perjantai 29. huhtikuuta 2011

8 pistettä 7 ottelusta - kauden koko kuva?

22.2. Blackpool-Spurs 3-1
6.3. Wolves-Spurs 3-3
19.3. Spurs-West Ham 0-0
2.4. Wigan-Spurs 0-0
9.4. Spurs-Stoke 3-2
20.4. Spurs-Ars*nal 3-3
23.4. Spurs-WBA 2-2

Muutamana viime kautena Tottenhamin tuloskäyrä on tipahtanut ydintalvella, tammi-helmikuussa, piristyäkseen kevättä kohti selvästi. Viime kausi on tästä esimerkki. Tällä kaudella homma on mennyt toisin.
Helmikuun alun kolmen ottelun voittoputki nosti Tottenhamin kärkikahinoihin liigassa. On käsittämätöntä, että seitsemän ottelua tuon voittoputken jälkeen nuo samaisest voitot kannattelevat Tottenhamia edelleen sijalla viisi. 
Nousu arsnalia vastaan kahden maalin takaa tasoihin on sinänsä hieno juttu, ja se on noista viidestä viime seitsemän ottelun tasapelistä ns. "hyväksyttävä". Tosin siinäkin ottelussa Tottenham olisi voinut tehdä vaikka kolme maalia toisella jaksolla ja voittaa. Toisaalta vierastasuri Wolvesia vastaan oli onnekas.


Tämä on tuloskunto, joka ei ansaitse sijoitusta, joka veisi Tottenhamin ensi kaudeksi Mestarien liigaan. Samaa voidaan sanoa koko kauden mittakaavassa. Tottenham ei muistaakseni ole pelannut Valioliigassa ainuttakaan hienoa kokonaista 90-minuuttista tällä kaudella. Yksi parhaista esityksistä on kauden ensimmäinen 45-minuuttinen. Cityn olisi pitänyt mennä nurin WHL:lla elokuussa, esitys oli niin vahva. Olisiko mikään nyt toisin (paitsi että neljän pisteen sijasta Cityn etumatka Tottenhamiin olisi yksi piste), on ihan toinen kysymys.
Tottenham on toki ottanut hienoja voittoja tälläkin kaudella. Voitto Emiratesilla oli huikea suoritus. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että 45 minuuttia tuosta ottelusta oli täyttä kuraa Tottenhamilta. Marraskuun lopussa meni nurin Liverpool Lanella, mutta siinäkin ottelussa vieraat olivat melkeinpä hallitseva osapuoli.
Itselleni yksi iloisimmista voitoista oli tapaninpäivän menestys Villa Parkilla - Tottenham hallitsi tilanteen loistavasti ja voitti lopulta ansaitusti, vaikka pelasi vajaalla.


Hyväkin joukkue tarvitsee myös onnea, ja hyvällä joukkueella yleensä on onnea. Tottenham pelasi marraskuussa välillä huikeasti, välillä voitti pienen onnenkin avustuksella.
Mitä sitten kertoo se, että helmi-huhtikuussa onnea ei ole juuri ollut? Että Tottenham ei ole niin hyvä joukkue, että se "ansaitsisi" sen onnensiripaleen, jolla edes muutama tasapeli olisi kääntynyt voitoksi? Noista viidesta tasurista ainoa, jossa Tottenham rehellisesti "ansaitsi" voittaa, on - sekin pienellä varauksella - ottelu West Hamia vastaan.

Paljon kuulee puhuttavan voittamisen kulttuurista. On vaikea sanoa, kuinka vahva se on Tottenhamissa. Mestaruuksia ei ole tullut, pienetkin menestyksen hetket on otettu suurella riemulla vastaan, koska ne ovat tuntuneet harvinaisilta. Voi olla toki sattumaakin, että sen jälkeen kun Tottenham voitti Interin marraskuussa upealla esityksellä Mestarien liigassa, seuraavassa ottelussa tuli ansaitusti turpaan Boltonilta ja omissa soi neljästi (4-2). Nykyinen "putki" - yksi voitto seitsemässä liigaottelussa - alkoi sen jälkeen, kun Tottenham voitti hallitulla esityksellä ja pienellä onnella Italian tulevan mestarin AC Milanin vieraskentällä. Seuraavassa ottelussa Blackpool oli selvästi parempi ja pisti pallon kolmesti Spursin verkkoon. Jos kauempaa haetaan, kolme vuotta sitten liigacupin loistavan voiton jälkeen Tottenham antoi Miklu Forssellin paukuttaa hattutempun, kun Birmingham voitti finaalia seuranneessa ottelussa 4-0.
Nämä tulokset ja "käänteet" voivat siis olla sattumaakin, mutta tosiasia on, että Tottenham on harvoin vakuuttanut useassa ottelussa peräkkäin. Jokainen kärkiseura kompuroi välillä nmiin kotona kuin vieraissa, mutta Tottenhamin putki kielii jostain muusta. Todellisesta kärkijoukkueen meniningistä ja voittamisen kulttuurista voidaan puhua sitten, kun tasapelit sarjan häntäpään porukoita vastaan ovat poikkeus. Tällä kaudellahan ne ovat ollee poikkeuksen sijaan sääntö.

Ironista tämän kauden esityksissä on se, että samalla kun on kompuroitu hhirmuisella tavalla sarjataulukon alemman pään joukkueita vastaan, kärkijoukkueita vastaan on tapeltu mukavasti. Lauantain Chelski-matsin jälkeen edessä ovat matkat Anfieldille ja Eastlandsille. Kuinka karmeaa ironiaa olisikaan se, että Tottenham voittaisi seuraavat neljä ottelua - ja menettäisi nelsosijan kauden päätösmatsissa kotona Biringhamia vastaan. Ei kovin todennäköinen skenaario, mutta periaatteessa - Tottenhamin tuntien - tämä voisi olla ihan mahdollista.

P.S.!!!! Muotoilin vähän uusiksi tuota Spurs Show Vodcast -postausta (5.4.2011). Videoruudut eivät enää ole vammaisen kokoisia ja esillä ovat kaikki kolme vodcastin osaa. Kannattaa katsoa - vetää suupielet väkisin hymyyn!

1 kommentti:

Mr. B. Motherfucker kirjoitti...

Kiitokset bloggaajalle jälleen kerran hyvästä jutusta.
Sen verran tuosta loppukauden hahmotelmasta, että jos Spurs voittaa neljä seuraava ottelua, niin homma ei tule tyssäämään Birminghamiin. Tottenham ei ole nimittäin koskaan hävinnyt allekirjoittaneen ollessa katsomossa.