Peter Crouch Mestarien liigan karsinnoissa Young Boysia vastaan 23.8.2011
... ja Tottenham etenee lohkovaiheeseen.
Peter Crouch San Sirolla 15.2.2011
Maali San Sirolla vie Tottenhamin Mestarien liigassa puolivälieriin, jossa vastaan tulee Real Madrdi. Ja mitä tekee mies, joka on iskenyt kauden mittaan supertärkeitä maaleja maailman hienoimmassa seurajoukkueiden kilpailussa, jossa Tottenham on vihdoin, 10 vuoten totisen yrittämisen jälkeen mukana?
Peter Crouch on ollut tähän asti minulle jotenkin epämääräinen tapaus. Näin hänet ensimmäistä kertaa livenä ottelussa QPR-Crystal Palace vuodenvaihteen 2000-01 tienoilla. Silloin ei todellakaan olisi uskonut, että QPR:n kärjessä vasikan lailla koikkelehtinut honkkeli pääsisi urallaan pitemmälle kuin Palacen kärjessä näyttävästi ja itsevarmasti esiintynyt Mikael Forssell.
Sittemmin Crouch on osoittanut niin Liverpoolissa ja Englannin maajoukkueessa, että hän osaa tehdä maaleja, vieläpä näyttäviä sellaisia. Hän on myös tehnyt Tottenhamille uskomattoman tärkeitä maaleja, tuossa yllä on vain osa niistä.
Toisaalta silloin, kun hän ei tee maaleja (eli kun tarjoilu ei pelaa), Crouch on käsittämättömän turhauttava pelaaja. Samoin silloin, kun joukkueen ainoa taktiikka pelata palloa ylöspäin on potkaista se omalta alueelta Crouchin päähän ja toivoa parasta.
Olen iloinnut Crouchin maaleista Tottenhamille kuten kuka tahansa Spurs-fani. Olin White Hart Lanella todistamassa hattutemppua Young Boysia vastaan lähihistorian tärkeimpiin kuuluvassa Spursin ottelussa. Olin Lanella, kun Crouch kurotti jalkansa Balen keskityksen väliin ja vei Tottenhamin 2-0 johtoon hallitsevaa Euroopan seuramestaria vastaan marraskuun alussa.
Huusin niin kovaa kuin kahden pienen nukkuvan lapsen huuhollissa uskaltaa, kun Croch ratkaisi voiton Spursille San Sirolla.
Kaikki hyvät hetket ovat auttaneet työntämään taka-alalle ajatuksissa sen tosiasian, että britti-ilmausta käyttäen "Crouch makes your eyes bleed".
Eivät auta enää.
Bernabeun tapahtumat kiehuvat päässä vieläkin sellaisilla lämpötiloilla, että en parempi jättää kirjoittaminen niistä sikseen. Sanonpahan vain, että mieli on täynnä suunnatonta, voimatonta raivoa. Tottenham oli joukkueen epäorganisoitu ja hengetön, mutta kaikki meikäläisen paha olo henkilöityy tällä hetkellä Peter Crouchiin. Toivon miehen pikaista lähtöä Tottenhamista vaikka Blackburniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti