneekin tiukoille. Rahastahan tässä on loppupelissä kysymys.
Tuo vihjailu valmiisiin kauppakirjoihin on tietysti bullshittiä, mutta kyllä mattimeikäläistä ihmetyttää, miksi Levyllä on niin suunnaton kiire muuttaa pois? En usko, että ainakaan urheilullisista syistä. Mikä estää odottamasta muutamaa vuotta, jotta rakennusluvat ja tonttiasiat saadaan kuntoon Tottenhamissa, ja rakentamaan vasta sitten?
Niin ja mitä, jos Englanti olisikin saanut MM-kisat 2018? Englannin hakemuksessahan luvattiin, että Tottenhamin TOTTENHAMIIN rakennettava uusi stadion olisi yksi MM-areenoista.
Vähän myöhemmin: Daniel Levyä haastattellaan stadionnäyttelyn alla. "We have made a final decision to stay (in Tottenham).
Ja edelleen: Uuden stadionin havainnekuvat valmistuivat.
Viime toukokuussa Levy sanoo Lanen tilalle rakennettavasta uudesta stadionista "We stay on track for the new stadium. We will be very proud of this stadium" ja kertoo, että High Roadin varrella olevia vanhoja, seuran historiaan liittyviä rakennuksia tullaan säilyttämään:
Lokakuussa 2010 Tottenham ilmoittaa hakevansa pelioikeutta uudella olympistadionilla Itä-Lontoossa. Levyn mukaan kyseessä on "vain kaikkien vaihtoehtojen tarkistaminen".
Tammikuussa 2011 Levy selittää tilannetta avoimessa kirjeessään. Vielä lokakuussa varasuunnitelmana ollut olympiastadion on yhtäkkiä ainoa vaihtoehto.
Eilen Levy tapasi muuttoa vastustavan WeareN17-ryhmän. Hän avasi tilaisuuden toteamalla: do you not realize that you are killing the club?
Montakohan sympatiaääntä Levyltä karisi pois moisella kommentilla?
Nyt on jo selvää, että muutto Stratfordiin on Levylle pakkomielle. Tänään hän kertoo lehdissä haastavansa asiasta päättävät oikeuteen, jos Tottenham ei saa olympiastadionia!!!
Kuulostaa melkein siltä, että jonkinlainen esisopimus THFC:n myymisestä on jo tehty, ja ehtona on vain muutto Stratfordiin. Raha saa ihmisessä ihmeitä aikaan, siis myös Daniel Levyn kadottamaan arvokkuutensa, kun kauppa meneekin tiukoille. Rahastahan tässä on loppupelissä kysymys.
Tuo vihjailu valmiisiin kauppakirjoihin on tietysti bullshittiä, mutta kyllä mattimeikäläistä ihmetyttää, miksi Levyllä on niin suunnaton kiire muuttaa pois? En usko, että ainakaan urheilullisista syistä. Mikä estää odottamasta muutamaa vuotta, jotta rakennusluvat ja tonttiasiat saadaan kuntoon Tottenhamissa, ja rakentamaan vasta sitten?
Niin ja mitä, jos Englanti olisikin saanut MM-kisat 2018? Englannin hakemuksessahan luvattiin, että Tottenhamin TOTTENHAMIIN rakennettava uusi stadion olisi yksi MM-areenoista.
lauantai 15. tammikuuta 2011
Taidetta
Kaikkien sentimentaalisten Tottenham-videoiden joukossa tämä on todellinen helmi.
Biisivalintojen perusteella, sanoja kun kuuntelee, kyseessä on myös kannannotto Stratfordiin muuttamiseen.
Please stay in N17, THFC.
Biisivalintojen perusteella, sanoja kun kuuntelee, kyseessä on myös kannannotto Stratfordiin muuttamiseen.
Please stay in N17, THFC.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
