Que sera sera? Grande vittoria?

Hiljaista on ollut viime aikoina. Johtuuko ei-niin-innostavasta Slavia-matsista UEFA-cupissa viime viikolla, Spurs-vapaasta viime viikonlopusta vai jostakin muusta, mutta vielä ei ole sellaista kunnon finaalifiilistä päässyt ainakaan meikäläisen puseroon hiipimään. Mutta eiköhän se olo tästä kohene muutaman päivän sisällä... parempi olisi!

Vaikka vierasmatsi Slavia vastaan ei ihastuttanut, oli kyseessä tärkeä matsi. Vierasvoitto eurokentillä pudotuspelivaiheessa - ei pidä valittaa.
Paitsi ehkä maalivahtitilanteesta. Cerny möhli raskaasti Slavian ainokaisessa maalissa. Cernyn piikkiin meni tammikuussa FA Cupin matsissa Old Traffordilla yksi maali, ja myös kotimatsissa ManUa vastaan Cerny pomputti palloa torjunnoissaan huomiota herättävän usein. Kaveri on pelannut Robbon paikalla nyt runsaan kuukauden, mutta vähissä lienevät ne, jotka luottavat tällä hetkellä sataprosenttisesti kumpaankaan Spurs-veskariin. Ei ehkä paras lähtökohta Tottiksen puolustukselle lähteä Chavskin kivikovaa koneistoa vastaan Wembleylle. Mutta turha maalailla piruja seinälle. Torstaina kotimatsissa Slaviaa vastaan ei olisi järisyttävä yllätys, vaikka Robbo olisi avauksessa. Pieni yllätys se kyllä olisi, jos tarinat Robinsonin ja Ramosin taannoisista yhteenotoista pitävät paikkansa. Spurs Finlandin luotto Ramosiin on horjumaton, ja mikäli Robbo pelaa torstaina ja silloin hyvin luultavasti myös sunnuntaina, on se merkki vain siitä, että äijä on nöyrtynyt, ottanut lusikan kauniiseen käteen ja alkanut vihdoin treenata kunnolla ja taistella pelipaikastaan. Ja Ramos on huomannut tämän. Luotto Robboon ei tällä hetkellä meikäläisellä ole ihan horjumaton, ja melkein yhtä todennäköisenä pidän sitä, että kaveri odottaa hartaasti poispääsyä Tottenhamista. Tilanne lieneee fifty-sixty.

Robbon parhaita puolia varsinaisen torjuntatyön ohella on ollut hyvä suhde faneihin (ei sillä, että sen pitäisi vaikuttaa peliesitysten arviointiin) (tosin tämä suhde sai pahan tahran liigacupin toisen välierän jälkeen, kun Robbo ei tullut muun joukkueen kanssa juhlimaan ars*n nöyryyttämistä). Vaikka pelipaikka on mennyt, kanssakäyminen kannattajien kanssa jatkuu: Prahassa viime viikolla Robbo laulatti Spurs-faneja esimerkillisellä tyylillä...

Ledley, Ledley, Born is The King of White Hart Lane... Tainion ohella Ledley King on pelaaja, jonka erityisesti toivoisin näkeväni Wembleyn nurmella sunnuntaina. Ensin tositoimissa Drogbaa vastaan ja sitten kohottamassa pokaalin matsin jälkeen. Maalivahtiosastokaan ei huoleta pahasti, jos King on pelikunnossa ja avauksessa Woodgaten rinnalla. Kingin tärkeys näkyi tammikuussa matseissa, joissa äijä pystyi pelaamaan. Chelseaa vastaan henkisen merkityksen ohella Kingin nopeudella ja taklauksilla voi olla ratkaiseva merkitys Spurs-puolustuksen suoriutumiseen. Jos Ledders ei ole kentällä torstaina Slaviaa vastaan (edes osaa ottelusta), sitä lienee turha odottaa kokoonpanoon sunnuntainakaan.

Tainio pelasi Prahassa pakkina. Oikean laitapuolustajan tontti lienee TT:n paras pelipaikka keskikentän keskustan, oikean laidan ja vasemman laidan jälkeen... Veskarina TT ei ole kai vielä kokeillutkaan? Keskikentän koostumus tämän viikon koitoksissa on vielä iso arvoitus. Huddlestone on karistanut kilojaan ja parantanut peliään, eikä ainakaan Ramosin silmissä taida enää välttämättä olla Temen takana vertailussa, kuka pelaa Jenasin kanssa keskikentän keskustassa. Entä missä on Zokora, penkillä vai puolustuksessa - vai Ramosin rankingissa keskikentän pohjalla? Ihan ilman sinivalkoisia laseja - ja edellyttäen että kaikki ovat täysikuntoisia - toivon, että Spurs voi pelata samalla keskikenttämiehistöllä kuin välierän toisessa osassa Lanella. Tainiolla on sekä kovuutta että pelisilmää - ja mikä ehkä sunnuntaina tärkeintä, kylmää harkintakykyä. Näiden kolmen ominaisuuden kombinaatio on TT:llä Spurs Finlandin vaatimattoman ja puolueettoman arvion mukaan parempi kuin THuddilla tai Zokoralla.

Spurs Finlandin vaatimaton visio sunnuntaille: Cashely Cole alkaa kikkailla ylimielisesti pallolla omassa päässä, kun tuomarin antamaa kahden minuutin lisäaikaa on pelattu minuutti. Tilanne on 0-0. Keane jaksaa vielä juosta sen verran, että härnää Colea, ja saa hankituksi kulmapotkun Spursille. Tuomarin antama lisäaika täyttyy, kun kulmapotku lähtee Jenasin jalasta. Drogba ja Terry törmäävät toisiinsa Chelsean maalinsuulla, kun kumpikin yrittää vartioida Ledleytä. King puskee kenenkään estämättä ottelun ainoan maalin...

Nyt tätä kirjoittaessa alkoi muuten sitä kisafiilistäkin löytyä...

COME ON YOU MIGHTY LILYWHITES!