16 vuotta ja risat…

(20.1.2010 Liverpool-Spurs 2-0)

Sen verran on aikaa Tottenhamin edellisestä vierasvoitosta ars*nalia, Chelskia, ManUa tai Liverpoolia vastaan liigassa.
Eilen piti olla kaikkien aikojen tilaisuus katkaista tuo nöyryyttävä putki, mutta mitä vielä. Tottenham teki sen mitä realistin olisi pitänyt odottaa. Optimistit uskoivat mitä lehdissä luki ja mitä Arrykin meni laukomaan, eli että ilman Torresia ja Gerrardia Pool on kovin haavoittuvainen. Olivatkohan Spursin pelaajatkin lukeneet nämä jutut? Niin voisi päätellä siitä munattomasta esityksestä, joka eilen nähtiin.

Joukkuetovereita piiskaava liideri joukkueessa on kullanarvoinen. Piiskuri on erityisen käyttökelpoinen, kun vastustaja tekee nopean maalin ja pitäisi koota ajatukset ja rohkeus ja alkaa takaa-ajoon. Kun peliaikaa on 85 minuuttia, takaa-ajo voi johtaa mihin vain.
Tottenhamilla ei ole ollut aikoihin tällaista päällikköä kentällä. Ei sellaista pelaajaa, joka osaisi sekä sytyttää taklauksilla että näyttää omilla taidoillaan esimerkkiä. Sellaista jolla olisi vara komentaa muita äänekkäästikin, ja jota muut arvostaisivat. (Sanotaanko sitä kapteeniksi?) Taklaajia ja periaatteessa taitavia pelaajia löytyy, mutta kun tarvittaisiin molempia…

Liverpoolin nopea avausmaali oli painajaismainen alku Spursille. Se oli täsmälleen sitä mitä heikoissa henkisissä kantimissa ollut Pool tarvitsi. Oli hämmentävä seurata, kuinka erityisesti maalia seuranneen vartin aikana Tottenhamin keskikentän yli juostiin mennen tullen.
Ja on hämmentävä huomata, kuinka ottelusta toiseen, vuodesta toiseen, Tottenhamin voi saada niin helposti sekaisin, kun taistelee hullun lailla joka pallosta. Voi olla että tämä on eilisen aiheuttamaa ketutusta, mutta tuntuu että en ole koskaan nähnyt Tottenhamin pistävän vastustajaa ahtaalle TAISTELEMALLA. Liikkuvalla pallollisella pelillä kyllä, mutta hullun lailla päälle käyden ei.
Niinpä eilen oli avausmaalin jälkeen oikeastaan vain odotettua, että Tottenham ottaa jossain vaiheessa hallinnan kykenemättä kuitenkaan luomaan huippuvaarallisia tilanteita, ja että loppujen lopuksi Liverpool vie pisteet melko helposti.

On totta, että Liverpool oli onnekaskin. Tuomarikolmikolla ei ollut ihan paras päivänsä. Kusipää kaikkien pahojen voimien armosta, Howard Webb, teki sen taas. Syyskuussa jäi viheltämättä täysin selvä pilkku, kun Keanea rikottiin ottelussa Chelseaa vastaan tilanteessa 0-1. Joulukuussa liigacupissa ManU sai käsittämättömän pilkun Spursia vastaan. Ja nyt tämä. Poolin kreikkalaispakki roikkuu vapaapotkutilanteessa Poolin maalin edessä kaksin käsin Courchin paidassa ja kun toinen Poolin pelaaja härnää Crouchia takaapäin, tämä kaatuu maahan. Selvä rankkari?! Ei, vaan vapaapotku Liverpoolille.
Crouchin ”rikkeen” näki jostain syystä avustava tuomari, joka oli tilanteesta kauempana ja huonommin sijoittunut kuin Webb.
Toisen jakson alussa Defoe tasoitti ottelun, mutta nyt toinen avustava ilmoitti, että maali on hylättävä. Syytä en tiedä, paitsiota epäiltiin, mutta sääntöjen mukaan paitsio se ei ollut.
Webb olisi voinut kumota molemmat avustavien näkemykset, mutta jätti kumoamatta varmasti hyvillä mielin.
Korttien jakelukin meni Webbiltä arpajaisiksi, ja siinä ruletissa oli Tottenhamillakin onnea.

En ole ihan varma, mitä Arryn päässä liikkui, kun hän päätti pistää Kingin avaukseen. Siis pelaajan, joka ei ole 90 minuutin kunnossa. Samalla Arry rikkoi toppariparin, jonka johdolla Spurs oli pitänyt nollan kuudessa edellisessä ottelussa. Sanat loppuvat kesken, kun tätä yrittää ymmärtää. Ymmärtäisin ehkä, jos Torres olisi pelannut ja King olisi parhaiden päiviensä vireessä. Mutta kun ei pelannut ja kun ei ole. Dawson epäonnistui Poolin avausmaaliin johtaneessa tilanteessa. Vaikea sanoa olisiko hän pelannut tilanteen varmemmin Bassongin rinnalla, kuin mitä pelasi Kingin rinnalla. Ja kun King ei ole täydessä kunnossa, oli käytettävä yksi vaihto jotta hän pääsi huilaamaan kesken pelin.
En tiedä, näkikö Arry Modricin otteita viime kauden alussa. Siis silloin, kun Ramosin johdolla rämmittiin ja Modric haki virettään ja oikeaa pelipaikkaansa. Sittemmin Modric kotiutui vasemmalle laidalle ja on pelannut siellä mainiosti. Eilen hän pelasi oikealla laidalla eikä todellakaan mainiosti. Luka oli aika lailla eksyksissä. Tulikohan Arrylle edes mieleen, että Modricin voisi pitää vasemmassa laidassa ja Niko Krancjarin laittaa oikealle?
(Eilen taas valitettavasti nähtiin, että vauhti ja vaaratilanteet ovat tukevasti Aaron Lennonin varassa.)
Entä kuinka Spursin asiaa eilen auttoi Mr. Robert Keane? Crouch oli vaatimaton (lähes ainoa käyttö hänelle tällä hetkellä on Dawsonin 50 metrin syöttöjen kohteena oleminen). Defoe, hmm… Keanen tullessa kentälle Spursilla oli menossa ottelun ehkä paras vaiheensa. Keane ei varsinaisesti tätä momentumia vahvistanut. Toivottavasti Super Pavilla ja Giovani Dos Santosilla on hyvät viltit penkillä. Kavereiden taitaa olla turha toivoa pääsevänsä lämpenemään kentälle, vaikka Tottenham nimenomaan huutaa jotain uutta hyökkäykseen.

Eilinen oli ars*nal-vierailun jälkeen tämän kauden pahin pettymys. Samalla tulos heitti taas todella kovat paineet Spursin ylle. Top 3 on alkaa olla virallisesti karannut, asemat taistelussa nelossijasta ovat heikenneet viidessä päivässä viiden ”menetetyn” pisteen verran. Toivottavasti talviuni päättyi tähän.

P.S. Bassongista muuten vielä. Katsoin matsin nettistreamina, jossa näkyi Skysportsin lähetys. Toisella jaksolla ääneen pääsi vaihtopenkkien välissä ollut reportteri. Hän kertoi Arryn repineen pelihousunsa huolella. Bassongin oli ollut tarkoitus mennä kentälle jo aiemmin, mutta kaverilla ei ollut nappiksia jalassa. Eikä niitä löytynyt mistään. Arry oli julmistunut. Hetken päästä kamera suuntasi Spursin vaihtopenkille. Sen edessä Arry pyöritteli päätään. Penkillä istui Sebastien ja katseli hämmentyneenä ympärilleen. Siinä ympärillä ryömi huoltajaa ja muuta staffia Sebastienin nappiksia etsimässä. Ilmeisesti sitten löytyivät, kun mies pääsi kentälle asti…