Eipä jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa kauden 2007–08 viimeisestä ottelusta. Joukkue oli lopettanut pelaamisen ja pari kuukautta aiemmin, ja voitto olisi ollut jättiyllätys. Tasapeliin uskoin ennen matsia, sekin olisi ollut iloinen ylläri. Kotitappio 0-2 oli lopulta ansaittu eikä mitenkään yllättävä.
Sunnuntaiaamu alkoi Tainio-banderollin suunnittelulla, olihan kyseessä todennäköisesti Temen viimeinen matsi Spursissa. Harmi, että Lontoon pormestarivaali oli jo käyty, muuten lakanaan olisi ehdottomasti laitettu ”Teemu For Mayor”. Nyt päädyttiin tekstiin ”Tiger Teemu #6”. Sitten lakana ja ihmiset autoon ja autolla Sussexista Lontooseen. Olen sanonut samaa ennenkin, mutta nyt aion pysyä päätöksessäni: Ei enää koskaan yksityisautolla Spursin peliin. Vielä alkukaudesta pysäköintitilana toimineet kadut Tottenham High Roadista Wood Greeniin päin ovat nykyään pysäköintikieltoaluetta ottelupäivisin. Kiertelimme noin tunnin WHL:n ympäristössä ruuhkissa jumitellen, ennen kuin virallinen maksullinen pysäköintipaikka löytyi. Onneksi matkaan oli lähdetty niin hyvissä ajoin, että oli aikaa kumota kannulliset Brickiesissä ennen matsia.
Paikat olivat samassa katsomonosassa kuin ManU-matsissakin, eli East Lowerissa ihan Park Lanen vieressä. Seisomapaikat siis käytännössä. Tunnelma oli alussa loistava, mutta valkopaitojen esitys kentällä oli niin ponneton, että kannustuskin hiipui noin vartin pelin jälkeen. Ottelu pelattiin helteessä, ja kun kummallakaan jengillä ei ollut ottelussa panosta (niin, ei näköjään edes kunniaa tai muuta halua päättää kausi voittoon vaikka ihan fanien mieliksi...), laiska tempo molemmin puolin ei ollut yllätys.
(Viime viikolla kuuntelin muuten Spus show –podcastia, jossa väitettiin seuraavaa: Pelaajille oli sanottu, että loukkaantuneena ei ole asiaa kesälomalle, vaan vamma pitää hoitaa ja sitä pitää seurata paikan päällä Tottenhamissa. Näin ollen kukaan terve pelaaja ei tietenkään halunnut loukkaantua, mistä seuraa luonnollisesti ns. pahojen paikkojen välttely, joka taas johtaa siihen, että peli pehmenee ja hidastuu. Ehkä urbaania legendaa, mutta toisaalta peli oli niin pehmeää, että tämä voisi yhtä hyvin olla tottakin.)
Moni kehuu Jenasia Spursin tulevaisuuden avainpelaajaksi. Miksi siitä ei ole jo tullut kolmen Spurs-vuotensa aikana avainpelaajaa, ja kuinka kauan siihen vielä menee, tekisi mieleni kysyä. Meikäläisellä on ollut epämiellyttävä kunnia olla vuoden aikana paikan päällä todistamassa kahta Jenasin aivan luokatonta esitystä. Ensimmäinen oli North London Derby viime vuoden huhtikuussa ja toinen tämä Liverpool-ottelu. Jenasin syöttöjen tarkkuusprosentit ja muukaan esitys Liverpool-matsista eivät toisi pelipaikkaa edes FC KooTeePeen keskikentällä. Myönnän että hyviäkin esityksiä on nähty, mutta huolestuttavan vähän. Ja toisaalta luokattoman huonoja huolestuttavan usein.
Toinen asia mitä en käsitä on O’Haran viiden vuoden (!!!) jatkosopimus. Kaveri antaa toki kulmat paljon paremmin kuin Jenas, mutta on muuten aika hyödytön. Taitoa, nopeutta ja järkeä ei vain ole riittävästi. Yritystä on, se myönnetään, mutta pelkän yrittämisen katseleminen on välillä vähän turhauttavaa.
Miellyttävämpää oli sen sijaan havaita Zokoran pelin tasainen parantuminen. Syötöt karkailevat edelleen välillä minne sattuu, mutta pelin lukeminen ja erityisesti syötönkatkojen ajoittaminen olivat tässä matsissa huippuluokkaa.
Tainio-lakana nostettiin ilmoille ennen kick-offia ja tauolla, kun Teme kirmasi kentälle, sekä pelin jälkeen kunniakierroksen aikana. Tainio toi peliin säpinää, ja Spurs käytti toistuvasti oikeata laitaa ja TT:tä noustessaan ylöspäin.
Voi jospa TT vain ajaisi Spurs-paidassa pallon kanssa eteenpäin samalla raivolla kuin maajoukkueessa. Silloin hän olisi luultavasti päättänyt kautensa maaliin. Berbatov antoi ylös nousseelle Temelle nimittäin pitkän namupassin Pool-pakkien väliin. Spurttaamalla maalia kohti TT olisi päässyt mainioon tekopaikkaan, mutta Teemu valitsikin yhden kosketuksen syötön kauas rp-alueen oikeaan reunaan Keanelle. Tilanne kuivui kokoon, ja Tainiokin näytti siltä, että tajusi menettäneensä fantastisen maalipaikan.
Kevään suosikkipelaajiini on kuulunut tammikuussa Rangersista tullut oikea laitapakki Alan Hutton. Kun Hutton saapui Spursiin, monet äijän paremmin tuntevat ennustivat AH:n ehtivän kevään aikana ottaa ainakin 2-3 punaista korttia. On kuulemma tulistuvaa sorttia. Punaisia ei ole nähty, mutta nyt nähtiin tulistuminen. Hutton yritti nousta laitaansa pitkin pallon kanssa ja edellä oleva Liverpoolin pakki meni nurin. Peli jatkui, mutta Hutton ilmeisesti meni ojentamaan vastustajaa filmaamisesta. Tämän jälkeen Hutton käytti – tippaakaan liioittelematta – minuutin avustavalle tuomarille avautumiseen, vaikka peli oli koko ajan käynnissä. Myöhemmin kuulin, että Liverpoolin kaveri oli ilmeisesti maassa maatessaan yrittänyt potkaista Huttonia diegosimeonemaisesti. Joka tapauksessa Huttonin konseptit sekosivat tapauksen jälkeen, eikä peli näyttänyt enää maittavan. Vähän myöhemmin hän oli pahasti myöhässä, kun Voronin teki voittomaalin Poolille. Ja tämäkään ei äijää herättänyt, vaan puolustaminen ei skottia näyttänyt kiinnostavan. Lievä pettymys oli siis tällä kertaa myös Hutton.
Spurs-fanien riemunaiheet olivat vähissä. Ihan maistuvan sellaisen tarjosi kuitenkin mestaruustaistelun seuraaminen. Jumbotronilla näytettiin väliaikatilanteita muualta, ja kansa toivoi Chavskin tappiota ja ManU:n voittoa. Liverpool-fanit olivat luonnollisesti toista mieltä. Molempien matsien ollessa tasan Liverpoolin fanit alkoivat mylviä yhtäkkiä, ilmeisesti joku oli saanut puhelimella ”tiedon” Wiganin johtomaalista ManUa vastaan. Pian tieto osoittautui vääräksi, ja vierasfanit saivat osakseen vahingoniloisia solvauksia. (Chelsean jääminen mestaruudetta oli toki mukavaa, mutta toivottavasti aika, jolloin voidaan jännätä Spursin isoista panoksista kauden päätösotteluissa, ei ole kaukana... enkä tarkoita nyt UEFA Cupiin yltämistä.)
Tainio ehti vielä antaa loistavan pitkän syötön Berballe, ja Berbs laukoi ylämummoa kohti – mutta Reina torjui. Viimeiset 20 minuuttia olivat Poolin esitystä, onneksi lisämaaleja nähtiin vain yksi.
Ottelun jälkeen kotifanit buuasivat Spursille – ihan ansaitusti – mutta ottivat pelaajat tietysti hienosti vastaan kauden päätösmatsissa perinteisesti nähtävällä pelaajien kunniakierroksella.
Matsista jäi niin aneeminen jälkimaku, ettei edes pubissa pistäytyminen huvittanut, vaan suunnattiin saman tien kebabkioskin kautta kämpille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti