Siinä kuluvan vuoden ilonaiheet oikeastaan olivatkin. Muutama muukin väläytys on nähty: nousu tappioasemasta 4-4-tasuriin maaliskuussa Chelseaa vastaan ja lokakuussa ars*nalia vastaan. Huikea, joskin todella onnekas, nousu viime hetken voittoon Liverpoolia vastaan marraskuun alussa ja öh... öh.
Helmi-joulukuussa 2008 Tottenham on sukeltanut niin syvälle, ettei sitä varmaan osannut synkinkään tuomiopäivän messias ennustaa. (Tähän kirjoituksen sävyyn ei voi olla vaikuttamatta eilinen rimanalitus Valioliigan huonointa joukkuetta vastaan). Liigacupin voiton jälkeen Spurs on pelannut 32 liigaottelua, joista voittoja on tullut kahdeksan ja tasapelejä kymmenen. Pahinta on, että joukkueen peli on ollut tehotonta ja tahdotonta taaperrusta oikeastaan viimeisten 10 kuukauden ajan.
Tammi-elokuussa Tottenhamin hyökkäyksestä lähtivät muihin maisemiin Jermain Defoe, Robbie Keane ja Dimitar Berbatov. On käsittämätöntä, miten onnettomasti lähteneet hyökkääjät on korvattu. Tilalle on tullut väsynyt venäläinen, joka ei ole tainnut pitää lomaa viime talven jälkeen, sekä lainapelaaja, joka haluaa takaisin Man. Unitediin.
Keskikentältä on häädetty pois Tainion ja Malbranquen kaltaiset pelaajat, joiden otteet eivät välttämättä häikäisseet, mutta joiden suoritustasoon saattoi ainakin luottaa.
Joitakin viikkoja sitten ennustin joulukuusta tulevan hankalan rupeaman ja toivoin Spursin saalistavan kuukauden aikana 10 pistettä liigassa . Ennustus piti jonkin aikaa: Tottenham otti kolme pistettä West Hamilta ja menetti kolme Newcastlessa ja puolusti siinä välissä tasapelin ManUa vastaan. Hodari teki Hodarit ja haki Lanelta 0-0:n tapaninpäivänä, mutta eiliseltä odotin parempaa tulosta. Tappio merkitsi joulukuun saldon jäämistä todella vaisuksi: viidestä ottelusta viisi pistettä. Assou-Ekotton ulosajo ei käy tekosyystä - Tottenhamin pitäisi voittaa West Brom vaikka vajaamiehisenä. Toisaalta eilinen kertoi harvinaisen hyvin, missä mennään. Tottenham on kaksi pistettä liigan jumbosijan yläpuolella. Sarja on tällä kaudella todella tasainen, ja voi hyvin olla, että joku "iso" seura hakee vauhtia Championshipistä ensi kaudella. Jos Spursin hyökkäyspelaaminen ei asetu raiteilleen ja tehokas, kokenut hyökkääjä ei jostain ilmesty joukkueeseen, on olemassa vaara, että vielä huhti-toukokuussa pitää jännittää putoamisviivan lähestymistä (tai karkaamista!). Tätä riskiä en vieläkään osaa ottaa todesta, mutta viime aikojen esitykset eivät kyllä herätä varsinaisesti luottamusta.
Oikeastaan koko 2000-luvun Tottenham on onnistunut hankkimaan loistavaksi vahvitukseksi luultuja pelaajia, joista on tullut kroonisia alisuorittajia Tottenhamiin saavuttuaan. Sergei Rebrov oli ensimmäinen, David Bentley on tuorein. Jermaine Jenas on yksi siinä välissä. On hieman huolestuttavaa, että kovaksi motivaattoriksi mainostettu H. Redknapp ei ole saanut Jenasista ja Bentleystä parempaa irti. Jenas juoksee paljon ja osuu maaliin ars*nalia vastaan, mutta on valtaosan saamastaan peliajasta raivostuttavan saamaton. Samoin on Bentleyn laita. Brassailu ja tarve miellyttää faneja näyttää ajaneen kaverin sellaiseen umpikujaan, että edes pari litsaria 'Arrylta eivät välttämättä auta. Bentleyn pelaaminen on matsi matsilta väkinäisempää. Eilen oltiin jo siinä pisteessä, että Spurs fanien terveiset vaihtoon menevälle Bentleylle kuuluivat: "What a load of rubbish". Ei ihme, että Bentley ei taputtanut faneille kentältä poistuessaan.
Jenasista en jaksa enää jankuttaa. Tekee mieli sulkea silmät, kun kuulee kaverin olevan kentällä. (Ehkä JJ on turhauttava juuri siksi, että välillä tulee hienojakin hetkiä – joiden jälkeen umpisurkeat esitykset tuntuvat kahta karmeammilta).
Yksi mysteeri on Darren Bent. Siinä näyttää olevan hyökkääjä, jonka kuvan voisi laittaa tietosanakirjaan termin "confidence player" kohdalle. Sääli, joskaan ei yllätys, että Bentin Spurs-uralla itseluottamus on ollut enimmäkseen murusina. Redknappin saavuttua Spursiin Bent paukutti viidessä ottelussa seitsemän maalia. Sitten tuli huili (en muista, oliko syynä jokin pieni vamma, vai mikä) ja ruuti kostui heti. Sen jälkeen, kun Bent marraskuun alussa upotti Cityn vieraskentällä, kaveri ei ole esittänyt mitään maininnan arvoista.
Vuoteen 2009 lähdetään niin matalin odotuksin, ettei mitään rajaa. Uusia hyökkääjiä tuskin ehditään hankkia tammikuun ensimmäisellä viikolla. Ja juuri silloin niitä jo tarvttaisiin. Perjantaina tulee Wigan Lanelle FA Cupin 3. kierroksen ottelussa ja viikon päästä tiistaina on liigacupin ensimmäinen välierä Burnelytä vastaan Lanella. Kolme viimeistä liigaottelua on tuonut ainakin meikäläisen taas niin rajusti maan pinnalle, että en voi sanoa olevani luottavainen noiden ottelujen suhteen. Erityisesti Burnelytä vastaan maaleja pitäisi tulla sen verran, että toiseen välierään voidaan lähteä parin maalin etumatkan turvin.
Joulukuun positiivisiin uutisiin kuuluu Heurelho Gomesin vire. Gomes on lopullisesti vaientanut ilveilijät ja ilkeilijät ja alkanut torjua loistavasti, ilman satunnaisia repsahduksia. Myös Michael Dawson on päässyt parempaan vireeseen. Ehkä Arryn tsempparin taidot ovat palauttaneet Dawsonin itseluottamuksen? Myös Didier Zokora on ainakin meikäläisen mielestä alkanut esiintyä enemmän edukseen. Ehkä näemme Zokoran Spurs-uran ensimmisen pelitilannemaalin vuonna 2009? Notkahdusten värittämän syksyn jälkeen positiivista oli myös nousu tasapeliin Moskovan Spartakia vastaan UEFA Cupin viimeisessä lohko-ottelussa. Näin europelit jatkuvat vielä ainakin kahdella ottelulla keväällä. Synkästä nykyhetkestä huolimatta on sanottava, että tavalla tai toisella kevätkaudesta 2009 lienee odotettavissa mielenkiintoinen. Arry oli kuulemma pitänyt "palaveria" eilisen matsin jälkeen tunnin verran kopissa. Toivottavasti hän huusi Jenasin ja Bentleyn korviin niin kovaa, että mitään ylimääräistä ei uskalleta perjantaina yrittää. Perusasiat huolella hoitamalla Tottenhamilla ei olisi mitään hätää.
