Poika on päiväunilla ja vaimo anopin luona, joten joulupäivänäkin on aikaa paneutua asioihin, joilla on merkitystä... (sukulaiset huom: tämä oli vitsi)
Emiratesilla tuli takkiin, ja taas kerran piti Spurs-fanin todeta, että oli pienestä kii. Jos, jos ja vielä kerran. Ennen peliä toivoin, että Keane aloittaisi penkillä. Pelin aikana mietin monesti, että joutaisipa herra jo penkille. Kun Keane sitten syötti Berbatovin maalintekoon näppärällä flikillä, tuumasin että taisin taas olla väärässä. Kun Berba vähän myöhemmin hankki pilkun, harmittelin silti, että kentän laidalla valmistautunut Defoe ei ollut vielä ehtinyt tulla Keanen tilalle. Jos Keane olisi ehditty vaihtaa, pilkun olisi luultavasti ampunut Berbatov. Nyt laukoja oli tietysti Keane, jonka tilastoepäonnistumisen täytyi olla lähellä. Lisäksi jostain käsittämättömästä syystä - en nimittäin osaa esittää mitään kunnon todistetta olettamukselle - en vain usko, että Keane on ns. suurten otteluiden pelaaja. Monista hienoista maaleista ja muista hyvistä suorituksista huolimatta en voi unohtaa Keanen tapaa heilutella käsiään turhautuneena, kaksinkamppailujen naurettavia välttelyjä, täysin joutavaa mussutusta tuomarille ja niin edelleen. En vain usko, että äijässä on riittävästi "munaa". Ja jos lauantainen rankkari vieraissa arsea vastaan 1-1-tilanteessa ei vaatinut munaa, niin mitäs sitten. Tilanne oli kertakaikkiaan liian tärkeä Keanelle.
Ja sitten kävi kuten kävi.
Juoneen kuului myös se, että Styles ei uskaltanut viheltää Spursille toista pilkkua, kun Taarabt kaadettiin alueella rikkeellä, josta olisi taatusti tullut vapari alueen ulkopuolella. Silti Spurs-fanien ei tarvinut painaa päätä pensaaseen matsin jälkeen. Kentällä nähtiin hyvin taistellut Tottenham. Harmi vain, että ratkaisumaali syntyi periaatteessa alkeellisesta virheestä, jota tosin avitti Huddlestonen skriinaaminen pois Bendtnerin vartioimistehtävistä. Kuten Senor Juande sanoi: jos kulmaa puolustetaan 10 kenttäpelaajan voimin, tuollaista maalia ei kertakaikkiaan saa päästää.
Media kuolaa Wengerin "arse-nuorison" perään - luultavasti kukaan ei huomioi, että Tottenham oli vähällä voittaa arsen joukkueella, joka pelipaikkamuutosten ja poissaolojen takia oli noin puoliksi "kakkosjoukkue". Puolustusnelikko näytti etukäteen haavoittuvalta, mutta hoiti hommansa hyvin. Keskikentän keskustassa aloitti parivaljakko Boateng-O'Hara, joka äijien Valioliigakokemuksen ja tilanteen vaativuuden huomioiden joutui todella kovaan testiin. Molemmat pärjäsivät hyvin, ja O'Haran monipuolisuus näkyi vielä siinä, että hän pelasi ottelun lopun vasempana pakkina.
Jouluna on liikkunut vahva huhu, että Bentin siirto 10 miltsillä West Hamiin olisi kutakuinkin varma. Toivottavasti (ja kuten nyt näyttää, ilmeisesti) huhu on väärä. Jouluaattona vahvistettiin kuitenkin mukava uutinen: Cardiffin huippulupaava pakki Chris Gunter siirtyy Spursiin tammikuussa. Gunter, 18 v, murtautui viime kaudella Cardiffiin avausmiehistöön ja pelasi tänä vuonna kolme Walesin A-maaottelua. Tällä kaudella kaveri on pelannut oikeana pakkina, mutta pärjää hienosti myös vasemmalla. Ties vaikka tuuraisi maanmiestään Balea piankin...
Tämän viikon kotimatseista Fulhamia ja Readingia vastaan ei ole kuin yksi tavoite: yhteensä 6 pistettä. Eikä tavoitteen täyttämisessä pitäisi olla vaikeuksia, luokkaantumissumasta huolimatta. On hieno nähdä, että Ramos luottaa nuoriin, parhaimpana esimerkkinä O'Hara. Arsea vastaan vaihdosta kentälle tullut Taarabt näytti jälleen yllätyksellisyytensä ja lähes rajattoman tuntuisen itseluottamuksensa - on mielenkiintoista nähdä, saako hän enemmänkin luottoa tämän viikon kotiotteluissa. Toivottavasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti