Matkaraportti by Konta
Olen aina pitänyt Lontoon tubea toimivana kulkuneuvona. Päätimme kuitenkin mennä WHL:lle tällä kertaa dösällä. Olin mennyt aikaisemminkin pelipäivänä White Hart Lanelle W3:lla, ja kieltämättä se on ollut hyvä vaihtoehto.
Pysäkkiaikataulu kertoo linjan operoivan 4–8 minuutin välein lauantaisin. Kaksi Stellaa ja puoli tuntia myöhemmin mitään ei ole tapahtunut. Kick offiin on aikaa 30 minuuttia. On tehtävä kylmän viileä ratkaisu ja hypättävä tubeen Wood Greenissä, vaihdettava Victoria Lineen Finsbury Parkissa ja mentävä Seven Sistersiin. Samalla pysäkillä olleet paikalliset Tottis-fanit lähtevät seuraamaan, koska eivät muuten löytäisi stadikalle.
Juoksemme Seven Sistersillä pysäkillä olevaan dösään ja matkaamme High Roadia WHL:lle. Yiddo-lauma seuraa tiiviisti perässä.
Stadionin kapealla lippuportilla taskussani olleen digikameran nestekidenäyttö ruhjoutuu palasiksi. Olemme Park Lanella pelikellon näyttäessä viidettä minuuttia, ja peli on jo 1–0, f*ck.
Vieressäni olevan kahden kannelmäkeläisen Jussin (a.ka. Turnausvoittaja ja Leseinen sapeli) suut loksahtavat auki, kun he näkevät kentän ja stadionin; toiselle selviää myös nopeasti, ettei pelin ollessa käynnissä myydä olutta.
Spurs oli hyvä ensimmäisellä jaksolla. Näkemättä jääneen maalin tehnyt Lennon oli erinomainen. Berballa oli piikissä mahdollisuus ainakin kolmeen osumaan, ja yksi boltsi kosketti yläputkeakin. Puolustuksen keskellä pelannut Tom Huddlestone oli yllättävänkin vakuuttava. Kaverin itseluottamus on myös kohdallaan: alimpana miehenä tehdyt uhkarohkeat liikkeet kirvoittivat ainakin yhdet Ooh Tommy, Tommy ‑huudot ilmoille.
Avauksessa ollut Defoe oli myös pirteä. Erimielisyydet Ramosin kanssa ja siirto Aston Villaan lienevät toistaiseksi jäissä, koska Defoella oli kapteenin nauhan kädessään. Erityismaininnan ansaitsee myös valtavalla intensiteetillä molempiin suuntiin liikkuva Jamie O’Hara.
HT:llä nautitun loistavan pekonihampurilaisen ja oluen jälkeen kaikki oli toisin: Spurs oli vain varjo ensimmäiseltä jaksolta, ja The Black Cats olisi ansainnut ottelusta pisteen. Toisella jaksolla Spursin puolustus oli perseestä. Vaikka Huddlestone pelasikin hyvin, on sanottava, että Ledleyn poissaolo näkyi. Kingiä lienee säästetyn tiistain cupin matsiin Arsenalia vastaan. On myös todettava, että vasenta pakkia pelannut Y. P. Lee oli käsittämättömän huono. Toivottavasti Ramos on suunnannut katseensa tämän paikan osalta Hertha Berliiniin, kuten Sky Sports ounasteli.
Robbon penkille tiputtanut Cerny oli hyvä muttei vakuuttava. Cernyn viikonlopun top 5:een päässyt toisen jakson pelastus oli näyttävä, mutta ainakaan koosteesta ei käynyt ilmi, että Cerny itse aiheutti koko tilanteen haparoinnillaan.
Toisen jakson alkupuolella kehiin tullut – keskikentän pohjalla pelannut – Tainio ei ollut parhaimmillaan. Harhasyöttöjä tuli, ja välillä pallo vietiin TT:n jalasta kuin kannabistikkari lapsen kädestä Camden Roadilla.
Spurs ei olisi ansainnut maalia toisella jaksolla. Sitä vastoin Robbie Keanen ennätykset tuntuvan seuraavan kirjoittajaa: olen nähnyt Keanon ainoan Spurs-hattutempun, ja nyt syntyi sadas Tottenham-maali – kummastakin myös tuuletus jäi mieleen.
Spurs ailahtelee. Uskon, että hyvänä päivänä se voi kaataa jopa ManUn tai Arsen. Pelaajien täytyy uskoa tekemiseensä. Nyt lähes jokainen tuntui menettäneen itseluottamuksensa toisella jaksolla. Myös katsomot olivat suht vaisuja: Park Lane ja Self Side lauloivat toisilleen vain kerran. Tosin Keanon sadas maali herätti WHL:n.
Oma White Hart Lanen taikani pitää edelleen. Spurs on niittänyt täydet 15 pistettä So’tonilta, Evertonilta, Newcastlelta, Charltonilta ja Sunderlandilta ollessani katsomossa.
Helvetin kuumottavaa se oli kuitenkin jälleen. Myös Yid-kasteen saaneet olivat tyytyväisiä. Turnausvoittajan ja Leseisen sapelin kassit täyttyivät (Spurs shopissa) pelin jälkeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti