sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Koskaan ei voi haukkua tarpeeksi

7.11.2009
Spurs 2 v. Sunderland 0
Keane, Huddlestone


No niin. Katsotaanpas, ketkä tekivät maalit lauantaina. Ja ketä mollasin kiihkeimmin torstaina...
Robert ja Tommy vastasivat huutoon täydellisesti. Keaneen olen ilmaissut turhautumiseni ennenkin, ja seurauksena on ollut Keanon tekemä maali tai maaleja. Sinänsä koomista, että arse-matsin jälkeen Spurs-fanien lähes yksimielisesti dumaamat Keane ja THudd ovat ainoat maalintekijät ottelussa, jonka tuomat pisteet ovat Spursille TÄRKEÄT.

Stokea vastaan kolme viikkoa sitten Spurs sai siipeensä hallinnasta huolimatta. Eilen tuli voitto kertakaikkisen onnettomalla esityksellä. Tarvittiin onnea ja tarvittin Hero Gomesin hieno rankkaritorjunta. Jos joku muistaa, milloin Tottenhamin maalivahti on viimeksi torjunut rankkarin WHL:lla pelatussa liigaottelussa, kertokoon mieluusti.
Vielä makeammaksi tilanteen teki se, että pilkun laukoi D. Bent, joka hankki rankkariin filmaamalla. Tuohon filmiin menivät kyllä viimeisetkin kaveria kohtaan tuntemani sympatiat.

Arrylla kesti eilen hälyttävän pitkään tajuta, että pelisysteemi ei toimi. Kun Keane lähti vaihtoon tuttuun tapaan noin tunnin kohdalla ja Krancjar tuli tilalle, homma muuttui täysin.
Vielä hälyttävämpää on, jos Keane pelaa vielä joskus vasemmalla laidalla. Kuinka isoja vahinkoja pitää tapahtua, ennen kuin Arry oppii? Nyt selvittiin säikähdyksellä.
Minun puolestai seuraavassa matsissa Wigania vastaan voitaisiin kernaasti kokeilla Defoen parina Keanea tai jopa Pavljutshenkoa. Ja vasemmalla laidalla sen pelipaikan hallitsevaa pelaajaa. Krancjar, Bale, toivottavasti pian Modric. Crouch kentällä on yhtä kuin pitkän pallon taktiikka, ja se on sellaista katseltavaa että silmiin sattuu. Toki on muistettava, että Keanen onnekkaasti sohittu ottelun voittomaali sai syöttönsä Crouchin päästä... Joka tapauksessa pelitapa tuntuu selkiytyvän aivan liikaa Crouchin päätä kohden, kun hujoppi on kentällä... eivätkä ne Crouchin otteet vielä ole ihan korvaamattomia olleet.

Sarja on onneksemme tasainen kärjen tuntumassa. Sijalla neljä, Lennonia ja Modricia pian takaisin odotellessa... Future is bright, future is lilywhite?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Crouch kentällä on yhtä kuin pitkän pallon taktiikka, ja se on sellaista katseltavaa että silmiin sattuu."

Sattuiko silmiin? ;)

Ville kirjoitti...

Haha, no ei. ;)

Olisi kai pitänyt sanoa: Crouch kentällä ja Lennon sairaana ja Keane laidalla on yhtä kuin...
Nyt oli Aaron lieskoissa ja Krancjar vasemmalla luomassa, niin taktiikka oli eri. Silmiä hiveli.