Tiukaksi menee

Tottenham teki sen, mitä ehkä osattiin pelätä, eikä onnistunut nappaamaan kahta voittoa vaikeiksi tiedetyistä vierasotteluista Stokea ja Sunderlandia vastaan. Stokesta kolme pistettä lähti mukaan, Sunderlandissa jäätiin ansaitusti nollaan pisteeseen 1-3-tappion myötä.
Sunderland-matsi osoitti, miten tärkeä Michael Dawsonin panos alakerrassa on ollut Ledley Kingin ja Jonathan Woodgaten loukkaantumisten aikana. Dawson loukkaantui Portsmouth-ottelussa, ja eilen Sebastien Bassongin rinnalla topparina pelasi Younes Kaboul. Bassong on pelannut erinomaisen kauden Dawsonin parina. Kaboul yllätti positiivisesti keskikentän roolissaan Stokessa. Eilen kummankaan homma ei toiminut. Sunderland-matsi oli puolustukselllisesti Spursin lähihistorian surkeimpia. Jos Sunderland olisi voittanut 6-1, tuskin kukaan olisi sanonut että numerot olivat pelitapahtumiin nähden liian suuret.

Alku oli katastrofaalinen, kun Sunderland sai nopean maalin ja hengen päälle. Tottenham ei näissä tilanteissa yleensä loista ja uhku taistelutahtoa, ja näin kävi myös eilen. Esitys oli munaton.
Edes toisella jaksolla, kun Bent oli epäonnistunut toisen kerran pilkussa ja Sunderlandilta hylättiin maali Spursin kannalta onnekkaasti, Tottenham ei näistä onnenpotkuista näyttänyt juuri piristyvän. Joillekin joukkueille juuri tällaiset hetket toimivat hurjan taistelun sytyttäjinä. Ainakaan minä en Tottenhamilta sellaista oikeastaan edes odottanut. Ehkä siihen vaikutti jo nähty apaattisuus. Kunnon taistelulla Crouchin maalin jälkeen Spurs olisi voinut horjutta Sunderlandia huomattavasti nyt nähtyä tehokkaammin, luoda painetta ja puristaa ainakin tasoitusmaalin. Juuri tätä Steve Bruce näytti kentän laidalla pelkäävän muutamina hetkinä hylätyn Sunderland-maalin jälkeen. Suotta pelkäsi.

Bent ratkaisi ottelun ja osoitti muutenkin paikkansa. Jonkinlainen maalivainu kaverilla on, sitä ei käy kieltäminen. Meikäläisen silmissä Bentin yltä rapisi viimeisetkin sympatian rippeet niillä riehakkailla tuuletuksilla, joita urpo esitti Spurs-fanien edessä. Bent takoi rintaansa Sunderland-merkin kohdalta ja osoitti mihin sydän kuuluu. Sunderlandiin. Siinä on oikea paikka Davidille. Redknapp toki alitti riman viime kaudella toteamalla vaimonsa Sandrankin paremmaksi viimeistelijäksi kuin Bent. Ja totta on myös se, että Bent sai osakseen julman vastaanoton marraskuussa Lanella. Eilinen kuitenkin osoitti, miksi Bentin perään on turha huudella. Mies on tyytyväinen Sunderlandissa, on valmis vi***ilemaan entisen seuransa faneille heti kun saa tilaisuuden - eikä ole ihan niin hyvä viimeistelijä kuin voisi luulla. Voi nimittäin olla, että Sandra Redknapp saisi viidestä rankkarista Gomesia vastaan enemmän kuin kaksi sisään. Bent mokasi eilen kolmesta pilkusta kaksi ja Lanella marraskuussa kerran. Äijän ilmeet eilen Gomesin upean toisen torjunnan jälkeen olivat näkemisen arvoisia. Koko Spurs-faneille pottuilu alkoi kääntyä pikkuisen nolosti siihen suuntaan, että tänne minä näillä taidoillani kuulunkin.

No, edes Bentille kuittailu ei poista sitä tosiasiaa, että Spurs on tappion myötä tiukan paikan edessä top4-taistossa. Liverpool osoitti taas tänään, miksi se on vielä tiukemmassa paikassa. Poolin loppuohjelma on kyllä huolestuttavan helppo, mutta jotenkin tuntuu että Pool pystyy noihin hengettömiin esityksiin vielä useammin kuin Spurs. Silti: Tottenhamin seuraavat vastustajat liigassa ovat ars*nal ja Chelski kotona sekä ManU vieraissa. Montaako pistettä näistä uskaltaa toivoa? Neljää, ehkä? Neljää moni varmasti pitää loistavana saavutuksena.
ars*nal on onneksi heikentynyt loukkaantumisten myötä, mutta ainakaan minä en lähde sen perusteella tuulettelemaan. Tuntuu että Spurs voi tehdä siitäkin ottelusta itselleen hankalan tavalla tai toisella... Ja kuten eilen nähtiin, Tottenhamia ne loukkaantumiset vasta rassaavat. Toisaalta ars*nal-matsiin on 10 päivää, ja siinä ajassa toivottavasti sairastuvalta palaa äijiä ruotuun.

Liigapähkäilyissä ei pidä unohtaa ottelua, joka on tähän asti kauden tärkein (taas yksi sellainen): FA Cupin välierä Pompeyta vastaan sunnuntaina Wembleyllä. Tottenham ei ollut kovin valovoimainen Portsmouthia vastaan viikko sitten, vaikka voittikin Lanella 2-0. Portsmouthilla ei ole enää mitään hävittävää, joukkue pelannee suhteellisen vapautuneesti. Kukaan ei odota siltä cupin voittoa. Tottenham sen sijaan on ainutlaatuisen lähellä ensimmäistä finaalia 19 vuoteen. Tottenham on megaluokan suosikki välierässä loukkaantumishuolista huolimatta. Hävittävää on todella paljon.
Voitto Pompeysta, mielellään tyylillä, ja tie olisi auki: finaali Wembleyllä ja hyvä henki päälle ars*nal-matsiin, josta voitto nostaisi joukkueen liitoon loppuihin liigapeleihin... no, Tottenham-fani on tottunut unelmoimaan.
Tuo välierä jännittää jo nyt niin paljon, että voi olla että jätän katsomatta sen ja avaan tulospalvelun vasta 19.45 sunnuntai-iltana. Tai sitten en.